Saavutettavampaa lentoliikennettä – Erasmus+ -hanke Inclavi parantaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta
Haaga-Helian ammattikorkeakoululla on ollut pitkään hyvät suhteet lentoteollisuuteen. Opiskelijat ovat tehneet harjoitteluja ja opinnäytetöitä esimerkiksi Finnairille, Finavialle, Kansainväliselle ilmakuljetusliitolle IATAlle ja Istanbulin lentokentälle, ja vanhempi lehtori Ivan Berazhny teki itsekin työkierron Finnairille vuosina 2018¬2019.
”Huomasin, että lentoliikenteen esteettömyys alkoi olla nouseva teema”, hän sanoo.
Hän oli aiemmin ohjannut esteettömyydestä muutaman opinnäytetyön, ja kun hän itse oli Finnairilla töissä, työtehtävät liittyivät vastuullisuuteen, ja vammaisinkluusio oli osa Finnairin vastuullisuustyötä. Kulkemisen esteettömyys ja viestinnän saavutettavuus olivat kuitenkin heikosti resursoitujen asiakaskokemustiimien työpöydällä ja Berazhny huomasi, että tässä oli selkeä aukko.
Kun hän tutustui lentohenkilökunnan koulutuksiin, hän huomasi, että myös lentoemännille opetettiin vammaisuudesta vain minimi: muutama kappale sääntöjä ja kuvauksia siitä, miten eri vammaisryhmät on syytä huomioida. Hän tiesi, että esimerkiksi Britanniassa Virgin Atlanticilla oltiin vammaisten henkilöiden huomioimisessa paljon pidemmällä. Siellä oli esimerkiksi koulutuskeskuksia, joissa vammaisten henkilöiden perheitä saattoi käydä harjoittelemassa lentokokemusta. Suomessa yritykset sanoivat, että parempaa osaamista tarvittaisiin.
”Joten ajattelimme, että miksi ei.”
Siis miksipä ei lähteä kehittämään hanketta, jossa Suomessa ja muissakin maissa otettaisiin askeleita inkluusion suuntaan.
Yritysmaailma kertoo aukot, akatemia tutkii ratkaisuja
Hankkeelle saatiin pitkän valmistelun jälkeen rahoitus, ja Inclavi-hanke syntyi.
Kansainvälisessä konsortiossa ovat mukana ammattioppilaitos Careeria Suomesta, Stichting Breda -ammattikorkeakoulu Hollannista, Ozyeginin ja Yasarin yliopistot Turkista, IATA:n Espanjan ja Kanadan toimistot, Euroopan saavutettavan matkailun verkosto ASBL ja Istanbulin kansainvälinen lentokenttä IGA.
Kumppaneina toimivat lisäksi Finavia, AirBaltic, IATA:n toimisto Pohjosimaissa ja Baltiassa sekä Suomen matkailualan liitto.
”Mukaan on kaiken aikaa otettu vammaisia henkilöitä ja yksityisen sektorin asiantuntijoita”, sanoo hankepäällikkö Namrata Sethi Haaga-Heliasta. ”Käytännössä teollisuuden kumppanit vahvistavat meille, mitkä tarpeet ovat, ja akateemisella puolella me yritämme miettiä, miten aukot saadaan katettua.”
Turkki opettaa paljon
Istanbulin kansainvälinen lentokenttä on valittu yhdeksi maailman parhaimmista lentokentistä, ja siellä vammaiset henkilöt ja saavutettavuus on otettu huomioon paljon paremmin kuin Euroopan unionin kentillä, Berazhny sanoo.
”Olemme oppineet heiltä paljon.”
Turkissa on 85 miljoonaa ihmistä, ja kilpailu on kovaa. Siksi hänestä Turkissa näkee selvästi, että ammattilaiset todella ovat alansa huippuja. Myös vammaisjärjestöt ovat Turkissa äänekkäämpiä ja vaativat oikeuksia tiukemmin kuin monissa EU-maissa.
Istanbulin lentokentällä myös tutkitaan ja seurataan palautetta tarkasti, ja saavutettavuus kehittyy koko ajan.
”Tällaisia asioita edistetään monissa erilaisissa maissa, ei vain länsimaissa”, Berazhny sanoo.
Innovaatiot lentämisessä verkkaisia
Hankkeelle saatiin rahoitus Erasmus+ Innovaatioyhteenliittymät -rahoitusikkunasta.
Berazhnyn mukaan lentoliikenteessä innovaatiot ovat ”tuskallisen inkrementaalisia”, eli niitä tehdään hitaasti ja pienin askelin edellisten innovaatioiden päälle. Syynä tähän on tiukka turvallisuuteen liittyvä sääntely. Hän naurahtaa, että jos lentokoneessa haluaa muuttaa esimerkiksi yhden ruuvin väriä, täytyy kulkea usean turvallisuuskomitean kautta.
Niinpä Inclavi-hankkeessa fyysisiin koneisiin ei kosketa, vaan keskitytään koulutusmateriaaliin, jotta lentohenkilökunta olisi tietoisempaa eri vammaisuuden muodoista ja asiakaspoluista: mitä milläkin askelmalla tapahtuu. Tämäkin vastaa vammaisten henkilöiden tarpeisiin.
”Vammaiset henkilöt kokevat, että tietotaidossa on paljon puutteita, ja pienilläkin muutoksilla saataisiin matkustamisesta heille helpompaa”, Namrata Sethi sanoo.
Hakuprosessi oli pitkä
Hankkeelle mietittiin erilaisia rahoitusvaihtoehtoja. Erasmus+ Innovaatioyhteenliittymiin päädyttiin, sillä tästä kehyksestä tuetaan akateemisen maailman ja yritysten yhteistyötä.
Konsortion rakentaminen aloitettiin jo vuonna 2016, ja ensimmäisellä hakukierroksella hanke ei saanut rahoitusta.
”Jäimme kahden tai kolmen pisteen päähän. EU:n palaute oli todella hyvä”, Berazhny sanoo.
Berazhny ja kumppanit tutkivat palautteen sanasta sanaan, laajensivat konsortiota ja hakivat uudelleen. Sillä kertaa tärppäsi, ja viiden vuoden suunnittelun jälkeen ideasta oli tullut totta.
Berazhny sanoo, että hakemusta tehdessä on hyvä tutkia Euroopan unionin strategiset painopisteet ja erilaiset kehikot, ja sopeuttaa oma ohjelma niihin.
”Jos löytyy yhteinen sävel siinä, mitä EU haluaa edistää ja mitä hankkeella tavoitellaan, prosessista tulee paljon helpompi.”
Missään nimessä ei kannata yrittää tunkea pyöreää palikkaa neliskanttiseen aukkoon niin kuin pienten lasten leikeissä, hän vertaa. Berazhny luki hakemusvaiheessa paljon EU:n strategioita ja opetteli, miten ”EU-kieltä” puhutaan.
”Kilpailu on kovaa, ja hakemuksessa pitää saada rastit niin moneen ruutuun kuin mahdollista.”
Hanke vaatii laajaa sitoutumista
Inclavi on yksi suurimpia hankkeita, mitä Haaga-Helialla on ollut, mutta tiimi itsessään on vain muutaman hengen kokoinen, ja hanke tarvitsisi enemmän näkyvyyttä Suomessa ja kansainvälisesti.
”Tutkimus- ja kehitysjohtaja Hannu Vahtera on auttanut paljon, ja koululla tuetaan sitä, että tällaisia hankkeita saadaan tehtyä”, Sethi sanoo.
Ylipäätään tutkimus- ja kehitystyön tuominen oppilaitokseen ei aina ole helppoa, sillä ihmiset ovat jo valmiiksi kiireisiä.
”Tällaisen hankkeen koordinointi vaatii paljon työtä”, Berazhny sanoo.
Vaikka EU-rahat voivat olla suuria, ei pidä myöskään tuudittautua niiden varaan, vaan pitää muistaa, että niiden lisäksi pitää sitoutua laittamaan omia resursseja.
”Oppilaitoksen johdon pitää tukea hanketta, ja hankkeelle pitää osoittaa resursseja, työaikaa ja työvoimaa. Hankkeissa on myös aina aktiviteetteja, joita EU ei rahoita, joten niille pitää saada rahoitusta”, Berazhny sanoo.
Hanke ei myöskään voi olla yksittäinen saareke. Sen pitää jatkaa jotain olemassa olevaa työtä, ja hankkeen päätteeksi sen pitää myös jäädä eloon. Jos luodaan opetussuunnitelma, hakemuksessa pitää osoittaa, kuka sitä jatkaa ja miten se on elossa viisi tai kymmenen vuotta hankkeen päättymisen jälkeen.
Rahoittajien silmissä tärkeää on, se mitä muutosta hanke tuo maailmaan. Inclavin tapauksessa vammaisille henkilöille parempaa yhdenvertaisuutta lentoliikenteessä.