Englannin kieltä tarinoiden kautta

Kun esikoulun opettaja Jo Jackson saapui vierailulle slovienialaiseen yhteistyökouluun, häntä vastassa oli sadoittain lapsia pukeutuneena tutulla hirviön kuvalla koristettuun teepaitaan. Lapset tulivat juttelemaan hänelle kuin hän olisi ollut Sisu, oululaisen päiväkodin tunnushahmo, hirviö sekin. 

-    Silloin tuli tunne, että olemme luoneet jotain isompaa kuin olimme ajatelleetkaan, Jackson kertoo. 

-    Kaikki nuo lapset olivat aidosti mukana siinä maailmassa, jonka olimme luoneet. 

Mutta palataan hiukan taaksepäin. Alussa oli Oulun englanninkielisen leikkikoulun halu tehdä kansainvälistä yhteistyötä, ja siksi pedagogisena johtajana toimiva Jackson lähetettiin Turkuun eurooppalaiseen verkottumistapaamiseen. Sieltä löytyi kumppaniksi kouluja, joissa myös oltiin kiinnostuneita englanninopetuksesta tarinoiden ja leikin kautta. Mukaan lähtivät hollantilainen, portugalilainen ja slovenialainen koulu, joissa kaikissa opetettiin englantia esikoulu- tai alakouluikäisille lapsille. 

Jo Jackson ei halunnut, että yhteys katkeaa, joten jo kotimatkalla hän loi Facebook-ryhmän yhteydenpitoon hankkeen kehittelijöiden välille. Hän huolehti, että ideointi jatkui ryhmässä ja kaikki osallistuvat hankkeen suunnitteluun. Innostus kantoi, Erasmus+ –hakemus hyväksyttiin keväällä 2017 ja hanke voitiin aloittaa syksyllä 2017. 

Oppimista leikin ja tarinoiden keinoin

Hirviöt tulivat mukaan kuvaan siinä vaiheessa, kun kullekin koululle ja päiväkodille luotiin oma tunnushahmo. Lapset kehittelivät ja nimesivät oman koulunsa hirviön.  Opettajat kokoontuivat kansainvälisiin työpajoihin ja Skype-istuntoihin kirjoittamaan hahmoille lyhyitä tarinoita, joiden avulla lapset tutustuivat eri teemoihin liittyvään sanastoon ja samalla elämään yhteistyökumppaneiden maissa. 

Kustakin neljästä tarinasta koottiin virtuaalinen kirjanen, joka myös kuvitettiin oman tiimin voimin. Tarinat innostivat peleihin, leikkeihin ja muuhun toimintaan, esimerkiksi ruoanlaittokokeiluihin. Kokonaisuus edisti englannin käyttöä sekä luokassa että vapaissa leikeissä. Hollannissa tehtiin myös näytelmiä, sillä koulussa on teatteripainotus.

Sloveniassa opettajat itse esittivät näytelmän pedagogisen työpajan yhteydessä, ja mediakin saapui paikalle. 

-    En ole koskaan tuntenut itseäni niin kovaksi ammattilaiseksi kuin silloin, kun esiinnyin Slovenian televisiolle valkoiseksi karvaiseksi hirviöksi pukeutuneena, Jo Jackson kertoo nauraen. 

Kaikki materiaali ohjeineen ja opetusvinkkeineen koottiin hankkeen verkkosivulle vapaasti muiden oppilaitosten saataville. 

Uusi asenne kielenopiskeluun 

Oulun englanninkielinen leikkikoulu tarjoaa päivähoitoa ja esiopetusta 3–6 –vuotiaille lapsille. Englanti tulee aluksi mukaan yksittäisinä sanoina, mutta vähitellen siitä tulee päiväkodin pääasiallinen puhekieli.

Tarinallisuus ja leikki on siellä aina ollut osa kielenoppimista, mutta kumppanikouluissa opetusmetodit olivat selvästi perinteisempiä ja viikoittainen opetusaika lyhyt. Siksi niillä oli paljon uutta opittavaa hankkeesta.  

-    Erityisesti muissa kouluissa tapahtui uuden opetustavan myötä iso muutos. Lasten asenne englannin oppimiseen oli muuttunut paljon myönteisemmäksi. Ero oli kuin yö ja päivä.

Mutta Jo Jacksonin mukaan Oulun englanninkielinen leikkikoulu ei ollut vain antava osapuoli vaan myös siellä hankkeesta saatiin paljon. Hänen suomalaiset kollegansa saivat itseluottamusta englannin puhumisessa. Suomalaisen koulutuksen saaneina he voivat kansainvälisissä seminaareissa myös kokea olevansa asiantuntijoita leikin kautta oppimisessa. Se vahvisti heidän ammatillista itsetuntoaan.

Keskeinen osa hanketta oli kansainvälisyys ja kunkin maan arjen jakaminen. 

-    Oli tärkeää jakaa ihan perustasolla erilaisia kokemuksia, esimerkiksi ruoasta ja maisemasta ja leikeistä. Lapset oppivat paljon myös omasta kulttuuristaan. He saivat kokea sen upean asian, että maailmassa on eri maita, joissa on paljon erilaista ja toisaalta myös yhteistä.  

Vaikka nykyään usein ajatellaan, että internet ja matkustaminen ovat jo kaataneet kaikki maiden väliset raja-aidat, on lasten luonteva yhteinen kokemusten jakaminen Jacksonin mukaan silti harvinaista ja arvokasta. 

”Tästä täytyy kertoa muillekin”

Ensimmäisen hankkeen päätyttyä hankekumppaneilla oli tunne, että yhdessä oli luotu niin hieno kokonaisuus, että oppia haluttiin jakaa muillekin. Valmiin materiaalipaketin lisäksi oli kyse uudenlaisesta kielen oppimisen metodologiasta. Kakkoshankkeen Ready, Steady, Play oli tarkoitus keskittyä tulosten esittelyyn kussakin maassa pidettävässä työpajassa ja tuottaa verkkosivuille lisää materiaalia, jotta se palvelisi mahdollisimman hyvin eri ikäryhmiä ja opetustapoja. 

Kuten niin monissa eurooppalaisissa hankkeissa, korona muutti suunnitelmat. Ensimmäiset kaksi työpajaa onnistuttiin pitämään suunnitellusti Hollannissa ja Portugalissa, mutta sen jälkeen oli siirryttävä verkkotapaamisiin. Myönteisenä puolena digitaalisessa loikassa oli se, että hankkeen loppuseminaariin keväällä 2021 saatiin osallistujia ympäri maailmaa, muun muassa Brasiliasta.  

Lapsille tuotettiin verkkoon videoita, lauluja ja vuorovaikutteisia tehtäviä, sillä varsinkin Portugalissa ja Hollannissa lapset olivat pitkiä aikoja kotona etäkoulussa. 

Eikä hankkeen tulosten esittely jäänyt työpajoihin, vaan niiden lisäksi tiimin jäseniä on pyydetty kertomaan kokemuksistaan monissa paikallisissa ja kansainvälisissä seminaareissa. 

Verkkosivu materiaaleineen on ollut ahkerassa käytössä eikä kokonaiskuvaa käyttäjistä ole edes mahdollista saada. Monet ovat kuitenkin jättäneet tekijöille positiivista palautetta ja kiitoksia, kritiikkiä ei ole kuulunut. 

Paperityö ei uuvuta

Jo Jackson ei yhdy niiden huoleen, jotka pelkäävät, että Erasmus+ –hankkeen paperityö olisi raskasta. 

-    Hakemus on aika selkeä ja johdonmukainen. Jos tietää, mitä haluaa tehdä ja mitkä ovat tavoitellut tulokset, ei kirjoittaminen ole vaikeaa. Jos idea on epämääräinen, niin silloin voi lomake tuntua hankalalta. Toki raportointiin täytyy varata aikaa. 

Samalla Jackson tiivistää hyvän hankkeen avaimet: hyvä tiimi, jossa tehtävät jaetaan kaikkien kesken, yhteinen suunnittelu ja selkeä näkemys tavoitteista. Sillä pääsee pitkälle. 

Playing ever after -hanke

• Hanketyyppi: Erasmus+ yleissivistävälle koulutukselle, koulujen välinen strateginen kumppanuushanke
• Hankeaika: 09/2017 - 08/2019
• Koordinaattori: Oulun Englanninkielinen Leikkikoulu
• Kumppanit: Vrtec Mavrica Trebnje (Slovenia), Colégio Do Ave (Portugali), Kindcentrum Caleidoscoop (Alankomaat)
• Rahoitus: 77 300  €

Kirjoittaja: Päivi Kärnä