Koulutuksesta voi ja pitää puhua hyvää

Suomessa on perinteisesti uskottu vahvasti siihen, että kouluttautuminen kannattaa: koulutus on tarjonnut monille tien hyvään tulevaisuuteen, vakaaseen työpaikkaan ja ehkä aikaisempia sukupolvia vauraampaan elämään. Nyt usko koulutukseen näyttää kuitenkin hiipuvan, ja myös tutkimusten valossa oppilaiden suhtautuminen kouluun on muuttunut huomattavasti kielteisemmäksi. Tuore Nuorisobarometri kertoo, että nuorten usko tulevaisuuteen ylipäätään on ennätyksellisen matalalla tasolla. 

Olemme eläneet viime vuosina kriisistä toiseen. Kriisit ovat maailmanlaajuisia, tulevaisuuskuvat pelottavia ja moni asia tuntuu olevan maailmassa rikki tai vähintään rikkoutumassa. Miksi oppia tai opiskella, kun kaikki juuri nyt tarvittava tieto löytyy kännykästä ja tulevaisuus näyttää hämärältä?

Koulutus on avain yhteiskunnan ymmärtämiseen ja oman elämänpolun löytämiseen 

Monet asiat ovat myös hyvin ja jopa paremmin kuin aikaisemmin. Julkisessa puheessa hyvän puhuminen vaan tuntuu olevan epämuodikasta. 

Kuinka moni muistaa, että OECD nimesi PISA-tutkimuksessa suomalaisen koulujärjestelmän yhdeksi parhaista luovan ajattelun kehittämisessä? Entä sen, että Suomen 15-vuotiaat nuoret ovat maailman kärkitasoa luovina ajattelijoina ja sosiaalisessa ongelmanratkaisussa? Tämän päivän koulussa ja koulutuksessa on valtavan paljon hyvää: suomalaislapset viihtyvät koulussa PISA-tulostenkin mukaan paremmin kuin monessa muussa maassa, matematiikka-ahdistus on meillä alhaisinta ja tuoreen kuntalaistutkimuksen mukaan suomalaiset ovat pääosin erittäin tyytyväisiä perusopetuksen laatuun. Suurinta kouluinnostus on ammattioppilaitosten pojilla.
Tästä voimme ja pitää olla ylpeitä. Luova ajattelu tukee lapsia ja nuoria muutoksessa, vaikeiden asioiden käsittelyssä ja parantaa heidän ongelmanratkaisutaitojaan. Nämä ovat niitä taitoja, joita nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan siihen hyvään tulevaisuuteen, joka on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus. Samalla kun koulutus kartuttaa tietoja ja taitoja, sen tulee edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja demokraattista osallistumista sekä kehittää kulttuurista ymmärrystä ja moraalista ajattelua. Puhutaan sivistyksestä, jonka avulla jokainen voi ymmärtää itseään, toisia ja yhteiskuntaa sekä tehdä valintoja omassa elämässään ja vaikuttaa sen suuntaan.  

Nämä taidot kehittyvät vuosien varrella varhaiskasvatuksessa, koulussa, opinnoissa, harrastuksissa ja vaikkapa vaihto-opiskelussa. Aivot kehittyvät ajattelemaan, kun opimme pitkäjänteisesti uutta ja uuden tiedon oppiminen taas perustuu aiempaan tietoon. Perustiedot ja -taidot ovat kaiken perusta ja tarvittaessa niiden oppimiseen on tarjottava tukea ihan kaikille.  

Usko koulutukseen ei rakennu itsestään 

Suomalaiselle yhteiskunnalle ja etenkin lapsille ja nuorille on avainkysymys, miten voimme vahvistaa uskoa koulutuksen voimaan. Ilman uskoa tulevaan käperrymme ja jäämme paikoillemme.  

Meidän tulisi kaikkien pohtia, millä konkreettisilla keinoilla voimme vahvistaa koulutus- ja tulevaisuususkoa niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta.  Miten voimme kääntää kehityksen, jossa nuorten usko tulevaisuuteen on ennätyksellisen matalalla, suhtautuminen kouluun on muuttunut huomattavan paljon aiempaa kielteisemmäksi, usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin menestyä koulussa on heikentynyt ja nuoret ovat huolissaan siitä, jaksavatko tulevaisuudessa työelämässä? 

Yksi avain on luottamuksen rakentaminen ja toivon ylläpitäminen. Kun tutkijat selvittivät oppimistuloskehitystä ja koulutuspoliittisia toimia Pohjoismaissa ja Virossa, he korostivat suosituksissaan hyvän puhumisen merkitystä koulutuksesta. Tämä tarkoittaa positiivisen ja kannustavan ilmapiirin luomista koulun ympärille, onnistumisten ja hyvien käytäntöjen esille tuomista sekä koulutuksen arvostuksen lisäämistä julkisessa keskustelussa. 

Aina löytyy parannettavaa. Monia asioita kehitetään tälläkin hetkellä, jotta perustaitojen oppiminen voitaisiin varmistaa entistä paremmin ja jokainen saisi tarvittavan tuen oppimiseen. Samaan aikaan polarisoituvassa yhteiskunnassa uskoa koulutuksen hyvää tekeviin vaikutuksiin on kuitenkin vahvistettava ja pystyttävä tekemään koulutuksesta merkityksellistä kaikille taustasta riippumatta.  

Sen sijaan, että päivittelemme kohuotsikoita, voisimme tehdä sitä, mitä päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjessa jo tehdään: tuetaan toinen toisiamme ja rakennetaan luottamusta lasten, nuorten, aikuisten, kodin ja koulun välillä. Teot voivat olla pieniä, mutta merkittäviä arjen kannattelijoita: vahvistetaan ryhmään kuulumisen tunnetta ja jokaisen mahdollisuutta olla oma itsensä, autetaan kaverisuhteiden ylläpitämisessä, tuetaan oppimisessa. Avoimella vuorovaikutuksella, keskustelulla toistemme arvoista, yhteisistä arvoistamme ja koulutuksen tavoitteista rakennetaan luottamusta, joka on sukupolvelta toiselle siirtyvän koulutususkon pohja.