Tutkimusmatka kansainvälisyyteen alkoi omasta vaatekaapista

Elokuun alussa suomalaisia ja italialaisia nuoria kokoontui vähän epätavallisempaan paikkaan. Nuorten aikuisten ryhmät Vantaalta ja eteläitalialaisesta Molfettan pikkukaupungista tutustuivat jätteenpolttoon Vantaan Energian jätevoimalassa.

Se paikallaolijoita yhdisti, että jätteenpoltto oli yhtä eksoottista toimintaa niin suomalaisille kuin italialaisillekin.

– Ei se ollut meille täkäläisillekään sen tutumpi juttu. Me kaikki opimme tosi paljon suomalaisesta kierrätysjärjestelmästä, sanoo suomalaisryhmän vetäjänä toiminut nuorisotyön koordinaattori Joel Saikkonen Vantaan nuoriso- ja yhteisöpalveluista.

Kierros jätevoimalassa oli osa italialaisen nuorten aikuisten ryhmän vierailua, joka järjestettiin Vantaan nuorisopalvelujen vetämässä Erasmus+ -hankkeessa Youth With a Purpose – Pathway to a sustainable future. 

Voimalassa opittiin muun muassa se, että sattumalta juuri Italiasta on rahdattu tänä vuonna Vantaalle tonneittain jätettä poltettavaksi. Syynä on Venäjältä tulleen puupolttoaineen tuonnin päättyminen ja se, ettei Italiassa ole sopivaa jätteenpolton kapasiteettia.

Oppia vaatekaapista ja digialustoilta

Hankkeessa toteutettiin kahdenvälinen nuorisovaihto, jonka ohjelma rakennettiin ympäristökysymysten ympärille. Erasmus+ -rahoitteisen hankkeen teemaksi jalostui kierrätys, kiertotalous ja erityisesti pikamuotiteollisuus.

– Hankkeen suunnittelussa yhdessä nuorten kanssa meille alkoi terävöityä, että yksi konkreettisimmista lähestymistavoista ympäristöongelmiin on oma vaatekaappi. Nyt tiedämme enemmän siitä, kuinka valtava päästölähde vaateteollisuus itse asiassa on, Saikkonen sanoo.

Nuorten rooli koko hankkeen suunnittelussa oli keskeinen. Ohjelmaan kehitettiin erilaisia informaalin ja nonformaalin oppimisen tapoja.

Vantaan Energian voimalan lisäksi italiaisten kanssa vierailtiin esimerkiksi Nihtisillan kierrätyskeskuksessa.

Saikkosen mukaan mukanaolijat oppivat varsinkin ”näkemällä ja kokemalla”, minkä lisäksi digitaalisuudella oli hankkeessa keskeinen rooli.

Yksi nuorista loi esimerkiksi Seppo.io-verkkoalustalle kaupunkisuunnistuskartan, jonka avulla metsästettiin second hand -kauppoja Helsingin Kalliossa ja tehtiin kartalle merkittyjä tehtäviä.

– Tällä shoppailukierroksella opettelimme sitä, miten laadukkaita ja edullisia aarteita voi löytää käytettynä.

Alusta pitäen yhteistä suunnittelua toteutettiin nuorten perustamalla Discord-serverillä, joka toimi myös kevyemmän keskustelun alustana, niin chattaillen kuin videopuhelujenkin välityksellä.

Discordissa myös päivien aikataulut ja pienryhmien workshop-tuotokset löytyivät kätevästi samasta paikasta.

– Päivien aikana opittuja asioita kerättiin lisäksi Padlet-alustalle, joka oli vaihdon lopussa täynnä kaikkien ryhmäläisten reflektiota viikon aiheista. Lisäksi viestittiin ahkerasti WhatsAppissa ja työstettiin somepostauksia.

”Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia”

Vantaalaisryhmä vieraili Molfettassa aiemmin keväällä. Tavallinen vantaalainen ei kai keskimäärin eläessään matkusta Molfettan kaupunkiin, eikä näin käy kovin usein toisinkaan päin.

Hankkeeseen osallistuneiden nuorten kohtaaminen oli silti kenties tavallistakin epätodennäköisempi tapahtuma. Kumpaankin ryhmään kuului nuoria aikuisia, joilla on vähemmän mahdollisuuksia kansainvälisiin kokemuksiin.

Suomalaisryhmä koottiin Vantaan kaupungin nuorten aikuisten vapaa-ajan toiminnan osallistujista. 

Sinänsä ryhmä on avoin kaikille halukkaille, mutta sen kokoonpanoon vaikuttaa sekin, että vapaa-ajan toiminnan yksikkö tekee tiivistä yhteistyötä nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön kanssa. Niissä kohderyhmää ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret.

– Sitä kautta me emme tosin määrittele ryhmäämme tai sen toimintaa. Mutta on tosiasia, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia muihin kulttuureihin tutustumiseen. Meille oli hieno juttu, että pystyimme mahdollistamaan tällaisia kokemuksia, Saikkonen sanoo.

Italialaisryhmän muodosti nuoriso- ja kansainvälisyystyötä tekevä järjestö Associazione InCo. Pienehkö Molfettan kaupunki sijaitsee hivenen syrjässä, minkä vuoksi sikäläisten nuorten kansainväliset kontaktit voivat olla rajalliset.

Keltanokkana hanketta vetämään

Alun perin ajatus hankkeeseen ryhtymisestä syntyi, kun Saikkonen osallistui kollegansa kanssa aluehallintoviraston ja Opetushallituksen järjestämään kansainvälisyystyöpajaan.

– Meidän pienellä tiimillämme ei ole kokemusta EU-hankkeista, mutta tilaisuudessa meille valkeni, ettei hankkeen vetäminen olisi sen suurempi mörkö. Tuli olo, että sellaiseen mahdollisuuteen rohkaistaan, sen sijaan että hanketta pitäisi lakki kourassa anella.

Nuorten aikuisten vapaa-ajan ryhmässä projektista innostui aluksi yli 20 nuorta. Matkan varrella porukka tiivistyi kymmenen hengen ryhmäksi, joka lopulta pystyi sitoutumaan projektiin.

Hankekumppani löytyi kartoittamisen jälkeen siis Italiasta, jossa koottiin samankokoinen porukka.

– Italialaiset osoittautuivat EU-hankkeissa jo kokeneiksi, mistä oli suuri hyöty, kun me olimme keltanokkia.

Rajoja rikki toisiin tutustuen

Saikkosen mukaan hankkeen kumpikin vierailu antoi osallistujille paljon enemmän kokemuksia ja oppia kuin mitä vaikkapa turistimatkalla voisi saavuttaa.

– Tämä oli tehokas koulu pikamuoti- ja ympäristöteemoista, mutta samalla näin, miten osallistujat hyppäsivät oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Hanke jatkuu viimeistelytöiden ja loppuraportoinnin parissa tämän vuoden loppuun saakka, mutta Saikkonen pitää projektia jo tässä vaiheessa onnistuneena.

– Ryhmät ovat tehneet puolen vuoden hanketta sellaisten ihmisten kanssa, joiden nimiä he eivät aluksi osanneet lausua, Saikkonen sanoo tyytyväisenä.

Osallistujat oppivat toisistaan ja kumppaneidensa kulttuureista esimerkiksi leirikeskuksessa vietetyn leppoisan yhdessäolon kautta.

– Erilaiset ihmiset ja tavat tulivat tutuksi. Huomasimme, että aamupalalla italialaiset haluavat syödä jotakin makeaa. Suomalaisiin pieniin korvapuusteihin he rakastuivat!

 Kirjoittaja: Matias Manner