Kestävä kehitys ja kestävä elämäntapa ovat tärkeitä ja läpäiseviä teemoja varhaiskasvatuksessa.
Koristeellinen kuva.
Kuva: Getty Images - d3sign

Kestävä kehitys ja kestävä elämäntapa ovat vahvasti läsnä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Ne näkyvät erityisesti seuraavissa kokonaisuuksissa:

Maailman kaikkien maiden kestävän kehityksen työtä ohjaa vuonna 2015 YK:ssa (Yhdistyneet kansakunnat) sovittu kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma, josta käytetään nimeä Agenda2030. Se sisältää 17 tavoitetta, jotka eri maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Agenda2030 on myös osa varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden lähteitä. 

Takaisin ylös

Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Tämä tarkoittaa, että varhaiskasvatuksessa:

  • Noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita, jolloin huomioidaan sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus.
  • Luodaan pohja ekososiaaliselle sivistykselle. Tällöin lapsi oppii ymmärtämään, että ekologinen kestävyys on edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.
Takaisin ylös

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Lapsia tuetaan suhtautumaan myönteisesti tulevaisuuteen ja toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti erilaisissa oppimisympäristöissä. 

Lasten kanssa voidaan:

  • opetella terveellisiä ruokailutottumuksia ja keskustella ruoan alkuperästä.
  • liikkua lähiluonnossa ja opetella jokaisen oikeuksia.
  • käydä läpi liikennesääntöjä ja turvallista liikkumista retkillä.

Osallistuminen ja vaikuttaminen 

Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen luo perustaa kestävälle tulevaisuudelle. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan lasten oikeutta tulla kuulluksi ja osallistua heitä koskeviin asioihin. Nämä voidaan tunnistaa myös demokratian toteutumisen keskeisiksi periaatteiksi. Tehtävänä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen ja luottamukseen omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Lasten kanssa voidaan:

  • osallistua varhaiskasvatustoiminnan suunnitteluun
  • luoda yhteisiä sääntöjä lapsiryhmään
  • harjoitella äänestämistä päätöksissä esimerkiksi retkikohteen valinta, leikkivälineiden hankinta
  • kannustaa kertomaan omia mielipiteitään ja perustelemaan valintojaan
Takaisin ylös

Toimintakulttuuri vaikuttaa ratkaisevasti varhaiskasvatuksen laatuun ja tavoitteiden toteutumiseen. Toimintakulttuurin avulla luodaan edellytykset lasten kehitykselle, oppimiselle, osallisuudelle, turvallisuudelle, hyvinvoinnille sekä kestävälle elämäntavalle.

Keskeiset periaatteet:

  • Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävä elämäntapa ohjaa kaikkea toimintaa.
  • Arjen valinnoilla ja teoilla näytetään esimerkkiä vastuullisesta suhtautumisesta luontoon ja ympäristöön. 

Konkreettisia esimerkkejä 

  • Ekologisuus: Kierrätetään materiaaleja, käytetään luonnonmateriaaleja askartelussa, vältetään kertakäyttötuotteita.
  • Kohtuullisuus ja säästäväisyys: Hyödynnetään välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, korjataan rikkoutuneita leluja, suositaan uusiokäyttöä.
  • Sosiaalinen kestävyys: Luodaan ilmapiiri, jossa jokainen lapsi kokee osallisuutta ja turvallisuutta.
  • Kulttuurinen kestävyys: Tutustutaan eri kulttuureihin ja arvostetaan moninaisuutta arjen toiminnassa.
  • Taloudellinen kestävyys: Tehdään harkittuja hankintoja ja opetetaan lapsille kohtuullisuuden merkitystä.
Takaisin ylös

Ympäristökasvatuksen tavoitteina on vahvistaa lasten luontosuhdetta, ohjata vastuulliseen toimintaan ympäristössä ja tukea kestävää elämäntapaa.

Kolme ulottuvuutta

  1. Oppiminen ympäristössä – luonto ja rakennettu ympäristö oppimisympäristöinä.
  2. Oppiminen ympäristöstä – luonnon ilmiöiden, kasvien ja eläinten havainnointi ja tutkiminen.
  3. Toimiminen ympäristön puolesta – käytännön teot, jotka tukevat kestävää elämäntapaa.

Esimerkkejä ympäristökasvatukseen

  • Retket ja tutkiminen: Havainnoidaan vuodenaikojen vaihtelua, tunnistetaan kasveja ja eläimiä, käytetään aisteja luonnossa.
  • Tietojen etsiminen: Lapset etsivät tietoa kiinnostavista luonnonilmiöistä ja lajeista.
  • Esteettiset kokemukset: Luonto rauhoittumisen ja kauneuden lähteenä.
  • Käytännön taidot: Roskaamaton retkeily, kierrätys ja tavaroiden korjaaminen, energiansäästö ja kohtuullisuus, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, esimerkiksi hävikin vähentäminen
  • Vaikutusten ymmärtäminen: Keskustellaan tekojen merkityksestä ympäristölle, mutta vältetään liian suurta vastuuta lapsille.

On tärkeä huolehtia siitä, että lapset kokevat voivansa omilla teoillaan vaikuttaa kestävään elämäntapaan mutta ilman että heidän tarvitsee kantaa lapsina liian suurta vastuuta kestävän elämäntavan ylläpitämisestä.

Takaisin ylös