Hyvinvointi tuodaan näkyväksi ammatillisen koulutuksen arjessa
Seija Kärki ja Soila Nordström
Ammatillisen koulutuksen parissa on kuulosteltu viestejä opiskelijoiden voinnista huolestuneena. Pandemian vaikutukset etäopiskeluineen, sosiaalisen kanssakäymisen rajoituksineen kaikkineen tullaan näkemään tulevina vuosina. Silti jo ennen koronaviruksen leviämistä, meillä oli tiedossa useita huolia lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä: liikunnan vähäisyys, ylipainoisuus, mielenterveyden ongelmat, kiusaaminen ja häirintä, väkivallan lisääntyminen ja raaistuminen sekä riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttö ovat tulleet esiin toistuvasti. Samaan aikaan puhutaan työurien pidentämisen välttämättömyydestä. Ollaanko tilanteessa, jossa osa ammattiin valmistuvista nuorista ei edes uran alkuvaiheessa kykene suoriutumaan kaikilta osin työtehtävistään, vaikka heidän tulisi kyetä niissä jatkamaan - osaamistaan jatkuvasti uudistaen - kymmeniä vuosia?
Ammatillisissa perustutkinnoissa työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen on sisällytetty yhteiskunta- ja työelämisosaamisen tutkinnon osaan. Tutkinnon osassa opiskelijoita ohjataan pitämään huolta hyvinvoinnistaan ja terveydestään muun muassa luomalla oman terveyden ja hyvinvoinnin suunnitelman. Opiskelija huomioi muun muassa liikunnan, ravitsemuksen, palautumisen, unen, mielen hyvinvoinnin, nikotiinittomuuden ja päihteettömyyden, seksuaaliterveyden sekä ihmissuhteiden merkityksen omalle hyvinvoinnilleen. Ammatillista perustutkintoa ei siis voi suorittaa ilman, että tulee ohjatuksi pohtimaan näitä asioita. Pelkkä yksittäinen suoritus ei kuitenkaan riitä, jollei hyvinvoinnin tukeminen muodostu osaksi arkea.
Toimintakulttuuria muutetaan yhteistyön avulla
Savon koulutuskuntayhtymässä hyvinvoinnin tukeminen on tuotu osaksi arkea sisällyttämällä se oppilaitosten toimintakulttuuriin. Hyvinvointityötä toteutetaan yhdessä henkilöstön, opiskelijoiden sekä kuntien ja järjestöjen kanssa. Niin opiskelijoiden ilmainen aamupuuro, ammattiosaajan työkykypassi kuin nikotiinittomuuden tukikin ovat kaikkien opiskelijoiden saatavissa osana koulupäivää ja opintoja.
Toimintakulttuuriin sisällytetystä hyvinvointityöstä esimerkkinä toimii Nikotiiniton amis- toimintamalli (Namis). Sen taustalla on Syöpäjärjestöjen, Pohjois-Savon syöpäyhdistyksen, Kuopion kaupungin ja koulutuksen järjestäjän yhteinen kehittämishanke. Hankkeessa luotiin konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja nikotiinittomuuden tukemiseen. Namis-mallin keskeisinä ajatuksina ovat työhyvinvoinnin tukeminen osana ammattiin kasvamista ja nikotiinittomuuden näkyminen oppilaitoksessa ja sen viestinnässä.
Savon koulutuskuntayhtymä julistautui Namis-mallin avulla nikotiinittomaksi oppilaitokseksi ja työpaikaksi, joka koskee opiskelijoita, henkilöstöä ja oppilaitoksen vierailijoita. Namis-mallissa tehtiin yhteistyötä ehkäisevän päihdetyön ja opiskeluhuollon toimijoiden kanssa, jotta saatiin varmistettua puheeksi ottaminen ja tarvittava tuki nikotiinituotteiden käytön lopettamiseen. Nyt nikotiinittomuus näkyy niin opiskelijoiden ohjaamisessa, oppilaitoksen kotisivuilla, rekrytointi-ilmoituksissa kuin pysäköintiluvissakin.
Onnistunut hyvinvointityö vaatii sitoutumista
Koulutuksen järjestäjillä on merkittävä mahdollisuus olla muokkaamassa uusien ammattilaisten työhyvinvointiin liittyviä asenteita ja toimintatapoja, jotka siirtyvät pikkuhiljaa osaksi työelämän hyvinvointikulttuuria. Onnistuneen hyvinvointityön edellytyksenä on koulutuksen järjestäjän sitoutuminen siihen kokonaisvaltaisesti. Oppilaitoksen alueella tupakoinnin kieltävä laki ja siitä kertovat kieltomerkit eivät ole riittäviä, vaan oppilaitosten on toimittava suunnannäyttäjinä. Jotta oppilaitoksissa tehtävä hyvinvointityö on mielekästä ja vaikuttavaa, täytyy toimijoiden päästä tekemään sitä näköisekseen. Kun hyvinvointityö sisällytetään yhteisön toimintakulttuuriin, se muotoutuu yhteisön omien ehtojen mukaiseksi. Yhteisön ulkopuolelta annetut hyvinvoinnin toimintamallit tahtovat olla kuin se kuuluisa kannettu vesi, joka ei kaivossa pysy.