Usein kysytyt kysymykset

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetuksen. Myös Suomen ratifioima Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lasten oikeuksista sisältää oikeuden maksuttomaan perusasteen koulutukseen jokaiselle lapselle. Perusopetuslain mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää perusopetusta alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille. Useimmissa tapauksissa velvollisuus on selkeästi todettavissa, mutta tietyissä tilanteissa voi tulla harkittavaksi, milloin henkilön oleskelua kunnan alueella on pidettävä asumisena.

Suomalaisten oppivelvollisuusikäisten osalta velvollisuus on yleensä helposti todettavissa, mutta ulkomaalaisten osalta voi syntyä tulkintatilanteita. On selvää, että kunnassa oleileva turisti ei ole oikeutettu perusopetukseen, sillä hänellä on selvä asuinpaikka toisessa maassa. Kunnassa asumiselta edellytetään tiettyä olosuhteiden pysyvyyttä, mutta kotiosoitetta tai rekisteröintiä väestötietojärjestelmään ei voida pitää välttämättöminä perusoikeuden toteutumisedellytyksinä.

Esimerkiksi oppivelvollisuusikäisen turvapaikanhakijan on katsottu olevan oikeutettu perusopetukseen oleskelukunnassaan. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on vuonna 2013 todennut oikeuden perusopetukseen kuuluvan myös paperittomille ja muille kotikuntaa vailla oleville lapsille.

Diplomaattien lapset ovat oikeutettuja ilmaiseen perusopetukseen asuinkunnassaan, vaikka heillä ei kotikuntaa olekaan; he kuitenkin asuvat kunnassa pysyväisluonteisesti eikä diplomaattien poikkeuksellinen asema ole este oikeuden toteutumiselle.

Yleisesti voidaan todeta, että epäselvissä tilanteissa järjestämisvelvollisuuden ja sitä vastaavan oppivelvollisuusikäisen oikeuden perusopetukseen arvioimisessa edellytetään tapauskohtaista harkintaa, jossa otetaan huomioon myös lapsen kunnan alueelle saapumisen syy.

S2-oppilaan arviointi perustuu opetuksen tavoitteisiin ja niistä johdettuihin kriteereihin sekä jatkuvaan ja monipuoliseen havainnointiin ja näyttöön opetussuunnitelman mukaisesti.

Arvioinnin tehtävä on tukea oppilaan kehitystä ja ohjata oppilasta tunnistamaan oman osaamisensa edistymistä, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Muissa oppiaineissa on lisäksi hyvä ottaa huomioon, että opiskelussa tarvittavan kielitaidon saavuttaminen vie aikaa, joten kaikkien oppiaineiden opetuksessa tulee oppilaalle tarjota kielellistä tukea. Kaikkien aineiden opetuksen tulee olla kielitietoista: jokainen opettaja on kielellinen malli ja myös opettamansa oppiaineen kielen opettaja.

Oppilaan tilannetta ja tulevia ei helpoteta sillä, että hänelle annetaan päättöarvosana, joka ei vastaa hänen osaamistaan. Ahkeruus ja yritteliäisyys sisältyvät työskentelyn arviointiin, mutta jos oppilaan suomen kielen taito on vähäistä, arvosana jää alhaiseksi työskentelystä huolimatta. S2-oppimäärässä päättöarvosanan tulee antaa todenmukainen kuva oppilaan suomen kielestä kielitaidon eri osa-alueilla. Myös muiden oppiaineiden päättöarvioinnissa oppilaan suomen kielen osaamisella on merkitystä, sillä oppiaineen osaaminen edellyttää perehtymistä oppiaineelle ominaisiin kielenkäyttötapoihin ja tiedonalan kieleen. Päättöarvioinnin kriteereitä tulkittaessa on arvioitava, missä määrin esimerkiksi tyydyttävän kriteerin eli arvosanan 7 saavuttaminen edellyttää osaamisen osoittamista suomen kielellä. Päättöarviointiin pätee kuitenkin sama periaate kuin arvioinnissa muutoinkin, eli oppilaan kielitaidon taso koulun opetuskielessä sekä arvioinnin kohteena olevan oppiaineen tiedonalan kielessä tulee ottaa arvioinnissa huomioon. (Katriina Rapatti 2023. Perusopetukseen valmistavasta opetuksesta yläkouluun siirtyvän oppilaan arviointi. Teoksessa Kielitaidon kehittymistä edistämässä. S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi, toim. Katri Kuukka, Katriina Rapatti ja Nina Reiman, s. 114–118, Opetushallitus.) 

Lisätietoa S2-oppilaan arvioinnista saa em. teoksesta: Kielitaidon kehittymistä edistämässä. S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi. Kirjan voi tilata Opetushallituksen verkkokaupasta: Kielitaidon kehittymistä edistämässä | Opetushallitus verkkokauppa

Move!-mittaukset voidaan toteuttaa sovelletulla tavalla oppilaille, joilla on pitkäaikaisia tai pysyviä toimimista vaikeuttavia haittoja tai vammoja (esimerkiksi vaikeuksia nähdä, kuulla, liikkua, keskittyä tai ymmärtää). Mikäli oppilaan osalta on perusteltua toteuttaa yksi tai useampi mittausosio sovelletusti, kirjataan oppilaan tuloslomakkeelle tuloksen lisäksi myös soveltamistapa.

Mittausten soveltamista ei ole tarkoitettu oppilaille, jolla on tilapäinen toimimista vaikeuttava haitta tai vamma, kuten nilkan nyrjähdys. Näissä tapauksissa mittaukset toteutetaan ja tulokset kirjataan niiltä osin kuin on mahdollista. Mikäli oppilas ei suorita esimerkiksi nilkan nyrjähdyksen takia yhtä tai useampaa mittausosiota, merkitään osion kohdalle ”ei suorittanut”.

Mikäli oppilaan osalta on perusteltua toteuttaa yksi tai useampi mittausosio sovelletusti, noudatetaan seuraavaa menettelyä:
Oppilaan tulokset ja soveltamisen tapa kirjataan tuloslomakkeelle. Mikäli oppilas ei voi suorittaa jotakin mittausosiota lainkaan, kirjoitetaan lomakkeeseen ”ei suorittanut”. Tärkeintä on, että oppilas ja hänen perheensä saavat mittauksista tietoa oppilaan fyysisestä toimintakyvystä. Lisäksi fyysisestä toimintakyvystä päästään keskustelemaan oppilaan ja perheen kanssa laajassa terveystarkastuksessa (mikäli huoltaja on antanut luvan mittaustulosten siirtämiseen käytettäväksi laajassa terveystarkastuksessa). 

Tulosten kirjaaminen valtakunnalliseen tietojärjestelmään:

Mikäli oppilas suoritti yhden tai useamman mittausosion sovelletusti, ei numeerisia mittaustuloksia syötetä järjestelmään lainkaan. Näin turvataan oppilaan anonymiteetti. Syöttölomakkeessa kysytään: ”Suorittiko oppilas jonkin mittausosioista sovelletusti?" Jos kysymykseen vastaa ”kyllä”, numeeristen tulosten syöttöruudut menevät ”harmaiksi” ja tuloksia ei pääse syöttämään. 

Uudet soveltamisohjeet on päivitetty Opettajan käsikirjaan, jonka löydät alla olevasta linkistä.

 Move! -järjestelmän verkkosivujen osoite on www.oph.fi/move. Sivuilta löytyvät kaikki keskeiset käytännön toteutukseen liittyvät materiaalit. "Opettajan oppaalla" kysyjä tarkoitti varmaankin Opettajan käsikirjaa, joka löytyy mittausten käytännön järjestelyihin ohjeistusta ja tukea tarjoavalta Move!-mittausohjeet-sivulta.

Oppilaalle on hyvä laatia oppimissuunnitelma, jossa kuvataan opetuksen tavoitteet ja sisällöt sekä oppilaan tarvitsema tuki esimerkiksi opetuskielessä. On hyvä harkita myös oman opinto-ohjelman mukaista opiskelua, jos paikallinen opetussuunnitelma mahdollistaa sen. Valmistavasta perusopetukseen siirtyvä oppilasta ei voida pitää lähtökohtaisesti tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevana opetuskielen taidon tason perusteella, joten opetuksen suunnittelussa ei sovelleta opiskelun erityisiä painoalueita. 

Jos joidenkin oppiaineiden opetus on päättynyt siinä vaiheessa, kun oppilas siirtyy perusopetukseen, on hänellä mahdollisuus suorittaa oppiaineet erityisessä tutkinnossa. Tällöin aineenopettaja laatii oppiaineen keskeisiin tavoitteisiin perustuvan arviointikokonaisuuden tai -kokonaisuuksia. Perusopetus ei tunne hyväksi lukemista, mutta oppilaan mahdolliset aiemmat opinnot on hyvä kartoittaa. Jos erityinen tutkinto suoritetaan ennen perusopetuksen päättymistä, voidaan siitä saatu arvosana siirtää päättötodistukseen.

On myös hyvä huomioida, että oppilas voi jatkaa paikallisella päätöksellä lasten perusopetuksessa siihen saakka, kun hän täyttää 18 vuotta. Jos näyttää siltä, että päättötodistuksen antaminen ole mahdollista, oppilaalle voi antaa erotodistuksen ja ohjata hänet opiskelemaan aikuisten perusopetukseen.

Oppilaan opetus voidaan perusopetuslain 18 §:n perusteella järjestää toisin, ts. vapauttaa jonkin oppiaineen tai oppiaineiden opiskelusta. Tällöin tulee huolehtia, että oppilaan vähimmäisviikkotuntimäärä kuitenkin täyttyy. Vapauttaminen on aina viimesijainen keino, ja oppilaan jatko-opintojen kannalta on tärkeää, että päätöstä harkitaan huolella yhdessä huoltajan ja oppilaan kanssa. 

Oppilas voidaan arvioida sanallisesti päättöarviointia lukuun ottamatta. Sanallisessa arvioinnissa tulee ilmaista vähimmillään se, että oppilas on saavuttanut vuosiluokan tavoitteet hyväksytysti. 

Lukuvuositodistukseen merkitään paikallisessa opetussuunnitelmassa kyseiselle vuosiluokalle merkitty oppiaineen laajuus riippumatta siitä, kuinka paljon oppilas on voinut osallistua opetukseen.

Päättöarvioinnissa tulee käyttää päättöarvioinnin kriteereitä. Oppilaan kehittyvä kielitaito tulee ottaa huomioon siinä määrin kuin mahdollista, eli pohtia, missä määrin osaamisen osoittaminen edellyttää vahvaa opetuskielen taitoa. Myös kompensaatioperiaatetta on hyvä soveltaa.

Kyllä. Oppilas saa käyttää puhelinta tai muuta mobiililaitetta oppitunnilla terveydenhoitoonsa tai apuvälineenä opettajan tai rehtorin suullisella tai kirjallisella luvalla. Tällöinkään puhelinta tai mobiililaitetta ei saa käyttää opetusta tai oppimista häiritsevällä tavalla. Suullisessa tai kirjallisessa luvassa on hyvä huomioida, koskeeko lupa oppitunnin lisäksi välitunteja, ruokailua, siirtymisiä tai muuta opetuksetonta aikaa. Jos oppilas tarvitsee mobiililaitetta terveydenhoitoon tai apuvälineenä oppitunnin tai koko koulupäivän ajaksi, lupa tulee myöntää.

Puhelinta tai muuta mobiililaitetta on mahdollista käyttää esimerkiksi diabeteksen hoidossa. Kun puhelinta tai muuta mobiililaitetta käytetään terveydenhoitoon, on kyseessä useimmiten pitkäaikaissairaus, jolloin lupaa ei ole tarpeen pyytää tai myöntää toistuvasti, vaan se myönnetään esimerkiksi koko lukuvuotta varten.

Opetussuunnitelman mukaan koululaisen lääkehoidosta vastaavat huoltajat ja lapsi itse oman kehitystasonsa mukaisesti. Tarvittaessa opetuksen järjestäjän yhteiset lääkehoitoon liittyvät toimintamallit voidaan kuvata esimerkiksi opetuksen järjestäjän opiskeluhuoltosuunnitelmassa.

Jos puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttö on välttämätöntä oppilaan henkilökohtaiseen terveydenhoitoon, on opettajan tai rehtorin mahdollista saada tiedot lapsen sairaudesta ja sen vaatimista toimista huoltajilta, erikoissairaanhoidosta ja kouluterveydenhuollosta. Tämän perusteella opettaja tai rehtori voi antaa luvan puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttöön oppitunnilla tai koko koulupäivän ajaksi.

Mobiililaitteita voidaan käyttää koulussa terveydenhoidon lisäksi myös oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tukemiseen, toimintakyvyn ylläpitämiseen ja apuvälineenä oppilaan tuen tarpeissa, esimerkiksi kommunikoinnin tukemiseen ja digitaalisina apuvälineinä. Oppilas saa käyttää toimintakykyään ylläpitäviä digitaalisia laitteita oppimiseen tarvittavina apuvälineinä ja myös silloin, kun oppilas tarvitsee puhelinta tai mobiililaitetta vammasta aiheutuvan toimintarajoitteensa vuoksi.

Tapauskohtaista suullista lupaa ei tarvitse kirjata oppilastietoihin. Pitkäaikainen kirjallinen lupa, esimerkiksi koko lukuvuoden kattava lupa diabeteksen seurantaa varten, on hyvä kirjata koulun käytössä olevaan oppilastietojärjestelmään. Opetuksen järjestäjä päättää, kuinka pitkäksi aikaa lupa myönnetään. Lupa voi olla esimerkiksi koko lukuvuoden kattava tai toistaiseksi voimassa oleva.

Luvasta on hyvä informoida oppilasta opettavia ja ohjaavia tahoja siten, ettei oppilaan tarvitse osoittaa myönnettyä lupaa toistuvasti. Oppilaan terveystiedot ovat julkisuuslain 24 §:n mukaan salassa pidettäviä tietoja. Lupakäytänteissä tulee huomioida se, etteivät ne tarpeettomasti paljasta oppilaan salassa pidettäviä tietoja. Oikeus salassa pidettävien oppilastietojen käsittelyyn on vain sillä koulun henkilöstöllä, joiden työtehtävät edellyttävät tietojen käsittelyä. Opetuksen järjestäjä voi tallentaa luvan oppilastietojärjestelmään, kun oppilastietojärjestelmä täyttää lainsäädännön vaatimukset esimerkiksi tietosuojasta ja tietoturvasta.

Perusopetuslain 29 §:n puhelimiin ja muihin mobiililaitteisiin liittyvän sääntelyn tarkoituksena on luoda perusopetukseen työrauhaa, edistää oppimista ja oppimiseen keskittymistä, rajoittaa puhelimen oppimista häiritsevää käyttöä, edistää liikunnallista elämäntapaa ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista kasvokkain sekä mahdollistaa puhelimen käyttö oppimisessa ja terveydellisistä syistä.

Jos järjestyssäännöissä puhelimet ja muut mobiililaitteet on määrätty säilytettäväksi oppitunneilla puhelinparkissa, oppilaan tulee noudattaa määräystä, eikä hän voi säilyttää puhelinta esimerkiksi laukussa tai repussa. Oppilaiden tulee noudattaa järjestyssääntöjä mukaan lukien niiden määräyksiä puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käytöstä ja säilytyksestä. Jos oppilas ei noudata määräystä, käyttäytymiseen puututaan koulussa käytössä olevilla pedagogisilla ja kurinpidollisilla keinoilla.

Puhelimen ja muun mobiililaitteen järjestyssääntöjen vastaiseen, epäasialliseen tai häiritsevään käyttöön koulussa voidaan puuttua perusopetuslaissa säädetyillä kasvatuksellisilla toimilla, kurinpitokeinoilla ja turvaamistoimilla, esimerkiksi kasvatuskeskustelulla, jälki-istunnolla, puhelimen haltuun ottamisella tai määräämällä oppilas poistumaan.

Käytännön tilanteissa opettaja pyytää ensin oppilasta laittamaan puhelimen tai muun mobiililaitteen puhelinparkkiin. Jos oppilas ei tottele, opettaja pyytää oppilasta antamaan laitteen opettajalle. Jos tämäkään pyytäminen ei tehoa, opettaja voi ottaa laitteen oppilaalta ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja, jos oppilas tekee vastarintaa. Toinen vaihtoehto on määrätä oppilas poistumaan tilasta ja viimesijaisena keinona poistaa oppilas tilasta, jos oppilas tekee vastarintaa.

Oppivelvollisuuskoulutus on perusopetuslain 31 §:n ja oppivelvollisuuslain 16 §:n mukaan maksutonta. Koulun digitaalisten välineiden tulee olla kaikkien oppilaiden käytettävissä. Oppilaiden käytössä olevat laitteet voivat rikkoontua niin koulussa kuin kotonakin, vaikka oppilaat käyttäisivätkin laitteita huolellisesti. Opetuksen järjestäjien tulee ennalta varautua, miten toimitaan, jos koulun laite menee rikki tai katoaa: esimerkiksi missä koulu korjauttaa laitteet ja ottaako koulu laitteille vakuutuksen.

Huoltajia ei voida velvoittaa ottamaan vakuutusta koulun laitteen rikkoutumisen tai katoamisen varalle. Suositeltavaa on, että koulu kantaisi pääsääntöisesti riskin laitteen rikkoutumisesta ja katoamisesta, ellei koulu voi osoittaa, että oppilas on toiminut erityisen huolimattomasti tai tahallisesti.

Vahingon korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia. Myös alaikäinen on vahingonkorvauslain 2 §:n mukaan korvausvelvollinen, eikä korvausvelvollisuudessa ole alaikärajaa. Huoltaja ei ole korvausvelvollinen alaikäisen vahingosta, ellei hän ole laiminlyönyt lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä säädettyä valvontavelvollisuuttaan. Jos vahingon on aiheuttanut kahdeksaatoista vuotta nuorempi, hän on vahingonkorvauslain 2 §:n mukaan velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Korvauskäytäntöjen tulee koulussa olla yhdenvertaiset kaikkiin oppilaisiin nähden, vaikka jokainen vahingonkorvaustilanne tulee harkita tapauskohtaisesti.

Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä pienempi korvausvelvollisuuden määrän tulisi suhteessa olla. Jos vahingonkärsijänä on kunta tai muu opetuksen järjestäjä, korvaus olisi edellä todettujen vahingonkorvauksen määräytymisperiaatteiden mukaan huomattavasti pienempi kuin jos kyse olisi yksityishenkilölle aiheutetusta vahingosta. Samoin teon tahallisuus tai törkeä huolimattomuus tulee ottaa huomioon. Mikäli kyseessä on vahinko, korvaussumman tulisi olla alempi tai korvausvelvollisuutta ei muodostu lainkaan. Kun korvaussummasta sovitaan koulun ja huoltajien kesken, voidaan sopia, että oppilas ei ole lainkaan korvausvelvollinen, jos asiaa kokonaisuudessaan harkiten (esimerkiksi lapsen ikä, varallisuus, vahinko) katsotaan kohtuulliseksi. Koulun ja huoltajan tulee sopia vahingonkorvauksesta, koulu ei voi siitä yksipuolisesti päättää. Tarvittaessa koulu voi nostaa vahingonkorvauskanteen tuomioistuimessa. Tuomioistuin voi määrätä hävinneen osapuolen maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikustannukset, jotka voivat nousta korkeiksi. Sopiminen on useasti kummankin osapuolen kannalta parempi vaihtoehto.

Mikäli puhelimen tai mobiililaitteen käyttämisellä aiheutetaan vahinkoa kolmannelle osapuolelle, koulu voi ohjata vahingon kärsijän ja vahingon aiheuttajan sopimaan asia keskenään tai neuvoa vahingon kärsijän tarvittaessa nostamaan vahingonkorvauskanteen tuomioistuimessa.

Kyllä. Lähtökohtana on, että opetuksessa käytetään opetuksen järjestäjän tarjoamia laitteita, mutta myös oppilaan omaa laitetta voidaan käyttää osana opetusta. Huoltaja tai 15 vuotta täyttänyt oppilas päättää, tuoko oppilas oman mobiililaitteen kouluun. Opetuskäytöstä oppitunnilla päättää opettaja.

Oppilaan oman laitteen käyttämisestä opetuksessa on tärkeää sopia huoltajien kanssa etukäteen. Opetuksessa käytettävää oppilaan omaa laitetta koskevan sopimuksen koulun kanssa tekee alle 15-vuotiaan osalta huoltaja, mutta huoltajan ja opettajan on tärkeää kuulla oppilasta laitteen käytöstä koulussa.