Usein kysytyt kysymykset
Olemme koonneet tälle sivulle tietoa Opetushallituksen eri osa-alueista. Jos et löydä vastausta, niin voit lähettää kysymyksesi lomakkeella, joka löytyy sivun alalaidasta.
95 aiheeseen liittyvää kysymystä
Perusopetuslain mukaan otettaessa lapsia aamu- ja iltapäivätoimintaan heihin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Kunta päättää, millä perusteilla valinta tapahtuu, jos toimintaan hakevia on enemmän kuin toimintaan voidaan ottaa. Valintaperusteina ei saa käyttää perustuslaissa todettuja hakijoiden yhdenvertaisuutta loukkaavia perusteita. Perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Suora linkki tähän vastaukseen: https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya/aamu-ja-iltapaivatoimintaan-ottaminen
Sovellettava lainsäädäntö
Valtakunnallisesti valmistavalle opetukselle ei ole asetettu enimmäisryhmäkokoa. Ryhmäkokoa säätelee kuitenkin se, että ryhmässä jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus saavuttaa ne opetuksen tavoitteet, jotka hänen omassa opinto-ohjelmassaan on määritelty. Paikallisesti opetuksen järjestäjä voi määritellä enimmäisryhmäkoon. Opetushallitus suosittelee, että valmistavan opetuksen ryhmäkoko ei ylitä 8–10 oppilasta. Ryhmäkokoon vaikuttavat kuitenkin suuresti oppilaiden ikäjakauma, koulutus- ja kielitausta.
Lasten ja nuorten perusopetus järjestetään lähiopetuksena. Lähiopetuksen kuuluu opettajan antama opetus koulun osoittamassa turvallisessa opiskeluympäristössä työsuunnitelmassa määriteltyinä työaikoina. Perusopetuslaki ei mahdollista opetuksen järjestämistä etäopetuksena, jossa oppilas valitsee itse opiskelun ajan ja paikan. Opetuksessa voidaan kuitenkin hyödyntää etäyhteyksiä esimerkiksi videon tai tietokoneen välityksellä, kunhan edellä mainitut lähiopetuksen kriteerit täyttyvät.
Aikuisten perusopetus voidaan sen sijaan perusopetuslain mukaan järjestää osaksi tai kokonaan etäopetuksena.
Perusopetuslain 20 a §:n voimassaolo päättyi 31.7.2022. Perusopetus järjestetään siis lähiopetuksena, eikä siirtyminen poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin eli etäopetukseen ole enää 1.8. 2022 alkaen mahdollista.
Suora linkki tähän vastaukseen: https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya/etaopetus-perusopetuksessa
Asiasanat
oppilaan oikeudet, etäopetus, etäyhteyksiä hyödyntävä opetus
Sovellettava lainsäädäntö ja ohjeet
Kunkin oppilaan tarpeen S2-oppimäärään määrittävät oppilasta opettavat opettajat yhdessä. Perusopetuslain mukaan oppilaan huoltaja tekee lopullisen päätöksen oppimääriä koskevista valinnoista (628/1998, 30 §).
Koska opetus tulee järjestää oppilaiden iän ja edellytysten mukaisesti, oppimäärän valinnassa on keskeistä, että oppilas saa hänelle parhaiten soveltuvan oppimäärän mukaista opetusta (628/1998, 3 §). Asiasta keskusteltaessa on hyvä tuoda huoltajien tietoon suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän tavoitteet ja sisällöt ja vertailla niitä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän tavoitteisiin ja sisältöihin sekä oppilaan senhetkiseen opetuskielen kielitaitoon.
Ei voi. S2 on tässä mielessä samanarvoinen kuin S1. Oppilaitokset arvioivat, onko maahanmuuttotaustaisen opiskelijan kielitaito riittävä opintoihin. Aikaisemman tutkinnon tai sen osan suorittaminen suomeksi saattaa riittää näytöksi riittävästä suomen osaamisesta.
Lukioon haettaessa ei testata opiskelukielen taitoa. Ammatillisessa koulutuksessa on alakohtaiset vaatimukset. Jotkin ammattiopistot vaativat kielitaidon todistamista kielitaitotestillä tai aikaisemmalla koulutuksella, jos opiskelijan äidinkieli on muu kuin suomi. Jos kielitaito todennetaan peruskoulun tai lukion äidinkielen oppimäärän arvosanalla, suomi äidinkielenä ja suomi toisena kielenä arvotetaan samalla tavalla esimerkiksi niin, että kummankin oppimäärän arvosana 7 vastaa taitotasoa A2, arvosana 8 taitotasoa B1 ja arvosana 9 taitotasoa B2. Yleensä vaadittava taitotaso ammatillisessa koulutuksessa on A2—B2 alasta riippuen.
Ammattikorkeakoulut järjestävät yleensä kielikokeen. Kielitaitovaatimukset kannattaa tarkistaa oppilaitoksesta, johon on hakemassa. Yliopistoissa suomen kielen taidon osoittamiseksi hyväksytään se, (1) että opiskelija on suorittanut perusopetuksen, toisen asteen tutkinnon tai muun korkeakoulukelpoisuuden antavan tutkinnon suomeksi, (2) että perusopetuslain tai lukiolain mukaisista tai vastaavista opinnoista saadussa päättötodistuksessa on hyväksytty arvosana äidinkielenä opiskellusta suomen kielestä tai (3) että suomalaisen ylioppilastutkinnon äidinkielen koe suomen kielessä tai suomi toisena kielenä -koe on suoritettu vähintään arvosanalla approbatur (A). Suomi äidinkielenä -oppimäärä ja suomi toisena kielenä -oppimäärä ovat siis samanarvoisia. Jos hakija sen sijaan ei ole suorittanut tutkintoa kokonaan, S1- ja S2-kokeen arvosanavaatimukset voivat vaihdella.
Oppijan monikielinen kompetenssi nähdään etuna, ja kielitietoisen koulun kieltenopetuksen lähtökohtana on kielen käyttö eri tilanteissa. Oppilaat käyttävät eri kielten taitoansa kaiken oppimisen tukena eri oppiaineissa. Opetus tukee oppilaitten monikielisyyttä hyödyntämällä kaikkia, myös oppilaan vapaa-ajallansa käyttämiä kieliä. Tällöin kielitietoinen opetus vahvistaa oppilaitten luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää vähäistäkin kielitaitoa. Siitä syystä myös äidinkielen ja kirjallisuuden S2-oppimäärä tulee nähdä oppilaan kielitaitoa tukevana vaihtoehtona, sillä se keskittyy äidinkielenänsä muuta kieltä puhuvan oppilaan kannalta tärkeämpiin asioihin. S2-oppimäärä on siis oppilaan jatko-opintoihin etenemisen kannalta yhtä arvokas kuin suomi äidinkielenä.
Opetushallitus myöntää valtionavustusta (opetusministeriön asetus 1777/2009) S2-oppimäärän mukaan opiskelevien oppilaiden opetukseen enintään kolmesta opetustunnista viikossa jokaista neljän oppilaan laskennallista ryhmää kohti. Jos oppilaita on opetuksen järjestäjän kouluissa vähemmän kuin neljä, ryhmän koko voi olla myös vähintään kaksi oppilasta. Avustusta voidaan myöntää suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän mukaiseen opetukseen sekä muun opetuksen tukeen enintään kuuden ensimmäisen vuoden ajalta opetukseen osallistumisen aloittamisesta. Esiopetuksessa olevat, samoin kuin koulussa pidempään olleet voivat osallistua tällä valtionavustuksella rahoitettavaan opetukseen, mutta heidän opetukseensa ei voi hakea tätä valtionavustusta.
On mahdollista, että maahanmuuttajaoppilaalla on väestötietojärjestelmässä äidinkielenä suomi mutta hän silti tarvitsee S2-opetusta. Oppilas saa päättötodistukseen arvosanan S2-oppimäärästä, mikäli hän on opiskellut ko. oppimäärää 9. vuosiluokalla riippumatta siitä, mikä hänen äidinkielensä on väestötietojärjestelmässä.
Järjestelmään merkityn äidinkielen olisi kuitenkin hyvä olla oikein, sillä kunnan asukasperusteinen valtionavun osuus tulee väestötietojärjestelmään merkityn äidinkielen perusteella, ja se on korotettu vain niille oppilaille, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Myös erillistä valtionavustusta S2-opetukseen voidaan hakea vain niistä oppilaista, joiden äidinkieli väestötietojärjestelmässä on muu kuin suomi, ruotsi tai saame.
Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän tehtävänä on vahvistaa oppilaan opetuskielen taitoa, tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä sekä herättää kiinnostus ja tarjota välineitä kielitaidon elinikäiseen kehittämiseen.
Suomen kielen oppiminen tukee monikielisten ja etenkin maahanmuuttotaustaisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä auttaa rakentamaan heidän kielellistä ja kulttuurista identiteettiään. Peruskoulussa oppimäärän opetuksen lähtökohtana ovat oppilaille merkitykselliset ja tarpeelliset tekstilajit ja kielenkäyttötilanteet, joiden avulla kielen muotoja, merkityksiä ja käyttöä tutkitaan ja opitaan analysoimaan. Kielitaitoa kehitetään kaikilla kielen käytön osa-alueilla, joita ovat puhuminen, kirjoittaminen sekä luetun ja kuullun ymmärtäminen. Ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa. S2-oppimäärän erityistehtävä on tukea lapsen ja nuoren kasvua kieliyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, jolla on kielelliset valmiudet jatko-opintoihin[1].
Yhtenä äidinkielen ja kirjallisuuden oppimääränä S2-opetuksen tehtävänä on myös tukea osaltaan kielitaidon kehittymistä varhaislapsuudesta lähtien elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että myös esimerkiksi varhaiskasvatuksessa on otettava huomioon lasten erilaiset kielelliset ja kulttuuriset taustat ja pyrittävä vahvistamaan lasten erilaisia kielellisiä identiteettejä sekä uteliaisuutta ja kiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuurin ilmentymiin[2].
Vuosiluokilla 1–3 annetaan sanallinen arvio tai numeroarvosana opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti lukuvuositodistuksissa ja mahdollisissa välitodistuksissa.
Opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti arviointi voi olla vuosiluokilla 1-3 sanallista kaikissa oppilaan opinto-ohjelmaan kuuluvissa oppiaineissa. Vuosiluokilla 1-3 voidaan käyttää myös kaikissa oppilaan opinto-ohjelmaan kuuluvissa oppiaineissa numeroarviointia opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti lukuvuositodistuksissa ja mahdollisissa välitodistuksissa. Numeroarviointia voidaan täydentää kuvailevalla arviolla, joka annetaan todistuksen liitteenä.
Sanallinen arviointi hyväksytty-hylätty-asteikolla tai esimerkiksi neliportaisen asteikon käyttäminen on jätetty perusteiden luvussa 6 opetuksen järjestäjän harkittavaksi. Samassa todistuksessa voidaan käyttää erilaisia asteikkoja. Todistuksesta tulee käydä ilmi, millaiseen asteikkoon kunkin oppiaineen arvio perustuu. Jokaisesta oppiaineesta on annettava vähintään hyväksytty tai hylätty -arvio.
Kaikki oppilaan opinto-ohjelmassa olevat oppiaineet arvioidaan myös vuosiluokilla 1–3. Jokaisesta oppiaineesta on annettava todistukseen yksi arvio, josta käy ilmi, onko oppilaan suoritus hyväksytty tai hylätty.
Työskentelyä ei arvioida erikseen, vaan se on osa oppiaineen arviointia. Myös sanallista arviointia voidaan täydentää kuvailevalla arviolla, joka annetaan todistuksen liitteenä.
Paikallisesti voidaan myös päättää, että esimerkiksi suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärässä arvioidaan opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitealueiden mukaisesti, kuten vuorovaikutustilanteissa toimiminen, tekstien tulkitseminen, tekstien tuottaminen sekä kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen. Tällöinkin on huolehdittava, että suomen kieli ja kirjallisuus oppimäärästä annetaan yksi kokoava arvio todistukseen.
Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden arvioinnista: https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya/milta-vuosiluokalta-alkaen-maahanmuuttajaoppilasta-pitaa-arvioida-numeerisesti
Suora linkki tähän vastaukseen: https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya/voidaanko-vuosiluokkien-1-3-lukuvuosi-ja-mahdollisissa-valitodistuksissa-kayttaa
Peruskoulun oppilaskunnan ja lukion opiskelijakunnan asema perustuu perusopetuslakiin ja lukiolakiin. Oppilaskunnilla katsotaan olevan julkisoikeudellinen asema.
Opetushallituksen näkemyksen mukaan oppilaskuntien oikeuteen tehdä sopimuksia tai muita sitoumuksia on sovellettava yhdistyslain rekisteröimättömiä yhdistyksiä koskevaa sääntelyä. Rekisteröimätön yhdistys ei voi tehdä oikeustoimia omissa nimissään, vaan luonnollisten henkilöiden eli luonnollisten henkilöiden tulee toimia niiden puolesta omalla vastuullaan ja riskillään.
Oppilaskuntien oikeudellinen asema on kuitenkin oikeudellisesti osin tulkinnanvarainen.
Suora linkki tähän vastaukseen: https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya/oppilaskunnan-oikeudellinen-asema
Asiasanat
oppilaskunta, puhevalta