Suomalaiset opiskelijaedustajat Roomassa yhteiskehittämässä ilmastomanifestia
TCA-seminaarit suunnataan yleensä organisaatioiden henkilöstön edustajille, mutta tässä tapahtumassa korostui vahvasti opiskelijoiden ääni. Ekaterina Klimkova and Akseli Kovanen valittiin osallistumaan keskusteluihin ja yhteisen ilmastotoimivision kehittämiseen.
Alla he kertovat seminaarikokemuksistaan ja pohtivat sekä yhteistyöprosessia että sitä, mitä kestävyys heidän näkökulmistaan tarkoittaa.
Ideoista yhteiseen toimintaan
Kirjoittaja: Ekaterina Klimkova, Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK
Rehellisesti sanottuna, en uskonut päätyväni Roomaan lähitulevaisuudessa, mutta niin kuitenkin kävi – ja voin kiitollisena sanoa, että käynnilläni oli myös tarkoitus. Halusin näyttää, että Erasmus+ -tapahtumiin osallistuminen ei ole mahdotonta – vaikka ympäristötieteet ei ole pääaineeni eikä minun aktivismini perustu “syvälliseen tietoon”, minut valittiin toiseksi vain kahdesta Suomen edustajasta ja osallistumisellani oli tapahtumassa todellista vaikutusta. Tapahtuma oli muutakin kuin vain mahdollisuus kehittyä ammatillisesti tai päästä näkemään Colosseum. Se oli sukellus nuorisotyöhön ja ympäristötoimia koskevaan eurooppalaiseen yhteistyöhön.
Tiesin, että seminaari tuo yhteen ihmisiä, joilla on samat huolenaiheet ja intohimoinen suhtautuminen kestävyyteen, eikä Villaggio della Terraan saapuminen ollut pettymys. Siellä oli opiskelijoita lähes kaikilta mahdollisilta aloilta, ja heitä tukemassa nuorisotyöntekijöitä ja hankekoordinaattoreita eri Erasmus+ maista – dynaamista kulttuurien välistä vaihtoa puhtaimmillaan.
Pidin erityisesti siitä, miten laajasta "ilmastonmuutos”-aiheesta tehtiin konkreettinen tiekartta toiminnalle. Seminaari ei ollut luento vaan laboratorio, jossa työstettiin Euroopan tulevaisuuden – eli meidän osallistujien – ehdottamia ideoita.
Meidät toivotettiin tervetulleiksi motivaatiopuheilla, joita pitivät muun muassa ympäristöministeri, Rooman kaupunginjohtaja, Erasmus+ INDIRE -ohjelman edustajat ja puhujat Earth Day Network-verkostosta. Pääpaino oli kuitenkin yhteistoiminnallisissa työpajoissa.
Yksi mieleenpainuvimmista aktiviteeteista oli Climate Fresk -työpaja, joka auttoi käytännönläheisesti perehtymään ympäristötilanteeseen, sen syihin ja vaikutuksiin. En keksi parempaa tapaa sen ymmärtämiseen, mitä todella tapahtuu.
Sen jälkeen oli aika unelmoida. Kuvittelimme uudelleenkäytettäviä materiaaleja, puhdasta energiaa, kasvipohjaista ruokavaliota, kestävää koulutusta ja vahvempia Erasmus+ -verkostoja. Vertaiskeskustelujen avulla pyrimme tekemään näistä ideoista helpommin saavutettavia. Työskentely oli intensiivistä, mutta palkitsevaa. Erityisen palkitsevaa oli tietoisuus siitä, että ideamme dokumentoitiin ja että ne esitellään Euroopan komissiolle YK:n ilmastokonferenssissa.
Seminaari vahvisti verkostoitumis- ja esiintymiskykyäni sekä ympäristönlukutaitoani. Sain selkeämmän käsityksen ilmastonmuutosprosesseista ja tulin tietoisemmaksi siitä, miten Erasmus+ -ohjelma integroi nuoret EU:n tavoitteiden mukaisiin vihreisiin toimintaperiaatteisiin. Monimuotoisissa ryhmissä työskentely opetti myös neuvottelemaan ideoista yli kielellisten ja kulttuuristen erojen. Oli haastavaa valita ideoista ne ”parhaat”, kun kaikki tuntuivat tärkeiltä.
One moment stood out: being asked how I would promote veganism to someone strongly rooted in a meat-based culture. It made me realise the importance of communicating sustainability in a sensitive way – not only to those who agree, but especially to those just starting their journey towards greener habits.
Yksi hetki erottui muista: kun kysyttiin, miten edistäisin veganismia ihmiselle, jolla on vahvat juuret lihaan perustuvassa kulttuurissa. Se sai minut ymmärtämään, miten tärkeää on viestiä kestävyydestä hienovaraisesti – ei vain samoin ajatteleville, vaan erityisesti niille, jotka ovat juuri aloittamassa matkaansa kohti vihreämpiä tapoja.
Rooman TCA-seminaari oli ympäristö- tai ihmisoikeusaktivistille todella tarpeellinen kokemus. Se tarjosi myös myönteisemmän näkökulman: vaikka sosiaalinen media levittää usein huolestuttavia uutisia, on tärkeää nähdä todellisia esimerkkejä eurooppalaisesta nuorisoyhteistyöstä ja yhtenäisyydestä.
Kotiin palatessa mukanani ei ollut vain uusi muistikirja, vaan myös verkosto ja entisestään vahvistunut sitoutuminen siihen, että seuraava sukupolvi jatkaa tätä työtä – ei vain siivoamalla jäljelle jäänyttä sotkua, vaan rakentamalla jotain parempaa.
Yli järjestelmien – eri näkökulmista oppiminen
Kirjoittaja: Akseli Kovanen, Metropolia ammattikorkeakoulu
Saapuessani Roomaan Erasmus+ TCA seminariin "The Erasmus Generation for the Earth" ajattelin, että minulla on selkeä ymmärrys kestävyydestä.
Toimitusketjujen, organisaatioiden kehittämisen ja julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisen yhteistyön kautta olen tottunut ajattelemaan kestävyyttä järjestelmien, kuten hallinnon, hankintojen, logistiikan, kiertotalouden ja pitkän aikavälin suunnittelun kautta. Ne ovat kiistatta vihreän siirtymän olennaisia rakennuspalikoita.
En täysin ymmärtänyt sitä, kuinka eri tavoin kestävyys koetaan eri puolilla Eurooppaa.
Kahden päivän aikana yli sata erilaisista taustoista tulevaa Erasmus+ -opiskelijaa työskenteli yhdessä kehittäen yhteistä ilmastotoimia koskevaa visiota, joka huipentui The Erasmus+ Generation for the Earth -manifestiin. Vaikka itse manifesti onkin tärkeä lopputulos, sen muodostamiseksi käydyt keskustelut olivat aivan yhtä arvokkaita.
Suomalaista korkeakoulutusta edustavana osallistujana minua hämmästytti se, kuinka usein keskusteluissamme paljastui pikemminkin erilaisia lähtökohtia kuin eri tavoitteita.
Pohjoismaissa kestävyydestä keskustellaan usein instituutioiden ja järjestelmien kautta. Keskitymme yleensä mitattavissa oleviin tuloksiin, poliittisiin kehyksiin ja käytännön täytäntöönpanoon. Monet osallistujat muualta Euroopasta lähestyivät aihetta eri näkökulmasta. Heille kestävyys koski ennen kaikkea sosiaalista osallisuutta, demokraattista osallistumista ja sen varmistamista, ettei siirtymässä jätetä ketään jälkeen.
Ja juju on tässä: kumpikaan näistä näkökulmista ei yksin riitä. Ilman yleisön osallistamista ilmastotavoitteiden on vaikea saada oikeutusta. Samalla osallistuminen on vaarassa jäädä näennäiseksi ilman toimeenpanoa.
Tässä kansainvälinen yhteistyö osoittaa arvonsa. Eri maista, kulttuureista ja koulutustaustoista tulevien ihmisten tuominen yhteen ei pelkästään laajenna näkökulmia vaan parantaa ratkaisujen laatua.
Mikään toimiala, tieteenala tai kansakunta ei yksinään pysty ratkaisemaan ilmastonmuutoksen tapaisia monimutkaisia haasteita. Siihen tarvitaan niiden kaikkien yhteistyötä.
Roomassa käydyissä keskusteluissa haastettiin myös yleinen väärinkäsitys nuorten osallistumisesta. Nuoria pyydetään liian usein osallistumaan päätöksentekoon vasta kun päätökset on jo tehty. Tapaamani opiskelijat eivät halunneet, että heitä kuullaan vain symbolisena eleenä. He halusivat olla itse mukana muokkaamassa päätöksiä. Siinä on suuri ero.
Erasmus+ -ohjelma yhdistetään usein liikkuvuuteen ja kansainvälisiin kokemuksiin. Ne ovat edelleen tärkeitä. Mutta aikana, jota määrittelevät toisiinsa liittyvät maailmanlaajuiset haasteet, sen syvempi arvo voi kuitenkin olla muualla: se voi luoda ympäristöjä, joissa nuoret eurooppalaiset oppivat työskentelemään eroista huolimatta ja rakentamaan ratkaisuja yhdessä. Roomassa näin sukupolven, joka ei odota tulevaisuuden vain saapuvan. Se auttaa jo muovaamaan sitä.