Kansainväliset hankkeet tuovat tuoreita työkaluja maantieteen opetukseen

- Yliopisto-opetus on perinteisesti ollut valitettavan hidasta uusiutumaan. Olemme sidoksissa opetussuunnitelmakausiin, ja voi pahimmillaan viedä kolmekin vuotta ennen kuin jokin nyt ajankohtainen asia saadaan oikeasti opetukseen sisälle, toteaa koulutuksesta vastaava varadekaani Minna Tanskanen Itä-Suomen yliopistosta.

Opetuksen kehittämishankkeet mahdollistavat pilottikurssit, joilla voidaan kokeilla uudenlaisia lähestymistapoja ja opetusmenetelmiä. Näin uudet opit saadaan nopeasti nivottua koulutuksen kokonaisuuteen.

Maantieteilijä Tanskanen on jo konkari siinä, miten koulutusta kehitetään kansainvälisessä tiimissä. Hän koordinoi Erasmus+ -ohjelman kautta rahoitettua kolmivuotista hanketta, joka toi vähähiilisen yhteiskunnan näkökulmaa mukaan maantieteen opetukseen, ja nyt käynnissä on uusi hanke maisemasuunnittelun ja maankäytön alalla.

Vähähiilisyys kaikilla yhteiskunnan alueilla on Euroopan Unionissa keskeinen tavoite, jolla pyritään hillitsemään ilmastonmuutoksen etenemistä. Vähähiilisessä yhteiskunnassa fossiilisten polttoaineiden käyttö on minimoitu ja kasvihuonekaasupäästöjä syntyy huomattavasti nykyistä vähemmän. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän asiantuntijoita, joilla on hallussa keinot arvioida monipuolisesti erilaisen toiminnan ympäristövaikutuksia ja merkitystä ilmastolle.

Kun On the Way Towards a Low-Carbon Society -hanke vuonna 2015 alkoi, Itä-Suomen yliopiston maantieteen opetuksessa käsiteltiin vähähiilistä yhteiskuntaa vain juonteina eri kursseilla. Yhtenäistä opintokokonaisuutta siihen liittyen ei ollut.

- Loimme kolmen pilottikurssin koulutuskokonaisuuden, jolla opiskelijat ottivat ongelmakeskeisesti haltuun muun muassa liikenteen, matkailun, metsätalouden ja puurakentamisen roolia vähähiilisen yhteiskunnan toteuttamisessa, kertoo Tanskanen.

Tuloksena oppimisalusta ja uusia työtapoja

Hankkeen kestävin tulos on oppimisalusta eli avoin verkkosivusto, joka antaa pohjatietoa vähähiilisestä yhteiskunnasta, auttaa opettajaa luomaan teemakurssin ja tarjoaa materiaalia itsenäiseen opiskeluun.

Oppimisalustalle koottiin muun muassa postereita, videoita ja pieniä raportteja, joita opiskelijat ja opettajat olivat tehneet Suomessa, Espanjassa ja Puolassa pidetyillä pilottikursseilla.

Hanke tuotti uusia avauksia ja ideoita myös opettamisen tapoihin. Erityisesti puolalainen kumppani sai paljon uutta oppia tutkivasta oppimisesta, opiskelijakeskeisyydestä ja opetuksen ja työelämän välisestä yhteistyöstä.

- Kumppanien kanssa jouduimme miettimään, saako yliopistossa tehdä muutakin kuin opettaa opiskelijoita auditoriossa yksinpuheluna. Huomasin, että meillä Suomessa ollaan jo tosi pitkällä opiskelijakeskeisessä opettamistavassa.

Kansainvälinen työskentely avasi sekä opettajille että opiskelijoille uusia näköaloja. Opiskelijat tutustuivat Suomen, Katalonian ja Puolan yhteiskuntiin ja saivat kokemusta, miten toimitaan tiimissä vieraalla kielellä hyvinkin erilaisista lähtökohdista olevien ihmisten kanssa.

Minna Tanskanen itse kokee hyötyneensä hallinnollisesta kokemuksesta, jota hankkeen koordinointi toi. Pian muutkin Itä-Suomen yliopistossa hoksasivat, että kansainvälisistä ohjelmista on mahdollista saada rahoitusta eikä hankehallintokaan ole mahdotonta, ja Erasmus+  –hankkeita on tullut lisää.

Oppimisympäristö laajenee ulos kampukselta

Parhaillaan käynnissä olevassa SavingScapes –hankkeessa opiskelijat ja opettajat pääsevät kohtaamaan eri toimijoita, jotka ovat osapuolina maankäytöstä ja maisemasta käytävässä keskustelussa: viranomaiset, yritykset, aktiiviset kansalaiset.

- Suomessa toimitaan maankäytössä ja maiseman suunnittelussa sektoraalisesti. Metsätalous, teollisuus ja vapaa-ajantoiminta ovat irrallaan, ja kaipasimme yhteistoiminnallisuutta ja holistista näkökulmaa, Tanskanen kertoo.

Tavoitteena on oppimisympäristön laajentaminen. Yliopisto tarjoaa opiskelijalle käsitteellisen ja teoreettinen perustan, mutta yhteistoiminnallista tiedon tuottamista ja kansalaisten osallistamista ei voi oppia luentosalissa.

Molemmissa hankkeissa on haettu kontaktia työelämään ja niihin todellisiin kysymyksiin, joita kohdataan maankäytön ja maiseman kentällä. Kumppaneina on ollut yliopistojen lisäksi käytännön toimijoita, kuten Suomesta Metsähallitus ja Puolasta jätehuoltoyhtiö sekä aluehallintoa ja järjestöjä. Nämä lähtevät mielellään mukaan, sillä ne arvostavat mahdollisuutta tuoda oma panoksensa uusien ammattilaisten koulutukseen. Sen ansiosta ne saavat työntekijöitä, jotka tuntevat alan ajankohtaisia kysymyksiä ja käytännön haasteita.

- Nuoret työntekijät ovat tärkeitä muutoksessa. Yritäpä saada kuntahallinnon 60-vuotiaat sedät ajattelemaan uudella tavalla, kuvasi yksi kumppanimme asiaa.

Hankkeet ovat toimineet myös porttina työelämään, sillä muutamat kursseille osallistuneet opiskelijat ovat työllistyneet mukana oleviin organisaatioihin.

Koronaepidemiaa ja kankeaa hallintoa

Yllätyksittä ei hankkeissa ole selvitty.

- Ensimmäisessä hankkeessa tuli märkänä rättinä kasvoille yliopistokulttuurin ja tekemisen tapojen erilaisuus eri maissa. Hankkeen kumppanien kesken oli hyvä ilmapiiri ja kaikki olivat innostuneita asiasta. Kurssit onnistuivat hyvin ja opiskelijat olivat niihin tyytyväisiä. Mutta se hallinto.

Puolalainen kumppani törmäsi yliopistonsa sisällä moniin hankehallinnollisiin ja taloushallinnollisiin ongelmiin. Kuittien kääntämiseenkään ei suostuttu.

Lopulta Puolan kansallinen Erasmus-toimisto oli yhteydessä yliopistoon, toimi välittäjänä ja selventäjänä, ja keskeiset asiat saatiin ratkaistua. Minna Tanskanen kiittää myös Suomen Erasmus-hallintoa tuesta ja neuvonnasta molempien hankkeiden aikana.

Toisen hankkeen alettua koronaepidemia valtasi Euroopan. Yliopistot joutuivat hetkessä siirtymään verkko-opetukseen ja kaiken keskellä hankkeen toteutus viivästyi.  Suunnitteilla oli järjestää Learning lab eli kansainvälinen intensiivikurssi neljässä maassa, mutta ainakin yksi kursseista joudutaan toteuttamaan verkkototeutuksena. Siitä syntyi ajatus, että kurssista voidaan jatkossa työstää myös kaikille avoin ns. MOOC-kurssi (Massive Open Online Course). 

Minna Tanskanen toteaa, että onnistuneessa hankkeessa on tärkeää tuntea kumppanit. Gironan ja Itä-Suomen yliopistojen maantieteen laitokset ovat järjestäneet intensiivikursseja ja opiskelijavaihtoa jo vuosien ajan.

- Meillä on ytimessä tiivis kumppanuus katalonialaisen Gironan kanssa, mutta kumppanien joukkoa kannattaa myös uudistaa.

Hankkeita on myös suunniteltu ajan kanssa. Ensimmäisen hankkeen loppuseminaariin kutsuttiin tahoja, joiden ajateltiin mahdollisesti sopivan uuteen yhteistyöideaan. Lisäksi hankkeen suunnittelijat osallistuivat European University Foundationin sparraustilaisuuteen, jossa haastettiin miettimään erityisesti hankeaihioiden vaikuttavuutta eri näkökulmista ja eri aikajänteillä.

- Opimme, että on tärkeää erottaa toisistaan tulokset (results) ja vaikuttavuus (impact). Vaikuttavuus rakentuu oikeastaan vasta kolmivuotisen hankkeen jälkeen. Kouluttaja asemoi meitä koko ajan katsomaan jonnekin viiden tai jopa kymmenen vuoden päähän.  

Kirjoittaja: Päivi Kärnä