Multimodaalisuus ja monipaikkaisuus
Tutkimukset multimodaalisuudesta ja monipaikkaisuudesta
Technology and literacy in the early years: Framing young children’s meaning-making with new technologies
Burnett, C., & Daniels, K. (2015). Technology and literacy in the early years: Framing young children’s meaning-making with new technologies. In Understanding digital technologies and young children (pp. 18-27). Routledge.
Tässä kirjan luvussa tarkastellaan teknologian ja lukutaidon välisiä suhteita tieteenalan alkuvuosilta viimeaikaisen tutkimuksen valossa. Se perustuu joukkoon tutkimuksia, joissa on tutkittu 14 kuukauden – 5 vuoden ikäisten pienten lasten mahdollisuuksia käyttää digitaalista teknologiaa merkityksen luomisen välittäjänä. Tutkimus tarkastelee tämän jälkeen lukutaidon käsitteellistämistä tieteenalan alkuvuosina ja korostaa erityisesti kehollisuuden ja materiaalisuuden merkitystä digitaalisten teknologioiden merkityksen muodostuksessa. Tutkimus väittää, että on tarpeen tietää enemmän siitä, kuinka lapset ymmärtävät uudet teknologiat, ja että varhaisen lukutaidon tarjoamisen on perustuttava sellaiseen tietoon, jota lapset kehittävät arkielämässään. Artikkelissa löydetyt tutkimukset tuovat esiin joitain nousevia kiinnostavia tutkimuksen kohteita, jotka ovat tärkeitä lukutaidon, teknologian ja varhaisvuosien välisten suhteiden kehystyksen kannalta. Kirjan luku keskittyy sovelluksiin, joissa vuorovaikutus tapahtuu YouTube-videon, iPadien tarinasovellusten ja elokuvasovellusten kanssa.
Young children (0-8) and digital technology: A qualitative exploratory study across seven countries
Chaudron, S., Beutel, M. E., Donoso Navarrete, V., Dreier, M., Fletcher-Watson, B., Heikkilä, A. S., … & Wölfling, K. (2015). Young children (0-8) and digital technology: A qualitative exploratory study across seven countries. JRC; ISPRA, Italy.
Huolimatta verkkoa ja monenlaisia tekniikoita käyttävien hyvin pienten lasten kasvavasta määrästä vain vähän tiedetään lasten vuorovaikutuksesta näiden teknologioiden kanssa. Tämä raportti esittelee laadullisen pilottitutkimuksen, joka on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä valitun akateemisten kumppaneiden ryhmän kanssa eri Euroopan maista ja jonka tavoitteena on olla edelläkävijä Euroopassa pienten lasten ja heidän perheidensä uusien teknologioiden kokemusten tutkimisessa. Se esittelee tulokset ja keskustelee kansainvälisellä tasolla tehdyistä havainnoista siitä, kuinka 0–8-vuotiaat lapset käyttävät digitaalisia teknologioita, kuten älypuhelimia, tabletteja, tietokoneita ja pelejä, sekä kuinka pitkälle vanhemmat välittävät tätä sitoutumista ja heidän tietoisuuttaan riskien ja mahdollisuuksien tasapainosta. Raportti päättää suosituksista vanhemmille, toimialalle ja päättäjille.
Examining the psychological content of digital play through Hedegaard’s model of child development
Fleer, M. (2020). Examining the psychological content of digital play through Hedegaard’s model of child development. Learning, Culture and Social Interaction, 26, 100227.
Kun digitaalisista laitteista tulee osa jokapäiväistä elämää, pienet lapset kokevat uusia mahdollisuuksia leikille (O’Mara & Laidlaw, 2011). Viimeaikainen tutkimus on tarkastellut näitä uusia käytäntöjä kodeissa ja koulutusympäristöissä. Viime aikaisesta tutkimuksesta kuitenkin puuttuu ymmärrys lasten digitaalisen leikin psykologisesta sisällöstä. Hedegaardin (2012, 2014) kulttuurihistoriallisen lapsen kehityksen mallin pohjalta tämä artikkeli esittelee tutkimuksen lasten osallistumisesta esikoulutoimintaan, jossa käytettiin digitaalista teknologiaa, ja joissa uudet teknologiat luovat uusia edellytyksiä kehitykselle. Tulokset osoittavat, että digitaalinen leikki tarjosi (1) uusia tapoja esittää kuvitteellisia tilanteita, (2) digitaalisten paikkamerkkien käyttö uutta toimintaa varten, (3) ajattelun kaksinaisuus kuvitteellisissa leikkitilanteissa, kun digitaalisesti hypätään peliin ja siitä pois, (4) ja digitaalisilla laitteilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa voi tapahtua uuden käsitteellisen ajattelun kehittymistä, joka ei aiemmin ollut mahdollista pelissä. Hedegaardin lapsen kehitysmallin ja toimintaympäristökonseptin kautta havainnot auttavat ymmärtämään, kuinka digitaaliset työkalut tukevat psykologisesti lasten kehitystä.
Young children’s digital literacy practices in the home: A review of the literature
Kumpulainen, K., & Gillen, J. (2017). Young children’s digital literacy practices in the home: A review of the literature. Cost Action ISI1410 DigiLitEY.
Tämä artikkeli käsittelee tutkimuskirjallisuutta pienten lasten (0–8-vuotiaiden) digitaalisen lukutaidon käytännöistä kotona. Katsaus edistää yhtä COST DigiLitEY -ohjelman tavoitteista tunnistamalla nykyistä tietämystä pienten lasten digitaalisesta lukutaidosta ja multimodaalisista käytännöistä kodeissa ja yhteisöissä, mukaan lukien syntetisoimalla tutkimusta vanhempien tuesta lasten digitaalisen lukutaidon kehittämisessä (WG1 Mission Statement). Tämän katsauksen tarkoituksena on siis 1) tiivistää nykyinen tutkimustieto pienten lasten digitaalisen lukutaidon käytännöistä kotona, 2) tunnistaa keskeiset viestit kasvatustutkijoille, vanhemmille ja poliittisille päättäjille sekä 3) ehdottaa keskeisiä tutkimuskysymyksiä tulevaa opiskelua varten. Katsaukseen valittiin yhteensä 33 vuosina 2005–2015 julkaistua tutkimusta. Kuvailevan ja narratiivisen lähestymistavan ansiosta katsaus paljasti kolme analyysistä noussut johtavaa teemaa: Vanhempien rooli lasten digitaalisen lukutaidon käytännöissä kodeissa, lasten mediaan osallistuminen ja lukutaidon oppiminen kodeissa sekä koti-koulu tiedonvaihto lasten digitaalisen lukutaidon käytännöissä. Näiden teemojen tärkeimmät havainnot on korostettu ja katsaus päättyy keskeisiin viesteihin vanhemmille, päätöksentekijöille sekä tutkijoille.
Lasten kotiympäristöt monilukutaidon kehittymisen areenoina: Raportti pienten lasten huoltajille laaditusta kyselystä
Kumpulainen, K., Vartiainen, J., Ouakrim-Soivio, N., & Hienonen, N. (2019). Lasten kotiympäristöt monilukutaidon kehittymisen areenoina: Raportti pienten lasten huoltajille laaditusta kyselystä.
Tämä julkaisu raportoi Monilukutaitoa Opitaan Ilolla (MOI) -kehittämisohjelman pienten lasten huoltajille suunnatun verkkokyselyn tuloksia. Kyselyn tavoitteena oli selvittää lasten kasvuympäristöjä kodin ja perheiden arjessa, ja pohtia näiden yhteyttä pienten lasten monilukutaidon kehittymisen mahdollisuuksiin. Monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä hankkia, tulkita, käyttää, tuottaa, esittää ja arvioida tekstejä eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaito tunnistaa arjen moninaistuneet lukemisen ja tuottamisen tavat ja on näin tärkeä osa lasten kasvuympäristöjä. Olemassa olevan tutkimustiedon mukaan lasten monilukutaito kehittyy leikin, ihmettelyn ja tutkimisen avulla vuorovaikutuksessa välittävien aikuisten kanssa. Lasten mieltä askarruttaviin kysymyksiin vastaaminen ja niiden yhteinen pohtiminen laajentavat lapsen ajattelua. Monilukutaidon kehittymisen kannalta onkin tärkeää, että lapsen aloitteisiin ja kysymyksiin vastataan eikä lasta jätetä yksin häntä askarruttavien asioiden kanssa. Leikki yhtenä keinona on oiva tapa tarttua lasta kiinnostaviin ilmiöihin. Leikin avulla lapsi tutkii ja tulkitsee omaa ympäristöään, myös tekstiympäristöään. Maailman ja sen ilmiöiden yhteinen ihmettely, havainnoiminen ja tutkiminen tukevat lasten monilukutaidon kehittymistä. Kokonaisuudessaan lasten kasvuympäristöjen tulisi olla tekstien rikastamia ja kannustaa ja motivoida lapsia lukemaan ja tulkitsemaan erilaisia tekstejä ja viestejä yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa.
Kuinka lapsen koti, harrastukset ja muu vapaa-aika, sekä perheenjäsenten ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa vietetty yhteinen aika tarjoavat mahdollisuuksia lapsen monilukutaidon kehittymiseen, edellyttää selvittämistä ja tutkimustietoa. Vastaavasti mitä pienten lasten huoltajat ja lapsen muut kasvattajat arvottavat lapsen kasvatuksessa ja oppimisessa sekä millaista esimerkkiä he itse omalla toiminnallaan lapsille tarjoavat vaatii tutkimusta. Kaikki tämä tutkimustieto on tärkeää, jotta voimme yhteiskuntana entistä paremmin ymmärtää ja tukea jokaisen lapsen yhtäläisiä mahdollisuuksia monilukutaidon kehittymiseen jo varhaislapsuudessa. Pienten lasten huoltajille suunnattu MOI-kehittämisohjelman toteuttama kysely vastaa omalta osaltaan tarpeeseen ymmärtää lisää lasten kasvuympäristöjä monilukutaidon kehittymisen areenoina.
Children under five and digital technologies: implications for early years pedagogy
Palaiologou, I. (2016). Children under five and digital technologies: implications for early years pedagogy. European Early Childhood Education Research Journal, 24(1), 5-24.
Tämän hankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisia digitaalisia tekniikoita alle viisivuotiaat lapset käyttävät kotona ja arvioida mahdollisia vaikutuksia varhaiskasvatukseen. Vuosina 2010–2012 tehty tutkimus tehtiin neljässä Euroopan maassa: Englannissa, Kreikassa, Maltalla ja Luxemburgissa. Mixed method -menetelmällä tutkittiin, millaisia digitaalitekniikoita alle viisivuotiaat lapset käyttivät kotitalouksissaan ja lisäksi tutkittiin vanhempien asenteita näiden tekniikoiden käyttöön. Hanke kehitettiin kolmessa vaiheessa. Aluksi kerättiin tietoa kohderyhmistä perheiden kanssa siitä, mitä digitaalisia tekniikoita kotitalouksissa käytetään. Toisessa tutkimuksessa vanhemmille ja 0-5-vuotiaille lapsille suunniteltiin kyselylomake saadakseen selville, missä määrin lapset käyttivät näitä tekniikoita kotona. Kyselylomakkeiden analyysin jälkeen tehtiin vielä sarja haastatteluja vanhempien ja lasten fokusryhmien kanssa selvittääkseen heidän näkemyksiään digitaalisten teknologioiden käytöstä. Kyselyn tietojen analysointi paljasti, että alle viisivuotiaat lapset käyttävät paljon digitaalisia tekniikoita kotonaan. Haastatteluista saatujen laadullisten tietojen analyysi osoitti, että lapset ovat ”digitaalisia jo hyvin nuoresta iästä lähtien”.
Yksi keskeisistä havainnoista oli, että vanhemmat kokivat, että heidän määritelmänsä lukutaidottomasta henkilöstä ei enää vastannut perinteistä näkemystä henkilöstä, joka ei osaa lukea ja kirjoittaa, vaan pikemminkin häntä pidettiin henkilönä, joka ei voi oppia, oppia pois, oppia uudelleen ja käyttää digitaalisia tekniikoita osana jokapäiväistä elämää. Siten hankkeessa päädyttiin siihen, että pienten lasten oppiminen varhaiskasvatuksessa ja varhaislapsuuden ympäristöissä pitäisi ajatella uudelleen, koska alle 5-vuotiaat lapset käyttävät digitaaliteknologiaa leikkiessään ja oppiessaan kotona, eikä tätä voi jättää huomiotta varhaislapsuudessa.
Toiseksi ehdotetaan, että nykypäivän digitaalisen teknologian maailmassa varhaiskasvattajien tulisi tarkastella uudelleen lasten oppimistapaa ja tapaa, jolla varhaiskasvatuksen työvoima järjestetään oppimisympäristössä.
Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä
Koivula, M., & Mustola, M. (2017). Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä. Kasvatus ja aika, 11(3), 37-50.
Viimeisten vuosien aikana päiväkodit ovat olleet nopean teknologisen muutoksen kohteena. Digitaaliset teknologiat, erityisesti tablettitietokoneet, ovat tulleet lyhyen ajan sisällä osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa. Artikkelissamme tuomme haastatteluaineiston avulla näkyville teknologian käytön aiheuttamia jännitteitä varhaiskasvatuksessa, kun sekä lapset että lastentarhanopettajat koettavat navigoida muuttuneessa teknologiaympäristössä yksin, yhdessä ja erikseen. Jännitteet vaikuttavat myös varhaiskasvatusinstituution sukupolvijärjestykseen, sillä teknologian äärellä lapset näyttäytyvät aikuisia osaavampana sukupolvena. Artikkeli nostaa näin esille digitaalisen teknologian käytön ja sukupolvijärjestyksen välisen yhteyden.
Young children’s digital literacy practices in the sociocultural contexts of their homes
Kumpulainen, K., Sairanen, H., & Nordström, A. (2020). Young children’s digital literacy practices in the sociocultural contexts of their homes. Journal of Early Childhood Literacy, 20(3), 472–499. https://doi.org/10.1177/1468798420925116
Tämä sosiokulttuurisesti kehystetty tapaustutkimus tutkii kahden pienen lapsen digitaalisen lukutaidon käytäntöjä heidän kodeissaan Suomessa. Tavoitteena on luoda uutta tietoa lasten digitaalisen lukutaidon käytännöistä osana heidän perhe-elämäänsä ja pohtia, miten nämä käytännöt liittyvät lukutaidon oppimismahdollisuuksiin. Tutkimuksessa esitetään kaksi kysymystä: Miten digitaalinen teknologia ja media vaikuttavat lasten arkeen heidän kodeissaan? Lisäksi, kuinka kodin sosiokulttuurinen konteksti välittää lasten digitaalisen lukutaidon käytäntöjä lukutaidon operatiivisten, kulttuuristen, kriittisten ja luovien ulottuvuuksien poikki. Empiirinen tiedonkeruu perustui ”day-in-the-life” -metodologiaan käyttämällä videotallenteita, valokuvia, kenttämuistiinpanoja ja vanhempien haastatteluja. Aineistolle tehtiin temaattinen analyysi etnografista kyselylogiikkaa noudattaen. Tulokset tekevät näkyväksi, kuinka lasten digitaalisen lukutaidon käytännöt kietoutuvat perheiden jokapäiväiseen toimintaan vanhempien sääntöjen ja arvojen ohjaamana. Tutkimus esittelee lasten toiminnallisia, kulttuurisia ja luovia digitaalisen lukutaidon käytäntöjä. Tutkimus korostaa myös tarvetta kiinnittää enemmän huomiota lasten kriittisen digitaalisen lukutaidon käytäntöihin.
Kollaborativt berättande med interaktiv skrivtavla i förskoleklassen – en multimodal historia
Skantz Åberg, E. & Lantz-Andersson, A. (2020). Kollaborativt berättande med interaktiv skrivtavla i förskoleklassen – en multimodal historia. Forskning om undervisning och lärande 8 (1), 55-80. Retrieved from: https://forskul.se/tidskrift/volym-8-nummer-1-2020/kollaborativt-beratt…
Tutkimuksen tavoitteena on esikoululuokasta saatujen empiiristen esimerkkien avulla lisätä tietämystä lukutaitoharjoittelussa tapahtuvista kielellisistä prosesseista interaktiivisen taulun (IWB) avulla tehtävän yhteistoiminnan muodossa. Lisäksi analyyttinen painopiste on kulttuuristen työkalujen vuorovaikutuksessa, kun tutkimukseen osallistujat pyrkivät neuvottelujen kautta vakiinnuttamaan intersubjektiivisuutta. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta videodokumentoituja tarinantekotoimintoja analysoitiin vuorovaikutusanalyysin perusteella. Tulos paljastaa, että: i) opiskelijoiden narratiivinen ajattelu ulkoistetaan vuorovaikutuksessa useiden ilmaisutapojen, kuten puheen, eleiden, kirjoittamisen ja kuvien kautta, ii) digitaalisen taulun välittävät resurssit sekä mahdollistavat että rajoittavat multimodaalista narratiivia ja iii) pyrkiessään yhteisymmärrykseen osallistujat neuvottelevat sanan merkityksestä, kuvista ja symbolisista eleistä. Johtopäätös on, että teknologiavälitteinen toiminta tarjoaa mahdollisuuksia kielen semioottisen potentiaalin ja aikaisempien kokemusten tutkimiseen.
Widening text worlds in Finnish early childhood education
Nordström, A, Sairanen, H, Byman, J, et al. (in press/5-22) Widening text worlds in Finnish early childhood education. In: Harju-Luukkainen, H, Kangas, J, Garvis, S (eds) Finnish Early Childhood Education and Care—A Multi-Theoretical Perspective on Research and Practice. Berlin: Springer.
Tämän kirjaluvun käsittelee varhaiskasvatuksen (ECE) monilukutaitoa ja laajenevia tekstimaailmoja Suomessa. Monilukutaidon käsite viittaa useiden tekstien (sekä analogisten että digitaalisten) ymmärtämiseen useilla alustoilla useissa yhteyksissä. Tässä luvussa pohditaan seuraavia kysymyksiä: Kuinka löydämme hyvän tasapainon avartuviin tekstimaailmoihin? Miten voimme päättää, mitä tekstejä käytetään varhaiskasvatuksen kontekstissa, ja miten voimme kehittää monilukutaidon pedagogiikkaa? Suomen ECE:n näkökulmasta monilukutaidon katsotaan edistävän lasten koulutuksen tasa-arvoa. Tämä luku selventää monilukutaidon käsitettä ECE:ssä ja selvittää, miten ja miksi se laajentaa tekstimaailmoja ja edistää tasa-arvoa varhaiskasvatuksen oppimisessa. Tämän ymmärryksen pohjalta esitellään tämän luvun lopussa joitain pedagogisia periaatteita, joita voidaan soveltaa varhaiskasvatukseen pienten lasten monitahoisen ajattelun ja käytäntöjen tukemiseksi.
Saatavana vain painettuna teoksena.
Digital literacy in early childhood education: what can we learn from innovative practitioners?
Pires Pereira, Í. S., Parente, M. C. C., & da Silva, M. C. V. (2021). Digital literacy in early childhood education: what can we learn from innovative practitioners? International Journal of Early Years Education, 1-15.
Esittelemme innovatiivisista pedagogisista menetelmistään tunnetun portugalilaisen varhaiskasvatuksen opettajan digitaalisen lukutaidon käytäntöihin keskittyvän tapaustutkimuksen päätulokset. Tiedot kerättiin syvähaastattelulla, jossa keskityttiin opettajan käsityksiin digitaalisen lukutaidon käytännöistä ja niiden taustalla olevasta ammatillisesta kehityksestä. Aineiston temaattinen sisältöanalyysi perustui varhaiskasvatuksen perusperiaatteisiin, monilukutaitoon ja ammatillisen kehityksen teorioihin. Se paljasti, että tämän opettajan näkökulmasta digitaalisen lukutaidon käytäntöjen soveltaminen on sekä vahvistanut että haastanut hänen pedagogiikkaa. Lisäksi analyysi osoitti, että hänen innovatiivisissa käytännöissään yhdistyvät toiminnallinen ammatillinen oppiminen ja asennetottumukset, kuten ammattimaisuus, ammatillinen identiteetti, joustavuus ja sitoutuminen. Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme korostaa sekä toiminnallisen että asenteellisen ulottuvuuden yhdistämisen tärkeyttä ammatillisissa kehityshankkeissa, joilla pyritään tehostamaan digitaalisen lukutaidon käytäntöjen integroitumista varhaiskasvatukseen.
One screen, many fingers: Young children’s collaborative literacy play with digital puppetry apps and touchscreen technologies
Wohlwend, K. E. (2015). One screen, many fingers: Young children’s collaborative literacy play with digital puppetry apps and touchscreen technologies. Theory Into Practice, 54(2), 154-162.
Tässä artikkelissa tarkastellaan digitaalisen lukutaidon käytäntöjä, joita syntyy, kun pienet lapset leikkivät yhdessä digitaalisten sovellusten kanssa kosketusnäytöllisillä laitteilla. Lasten yhteissäveltäminen digitaalisella kosketusnäytöllisellä nukketeatterisovelluksella, jossa usean lapsen kädet ovat kiireisiä nukkehahmojen raahaamisessa, koon muuttamisessa ja animoinnissa, ja jossa äänet tekevät äänitehosteita, kertovat, ohjaavat ja vastustavat, näyttää päämäärättömältä, kaoottiselta ja jyrkkänä vastakohtana.verrattuna säännönmukaisiin kirjain- ja sanantunnistussovelluksissa, jotka hallitsevat varhaiskasvatuksen sovelluksia. Yhteistyö yhden kosketusnäytön ympärillä näyttää sotkuiselta, mutta tuottaa monimutkaisen tekstin, joka on rakennettu (a) kosketuksilla, pyyhkäisyillä ja muilla toteutetuilla toimilla, jotka muodostavat digitaalisen lukutaidon käytännöt; (b) värikkäiden kuvien, dialogien, äänitehosteiden ja liikkeiden aistinvaraisilla tai multimodaalisilla kerroksilla, jotka muodostavat animoituja tarinoita; ja (c) lasten yksilöllisten tarinaideoiden neuvotteleminen ja yhdistäminen yhteistä roolitusta varten, jotka muodostavat leikkisän yhteistyön – kaikki 9,7 tuuman näytöllä.
Digital games in early childhood: Broadening definitions of learning, literacy, and play
Kankaanranta, M., Koivula, M., Laakso, M. L., & Mustola, M. (2017). Digital games in early childhood: Broadening definitions of learning, literacy, and play. In Serious games and edutainment applications (pp. 349-367). Springer, Cham.
Digitaaliset pelit houkuttelevat lapsia ja nuoria mielikuvituksellisilla maailmoilla, kiehtovilla tarinoilla ja jaetuilla kokemuksilla ikätovereiden kanssa. Ne voivat myös lisätä lasten oppimista ja motivaatiota ja tarjota erilaisia uusia mahdollisuuksia tutkia ja leikkiä. Digitaalisten pelien pedagogisen käytön on todettu mahdollisesti tehostavan erilaisten mediamuotojen kriittistä käyttöä ja ymmärtämistä. Tässä luvussa keskitymme analysoimaan digitaalisten pelien roolia varhaislapsuudessa erityisesti oppimisen, lukutaidon ja leikin näkökulmista. Tässä luvussa tarkastellaan digitaalisia pelejä keskeisenä roolina pienten lasten yleisissä teknologiakokemuksissa, erityisesti perheiden ja lasten muiden läheisten yhteisöjen sosiaalisen dynamiikan kontekstissa. Mielestämme pienten lasten oppimisen analysointi heidän ollessaan mukana digitaalisissa peleissä epävirallisissa yhteyksissä edistää ymmärrystämme pelipohjaisen oppimisen mahdollisuuksista muodollisessa varhaiskasvatusympäristössä.