Kasvatus kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen näkyy kaikissa varhaiskasvatuksen sekä koulun käytännöissä ja ratkaisuissa. Lapsia ja nuoria kannustetaan huomioimaan tekojensa ja valintojensa vaikutuksia paikallisesti ja laajemminkin. Esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointi on osa kaikkea oppimista ja toimintaa. Tavoitteena on aktiivinen kansalaisuus, jossa osallisuus ja halu vaikuttaa yhdistyvät kestävää tulevaisuutta rakentavaksi toiminnaksi.

Tavoitteena on luoda ja vahvistaa toimintakulttuuria, joka edistää oppimista, osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa.

Koulu tai päiväkoti toimii oppivana yhteisönä ja kannustaa kaikkia jäseniään oppimiseen. Oppiva yhteisö kehittyy dialogin avulla.

Oppiva yhteisö luo edellytyksiä yhdessä ja toinen toisiltaan oppimiseen. Se luo edellytyksiä myös tutkimiseen ja kokeilemiseen sekä innostumisen ja onnistumisen kokemuksiin. Yhteisö rohkaisee jokaista jäsentään yrittämään ja oppimaan myös virheistä. Se antaa sopivia haasteita ja tukee vahvuuksien löytämistä ja hyödyntämistä. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 s. 24 - 25​​; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s. 29)

Back to top

Toimintakulttuuri on kokonaisuus, joka rakentuu

  • arvoista ja periaatteista

  • työtä ohjaavien normien ja tavoitteiden tulkinnasta

  • oppimisympäristöistä ja työtavoista

  • yhteistyöstä ja sen eri muodoista

  • vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä

  • henkilöstön osaamisesta, ammatillisuudesta ja kehittämisotteesta

  • johtamisrakenteista ja -käytännöistä

  • toiminnan organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista

Back to top

Lähiympäristön ja koko Suomen kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus näkyy ja kuuluu kouluissa, luokissa ja varhaiskasvatuksen ryhmissä. Arkikäytännöissä ja juhlapäivien vietossa huomioidaan eri kielet ja kulttuurit. Oppimisessa tuodaan luontevana resurssina esille ryhmän, luokan ja koulun kielellinen moninaisuus. Samalla huolehditaan, että lasten ja nuorten erilaisuutta kunnioitetaan. Oppilaat kasvavat arvostamaan omaa identiteettiään ja maailman moninaisuutta ja näkemään sen voimavarana.

Back to top

Kansainvälisyyteen ja maailmankansalaisuuteen kasvetaan jo varhaislapsuudesta alkaen toimintaympäristöjen kansainvälistymisen myötä. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintakulttuurissa tutustutaan arjen kansainvälisyyteen kotikansainvälisyyden avulla: tutustumalla lasten elämässä läsnäoleviin kansainvälisiin ja globaaleihin asioihin: kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen, median ja pelien kansainvälisyyteen, kirjallisuuden kautta avautuvaan maailmaan ympärillämme. Varhaiskasvatus ja koulu tukevat lapsia maailmankansalaisen polulla tarjoamalla mahdollisuuksia tutustua ja tehdä yhteistyötä myös muiden kuin Suomessa asuvien lasten ja nuorten kanssa. Kansainväliset verkostot ovat osa oppilaiden ja opettajien oppimisympäristöä. Koulu tukee oppilaiden ja opettajien kielitaidon kehittymistä ja monipuolistumista sekä kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen taitoja. Kasvatus ja opetus ohjaavat myös ottamaan osaa maailman yhteisen kestävän tulevaisuuden rakentamiseen lapsen ikäkaudelle luontevin keinoin.

 

Back to top