Uutinen

Raiteita pitkin opiskelijavaihtoon

Kokemuksia Korkeakoulutus Erasmus+ korkeakoulutukselle Kansainvälistyminen
Jalmari Salaterä sai kipinän maata pitkin matkustamiseen ensimmäisessä vaihdossaan Saksassa josta hän palasi junalla ja laivalla. Junamatkustaminen yllätti helppoudellaan ja Jalmari päätti lähteä maata pitkin uudelleen vaihtoon – toisella kertaa Espanjaan ja keväällä 2022 vielä Ranskaan. Viimeisessä vaihdossa Jalmari sai myös korkeakoulultaan Turun yliopistolta lisätukea vihreään matkustamiseen. Lue alta Jalmarin kokemuksista maata pitkin matkustamisesta vaihtoon!
Jalmari vaihdossa

Matkustin ensimmäistä kertaa vaihtoon Saksan Mainziin vuonna 2019. Koin jonkinlaisen heräämisen ympäristökansalaisuuteen paikallisen Real-hypermarketin hyllyrivien välissä, kun kaupan hyllyt notkuivat eläinperäisiä tuotteita. Lopetin tämän myötä lihansyönnin. Viimeiseksi liha-annokseksi jäi baarin jälkeen nautittu dönerkebab. 

Koen kasvaneeni pragmaattisena ihmisenä, joka tykkää numeroista. Lähes kaikki on mitattavissa numeraalisesti. Se koskee myös päästöjä. Aloin laskea lentämisen päästöjä ja vertasin niitä maata pitkin matkustamiseen. Vaikka miten kääntelin numeroita, oli lentäminen monin verroin saastuttavampaa. 

Yliopisto-opiskelijana en voi sanoa, etten olisi tietoinen matkustamisen päästöistä. Voisinko joskus vuosien päästä sanoa vakavissani jälkikasvulleni, etten tiennyt liikkumisen päästöistä?

Päätin siis muuttaa käytöstäni kylmien numeroiden pohjalta. 

Matkustamista ei pitäisi kuitenkaan lopettaa, sillä se on aina ollut osa ihmisenä olemista.

Tarujen Odysseuksen kotimatka ympäri kreikkalaista maailmaa Penelopen luo kesti vuosikymmenen ajan. Toiselle vuosisadalla Pausanias kiersi ympäri Kreikkaa ja kirjoitti näkemistään asioista matkakertomuksen. 

Pelkästään lukemalla voi saada laajan kuvan toisesta kulttuurista, mutta on täysin eri asia asua toisessa kulttuurissa. Päätin, että matkustan jatkossakin, mutta maata pitkin. 

Vaihdon päätyttyä kannoin matkatavarani junaan ja lähdin kohti pohjoista. Liput olin ostanut Hampuriin, josta jatkoin yöpymisen jälkeen Aarhusiin. Matka jatkui yhden yön jälkeen kohti Tukholmaa ja ruotsinlaivoja.

Huomasin, että junamatkustaminen olikin yllättävän helppoa. Päätin hakea uudelleen vaihtoon.

Halusin hakeutua mahdollisimman kauas, mutta kuitenkin Euroopan rajojen sisälle. Valitsin kohteeksi Espanjan luoteisrannikolla sijaitsevan syrjäisen A Coruñan.

Matkaan lähdin tietysti maata pitkin. Kun saavuin ensimmäisen junapäivän päätteeksi Hampurin asemalle, tunsin palanneeni kotiin. Tältä matkaamisen pitäisikin tuntua.

Matkustin junassa läpi koko maanosan. Ikkunassa vilisivät eteläisen Ruotsin metsät, Saksan pikkukaupungit ja Ranskan maaseutu. Perillä Espanjassa olo oli epäuskoinen: onko Eurooppa todella näin pieni? 

Viime kevääksi lähdin viimeistä kertaa vaihtoon lukemaan maisteriopintoja. Kohteeksi valitsin Bordeaux’n, jonka aseman läpi olin junaillut matkalla A Coruñaan.

Ensimmäistä kertaa myös yliopistolta tuli tukea maata pitkin matkustamiseen. Koin, että paradigma oli muuttumassa. Opiskelijoita ei kannustettu kestäviin valintoihin pelkästään selkään taputtelemalla, vaan konkreettisilla toimilla.

Täydellisessä maailmassa lentäminen olisi toki hintamekanismeilla nykyistä kalliimpaa, jolloin tällaista tukea ei tarvittaisi.

Reittini Ranskaan oli se tavanomainen: otin yölaivan Turusta Tukholmaan ja jatkoin junalla Kööpenhaminaan, jossa vaihdoin Hampurin junaan.

Saksan rajan lähestyessä rata oli poikki, koska raiteille oli hypännyt ihminen.

Odottelimme ulkona vesisateessa pari tuntia, kunnes rata oli jälleen auki. Viestintä matkustajien suuntaan ei toiminut, joten jatkoimme matkaa omin nokkinemme junasta toiseen. Saavuin Hampuriin lopulta 2 tuntia myöhässä aikataulusta. 

Yöpymisen jälkeen matka jatkui Frankfurtin kautta Pariisiin ja edelleen kohti Bordeaux’ta. 

Pariisin kautta matkustaessa juna-asemaa joutuu vaihtamaan metrolla, jottei maata pitkin matkustaminen olisi liian helppoa. Monesti metrossa on häiriöitä, jolloin voi joutua kävelemään kilometrinkin matkan. Onnekseni tällä kertaa metro toimi.

Lentoliput pääsee varaamaan yhdeltä sivustolta, mutta maata pitkin matkaaminen vaati kolmen eri lipun ostoa: yksi lippu ruotsinlaivaan, yksi välille Tukholma–Frankfurt ja yksi välille Frankfurt–Bordeaux.

Mikäli junani olisi ollut Frankfurtissa tunnin myöhässä, olisin joutunut kustantamaan uudet liput Ranskaan omasta kukkarostani.

Euroopan komissiokin on herännyt tähän lipunoston monimutkaisuuteen ja tulevaisuudessa lipun pystynee ostamaan yhdeltä sivustolta. 

Interrail-lipulla matkustaessa samaa ongelmaa ei ole, mutta reililippu on monesti kalliimpi.

 Jalmarin kotikatu vaihdossa Ranskassa

Reilun 48 tunnin matkustamisen jälkeen näin junan ikkunasta Bordeaux’n valot. Föli-bussista alkanut matka oli vaatinut kaikkiaan kaksitoista liikennevälineen vaihtoa – viimeisenä edessä oli ratikkamatka uuteen kotiini.

Perillä vuokraisäntäni haukkoi happeaan, kun kuuli minun tulleen Bordeaux’hon junalla.

Lihaakaan en syönyt tervetuliaisillallisella.

”Olet Suomen Greta Thunberg”, hän naurahti ja iski silmää. 

Vuokraisännän vitsistä huolimatta en koe olevani mikään ilmastoaktivisti, koska toimintani on passiivista. Jokainen osaa istua hiljaa penkillä. Ainakin jokainen suomalainen. 

Vaihdon aikana ekologisuus ei näkynyt erityisesti yliopistolla. Opiskelijaravintolassakin kasvisruoka oli välillä pelkkää riisiä ja salaattia. 

Bordeaux’ssa ympäristönäkökulmat tulivat kuitenkin esille kaupunkitilassa. Turkuun verrattuna pyöräväyliä rakennettiin aktiivisesti lisää ja ratikkaverkko oli laajentunut koko kaupunkiseudun alueelle.

Erityisen ylpeitä kaupunkilaiset olivat laajasta kävelykeskustastaan, jota he väittivät laajentavansa vuosittain. Samoin joka kuun ensimmäinen sunnuntai oli autoton päivä.

Otin vaihdon aikana kaupungin hyvistä liikenneyhteyksistä kaiken ilon irti. Pisimmillään kävin Palermossa. Bussilla pääsin Chambéryyn asti, josta jatkoin yön jälkeen junalla Milanoon.

Pohjois-Italiasta matkustin yöjunalla perille Palermoon. Matka yöjunassa kesti yli 20 tuntia. Aamulla avasin junahyttini verhot ja edessäni avautui Salernon rannikko.

Vartin ajan istuin vain paikallani ihailemassa maisemaa. Tätä ei lentokoneessa näkisi. 

Pyrin antamaan maata pitkin matkustamisesta muille esimerkin, enkä halua tuputtaa maata pitkin matkustamista muille. 

Kumppanini oli alkanut miettiä koko matkustamisen konseptin mielekkyyttä lentämisen päästöjen takia. Lopulta hän pohti, uskaltaisiko matkata maata pitkin luokseni Ranskaan.

Autoin häntä ostamaan liput, ja hän aloitti matkan kohti Ranskaa. Kahden päivän matkaamisen jälkeen hän oli perillä. 

”Oli yllättävän helppoa”, hän totesi, kun halasimme toisiamme Bordeaux’n asemalla.

Kannustan jokaista ainakin kokeilemaan maata pitkin matkustamista. Voit pahimmassa tapauksessa huomata tykkääväsi hitaasta matkustamisesta. 

Jalmarin vinkit onnistuneeseen junamatkaan:

  1. Aikatauluta tarpeeksi pitkät vaihtoajat.
  2. Suunnittele reitit siten, että matkalla on mahdollisimman vähän vaihtoja.
  3. Pakkaa sen mukaan, mitä jaksat kantaa mukanasi.
  4. Asennoidu matkustamiseen oikein ja lataa Netflix täyteen sarjoja.