- Harjoita lasten kanssa yhdessä. Harjoituksia kannattaa kokeilla ensin itse, sillä oma kokemus on paras opettaja.
- Harjoita ensin pienemmissä ryhmissä.
- Kehitä rutiini harjoittamiselle. Harjoitteita voi tehdä tiettyyn aikaan päivästä tai vaikka useamman kerran päivän aikana.
- Aseta rima tarpeeksi matalalle, tarkoitus ei ole pingottaa tai suorittaa. Pienten lasten kanssa toisto on olennaista, ei yksittäisten tuokioiden onnistuminen tai epäonnistuminen.
- Harjoitteet ovat hyvin yksinkertaisia. Voit muokata sanoitukset paremmin omaan suuhun sopivaksi.
- Kiirehtiä ei tarvitse, luota harjoitukseen.
- Kokeile rohkeasti, seikkailu odottaa!
Harjoitukset
- Hengityksen tarkkaaminen -harjoitus (äänite)
- varaa tila, jossa saatte olla rauhassa harjoituksen ajan
- yritä luoda valmiiksi rauhallinen tunnelma jo ennen harjoitusta
Kuuntele äänite painamalla nuolikuvaketta.
- Kehotietoisuus-harjoitus (äänite)
- pehmeän jämäkkä alusta toimii parhaiten (ohut jumppamatto tms.), päällä voi pitää myös peittoa
- rentouta keho, mutta pidä mieli mukana harjoituksessa
Kuuntele äänite painamalla nuolikuvaketta.
- Tietoinen liikkuminen -harjoitus (äänite)
- tässä harjoituksessa saa olla mukana myös vähän ulkoista aktiivisuutta, pidä kuitenkin huomio koko ajan käsien liikkeessä
- tietoista liikkumista voi myös soveltaa esim. kävelemiseen (kuitenkin yksinkertaiseen liikkumiseen)
Kuuntele äänite painamalla nuolikuvaketta.
Pieniä kirjallisia vinkkejä varhaiskasvattajille, miten tehdä harjoituksia lasten kanssa
Tasapainottelua
Erilaiset tasapainoradat sisällä ja ulkona ovat mainioita tietoisuustaitoharjoituksia. Radat voivat olla itse rakennettuja tai niissä voi käyttää hyödyksi esimerkiksi metsän elementtejä kuten kiviä tai kaatuneita puita.
Tasapainotellessa joudumme keskittymään jokaiseen liikkeeseen. Haaste on sopiva, kun toimimme taitojemme ylärajoilla. Tällöin tasapainottelu stimuloi lihaksiamme, hermostoamme ja aivojamme niin, että keskitymme vain tähän hetkeen. Lisäksi aikuisen apua tarvitaan usein ainakin aluksi. Yhteinen tuokio ja läsnäolo palkitsevat. Tietysti myös onnistuneet tasapainottelut tuovat iloa!
Tuttuun tai helppoon rataan voi hakea lisähaastetta pitämällä silmiä kiinni tai käsiä selän takana.
Paljasjalkarata – tietoiset aistikokemukset
Kun keskitymme yhteen aistikanavaan kerrallaan, voi tämä hetki avautua uudella tavalla. Tietoisesta aistikokemuksesta käy esimerkiksi vaikkapa paljaille jaloille tehty tunnustelurata. Radalle on laitettu toisistaan poikkeavia pintoja, materiaaleja ja tekstuureja peräkkäin.
Rataa on tarkoitus kulkea kiirehtimättä, pysähtyen ja tunnustellen jokaista osiota rauhassa. Tällöin tuntohermot ehtivät hieman tottua jokaiseen erilaiseen pintaan, ja seuraava uusi pinta tuntuu herkemmin. Radalla voi huomioida pinnan lämpötilaa, kovuutta/pehmeyttä, sileyttä/karheutta ja vaikkapa kosteutta/kuivuutta. Radan voi myös tehdä lämpimänä päivänä ulkona käyttäen avuksi luonnon materiaaleja.
Tietoiset aistikokemukset voivat keskittyä myös muihin aisteihin:
- näköaisti: istu paikallaan, etsi tiettyjä muotoja maisemasta
- kuuloaisti: sulje silmät, kuuntele ympäristön ääniä, keskustelkaa äänistä (mikä synnytti äänet, onko tuttu ääni jne., erityisesti nyt keväällä ulkona lintujen äänet)
- makuaisti: makutesti, tunnistatko vaikkapa eri marjat/hedelmät maun perusteella
- hajuaisti: sulje silmät, pystytkö yhdistämään tuttujen ihmisten vaatteet oikeisiin henkilöihin tuoksun perusteella
Kiitollisuus
Kiitollisuuden ja tyytyväisyyden taitoja tai asenteita voi myös opetella. Lapselle kiitollisuus voi olla sanana vaikea hahmottaa. Saattaa olla helpompi miettiä yhdessä aikuisen kanssa sitä, mistä olemassa olevasta asiasta on iloinen tai mihin on tyytyväinen.
Aikuisen esimerkki on tässäkin kohtaa tärkeä. Kiitollisuuden ja tyytyväisyyden aiheita voi vaikkapa kertoa vuorotellen, jolloin aikuisen esimerkki avaa harjoitusta. On kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle pienistä ja konkreettisista asioista: ”olen iloinen, että haavani on nyt parantunut” tai ”olen tyytyväinen saadessani olla tässä sinun kanssasi rupattelemassa”.
Kun harjoitus tulee pikkuhiljaa tutuksi, aikuinen voi alkaa kertoa laajemmista ja perustavammista aiheista: ”olen iloinen, että olemme terveitä” tai ”olen tyytyväinen, koska autoimme tänään luontoa keräämällä roskia retkellä”. Täytyy kuitenkin muistaa, että pienetkin kiitollisuuden ja tyytyväisyyden aiheet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin koko maailmaa syleilevät!