Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee psyykkisen toimintakyvyn ihmisen voimavaroiksi, joiden avulla hän kykenee selviytymään arjen haasteista ja kriisitilanteista. Siihen liittyvät myös yksilön elämänhallinta, mielenterveys ja psyykkinen hyvinvointi. Lisäksi se kattaa tuntemiseen ja ajatteluun liittyviä toimintoja, kuten yksilön kykyä vastaanottaa ja käsitellä tietoa, kykyä tuntea, kokea ja muodostaa käsityksiä omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta sekä kykyä suunnitella elämäänsä ja tehdä sitä koskevia ratkaisuja ja valintoja. Psyykkiseen toimintakykyyn kuuluvat myös persoonallisuus ja selviytyminen sosiaalisen ympäristön haasteista. Hyvään psyykkiseen toimintakykyyn liittyy myös kyky tehdä harkittuja päätöksiä ja realistisen luottavainen suhtautuminen tulevaisuuteen ja ympäröivään maailmaan. (Mitä toimintakyky on? - THL)
Mielen hyvinvoinnin tukeminen
Omaa psyykkistä toimintakykyä, vireyttä ja jaksamista voi arvioida ja sen perusteella parantaa omaa toimintakykyä ja lisätä opiskelukykyä. Liikkumisella, liikunnalla ja riittävällä unella on tutkitusti psyykkistä toimintakykyä tukevia ominaisuuksia.
Tuntemuksia ja merkkejä psyykkisen toimintakyvyn laskiessa esimerkiksi:
- Pitkäaikainen väsymystila, välinpitämättömyys, saamattomuuden tunne, ahdistuneisuus ja apatia
Psyykkistä toimintakykyä lisääviä asioita ovat:
- Itselle iloa tuottavien asioiden tekeminen, kuten yhdessä ystävän kanssa liikkuminen, käveleminen kauniissa ympäristössä tai luonnossa liikkuminen
- Säännölliseen vuorokausirytmiin ja ruokailurytmiin pyrkiminen
- Riittävästä unesta huolehtiminen (myöhäiseen iltaan sijoittuvien aktiviteettien välttäminen, kuten klo 20 jälkeen tapahtuvat urheilusuoritukset tai sosiaalisen median käyttö)
- Suositusten mukaisesti riittävästä päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta huolehtiminen.
Lasten ja nuorten liikkumissuositukset (OKM 2021:19) (ukkinstituutti.fi)
Opiskelu edellyttää tyypillisesti runsasta istumista. Lukiolaiset istuvat tai ovat paikoillaan noin 10 tuntia vuorokaudessa (Kokko & Hämylä 2024, 33), joten taukoliikunta ja liikuntatunnit ovat elimistölle tarpeellisia katkoja pitkille istumisjaksoille. Pitkään staattisessa asennossa oleminen vaikuttaa tuki- ja liikuntaelimistöön monella tavalla. Kehon ja erityisesti pään asento kumartuu eteenpäin. Siitä aiheutuu yksipuolinen kuormittuminen niska-hartiaseudulle, joka vaikuttaa yksilön ryhtiin, lihasten kireyteen, nivelten liikkuvuuteen aiheuttaen erilaisia kiputiloja, kuten päänsärkyä ja kipua niska-hartiaseudulle, selän ja lonkan alueille. Monipuolinen liikkuminen ja dynaaminen liike sekä kehoa huoltavat venytykset ja rentoutuminen purkavat staattista jännitystä kehosta ja auttavat palauttamaan kehoon sen normaalit liikeradat ja -laajuudet. Liikkumisen myötä saatavat asentomuutokset, lisäävät lihasten verenkiertoa ja parantavat aivojen hapensaantia. Kun keho voi hyvin, se heijastuu myös mielen hyvinvointiin. (Pesola, 2013; Vuori ym., 2017)
Rentoutuminen on tärkeä vastapaino opiskelun kuormitukselle. Lyhyet hengitys- ja rentoutusharjoitukset auttavat laskemaan kehon stressitasoa ja palauttamaan hermoston rauhalliseen tilaan. Esimerkiksi muutaman minuutin syvähengitys, kehon jännitys–rentous-harjoitukset tai lyhyt mielikuvamatka voivat vähentää lihasjännitystä ja parantaa keskittymiskykyä. Säännöllinen rentoutuminen tekee palautumisesta tehokkaampaa ja auttaa jaksamaan niin opiskelussa kuin vapaa-ajallakin.
Minä riitän, olen hyvä
Myönteinen minäkuva on yksi keskeisistä mielen hyvinvoinnin tekijöistä. Minäkuva tarkoittaa yksilön käsitystä itsestään. Minäkuvassa voidaan erotella omiin havaintoihin perustuva käsitys itsestä, muiden kokemus hänestä esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, mutta myös ihanneminä eli millainen hän haluaisi olla fyysisesti ja psyykkisesti. (Keltikangas-Järvinen, 2023)
Fyysisyyteen liittyviä henkilökohtaisia piirteitä ovat yksilön kehotyyppi ja kehonkuva. Kehonkuva koostuu ajatuksista, tunteista ja käsityksistä omasta ulkonäöstä, kuten painosta, muodosta ja koosta, ja se liittyy itsetuntoon ja itseluottamukseen. Tutkimusten mukaan positiivisen kehonkuvan omaavat henkilöt harrastavat todennäköisemmin liikuntaa kuin ne, joilla on negatiivinen kehonkuva. Tämän vuoksi on tärkeää, että liikunta koetaan miellyttäväksi. Kehonkuva vaikuttaa usein siihen, minkälaisiin aktiviteetteihin ihmiset haluavat osallistua, jopa enemmän kuin kehon tyyppi. Itsetietoiset ja ulkonäköahdistusta kokevat henkilöt suosivat yleensä yksin harjoittelua ja kokevat vähemmän tyydytystä. Nautinto ja sosiaalinen tuki sen sijaan parantavat kokemusta, joten liikunta-aktiviteettien ympäristön tulisi olla tukeva ja vieraanvarainen. Kehopositiivisuus -ajatteluun kuuluu oman ja toisten kehojen arvostaminen ja kunnioittaminen.
Saavuttamattomat kauneusihanteet
Kauneusihanteille on tyypillistä, että niiden saavuttaminen on vaikeaa. Historiallisesti muutamien aikaisempien vuosikymmenten kriittinen tarkastelu osoittaa, että ajanjaksoina, jolloin ihmiset tekivät töitä ulkona ja altistuivat runsaalle auringonpaisteelle, kauniina pidettiin valkoista ihoa. Kun työt siirtyivät sisätiloihin ja ihmiset säästyivät auringolta, niin kauneuskäsitys muuttui ja ruskettunut iho nähtiinkin kauniina. Siihen liittyi tausta-ajatus, että ruskettuneella ihmisellä on varaa matkustaa lomalle auringonottoon.
Vastaavalla tavalla suhtautuminen vapaa-ajan harrastuksiin ja kehon rakenteeseen on muuttunut. Vuosikymmeniä sitten suurin osa työstä oli fyysistä työtä, joka edellytti lihasvoimaa. Silloin vapaa-ajan urheiluharrastuksissa ihannoitiin erityisesti hyvää kestävyyskuntoa. Myöhemmin töiden muuttuessa näyttöpäätetyöskentelyksi, alkoi lihasvoiman ja kuntosaliharrastusten valtakausi. Tällaisilla vaikeasti saavutettavilla ihanteilla pyritään erottautumaan joukosta ja hakemaan huomiota. Niillä ei kuitenkaan ole välttämättä mitään tekemistä terveyden tai hyvinvoinnin kanssa. Siksi liikunnassa ja harrastusten valinnassa tärkeämpää kuin mennä ajalle tyypillisten muotivirtausten perässä, on kuunnella omaa itseään ja huolehtia omista tarpeista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Silloin tällöin on hyödyllistä muistuttaa itseään: Minä riitän, olen hyvä omana itsenäni!
Liikunnassa monipuolisilla liikuntasisällöillä ja osallistavilla työtavoilla huomioidaan ryhmän yksilöitä niin, että heillä on mahdollisuus kokeilla ja löytää itselleen sopivia mieluisia tapoja pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta.
Kohtuullisen ja säännöllisen kuntosaliharjoittelun on todettu tukevan myönteistä minäkuvaa ja vahvistavan itsetuntoa (Santabarbara ym., 2017). Luonnossa (kuten metsät, viheriöt, vesistöt) liikkumisella on myönteisiä vaikutuksia hengitys- ja verenkiertoelimistölle, sillä se laskee sydämen sykettä ja verenpainetta (Twohig-Bennett & Jones, 2018). Kamppailulajit opettavat itsesäätelytaitoja ja ohjaavat mielen hallintaan (Moore ym., 2019). Musiikkiliikunta ja tanssi ovat monelle itseilmaisun keinoja (Agres & Chen, 2025).
Ehdotus opiskelijoille tarjottavasta tehtävästä: Hae netistä kuvia eri aikakausilla ja eri kulttuureissa kauneusihanteiden mukaisia ihmisiä. Pohdi, mistä ero voivat johtua ja tarkastele kriittisesti nykyaikaa: mikä nyt määritellään kauniiksi ja mikä mahtaa olla kauneusihanne 10 vuoden kuluttua.