Lyhytkestoinen liikkuvuus – uusi mahdollisuus korkeakoulutettujen kansainvälisyysosaamisen vahvistamiseen?

Keskeinen keino kansainvälisyysosaamisen kerryttämiseen on perinteisesti ollut kansainväliset liikkuvuusjaksot – erityisesti pitkäkestoiset opiskelijavaihdot tai harjoittelujaksot, jotka tarjoavat opiskelijoille syvällisen kokemuksen uudessa kulttuurissa ja oppimisympäristössä.

Viime vuosina pitkäkestoinen opiskelijaliikkuvuus on kuitenkin ollut Suomessa aiempaa vähäisempää. Jo ennen koronapandemiaa, vuoden 2016 jälkeen, suomalaisten opiskelijoiden vaihtojaksot ulkomailla alkoivat vähetä. Pandemian aikana ne suorastaan romahtivat. Vaikka liikkuvuusluvut ovat sittemmin elpyneet, ollaan edelleen kaukana aiemmista huippuvuosista. 

Tässä tilanteessa lyhytkestoiset liikkuvuusjaksot ovat nousseet uudeksi vaihtoehdoksi. 

Vuonna 2024 korkeakouluopiskelijat tekivät yhteensä 10 599 ulkomaanjaksoa osana opintojaan. Näistä peräti 38 prosenttia oli lyhytkestoisia eli alle kolmen kuukauden pituisia. Lyhyistä jaksoista noin kaksi kolmasosaa on vain 1–2 viikon mittaisia. Erityisesti ammattikorkeakouluissa lyhyet, alle kolmen kuukauden jaksot ovat selvästi kasvattaneet suosiotaan. Vuonna 2024 jo 76 prosenttia alle kolmen kuukauden ulkomaanjaksoista toteutui ammattikorkeakouluista. Tämä trendi herättää tärkeitä kysymyksiä: millaista kansainvälisyysosaamista lyhytkestoiset jaksot tuottavat? Voiko esimerkiksi viikon tai muutaman viikon kestävä jakso tarjota samanlaisia hyötyjä kuin perinteinen lukukauden mittainen vaihto?

Pitkäkestoisten liikkuvuuksien vaikutuksia on tutkittu laajasti, mutta lyhytkestoisten jaksojen vaikutukset ja niiden todellinen vaikuttavuus ovat vielä monilta osin epäselviä. On myös pohdittava, onko lyhytkestoisen liikkuvuuden tavoitteiden ja vaikutusten välttämättä oltava samoja kuin pitkäkestoisen. Ehkä lyhyet jaksot tukevat eri osa-alueita kansainvälisyysosaamisessa tai toimivat porttina pidemmille vaihdoille. 

Lisäksi lyhytkestoiset liikkuvuudet toteutetaan yhä useammin monimuotoisina, eli niissä yhdistetään fyysinen läsnäolo kohdemaassa virtuaaliseen opiskeluun tai yhteistyöhön. Vuonna 2024 jo 12 prosenttia Suomesta ulkomaille suuntautuneista liikkuvuusjaksoista sisälsi tällaisen virtuaalisen osuuden; lyhyistä jaksoista peräti 32 prosenttia. Monimuotoisuus avaa uusia mahdollisuuksia ja kysymyksiä: tuottaako virtuaalisen ja fyysisen liikkuvuuden yhdistelmä erityisiä vaikutuksia, jotka erottavat lyhyet jaksot esimerkiksi pelkästään fyysisistä vaihdoista?

Osallisuuden näkökulmasta lyhytkestoinen liikkuvuus on arvokas vaihtoehto, sillä se madaltaa kynnystä lähteä opiskelujaksolle ulkomaille. Monet opiskelijat eivät pysty tai halua sitoutua pitkään vaihtoon esimerkiksi taloudellisista tai perhesyistä. Lyhytkestoinen liikkuvuus voi tarjota heille mahdollisuuden kartuttaa kansainvälisyysosaamistaan ja kokea kansainvälistä oppimista ilman pitkiä poissaoloja. 

Toisaalta ympäristövastuullisuuden näkökulmasta lyhyelle, esimerkiksi viikon mittaiselle liikkuvuusjaksolle lähteminen näyttäytyy vaikeammin perusteltavana kuin vaikkapa vuodeksi lähteminen.

Kansainvälisyysosaaminen on paitsi yksilön voimavara, myös Suomen kilpailukyvyn ja kansainvälisen menestyksen perusta. 

Me Opetushallituksessa olemme viime aikoina pohtineet lyhytkestoisen liikkuvuuden erityiskysymyksiä ja päättäneet käynnistää selvityksen sen vaikuttavuudesta. Haluamme yhdessä korkeakoulujen ja muiden sidosryhmien kanssa pohtia, millaisin mittarein ja kysymyksin lyhytkestoisen liikkuvuuden vaikutuksia kannattaa arvioida. Onko korkeakouluissa jo tehty omia selvityksiä tästä aiheesta? Mitkä ovat tärkeimmät tutkimuskysymykset, ja millaisilla mittareilla voidaan arvioida kansainvälisyysosaamisen kehittymistä lyhyiden jaksojen jälkeen? Millaisia materiaaleja selvityksessä olisi syytä käyttää? 

Lyhytkestoinen liikkuvuus tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Korkeakouluyhteisöjen tehtävä on varmistaa, että jokainen opiskelija saa osakseen aidosti kansainvälisen oppimiskokemuksen, joka tukee ammatillista ja henkilökohtaista kehittymistä. Kansainvälisyysosaaminen on paitsi yksilön voimavara, myös Suomen kilpailukyvyn ja kansainvälisen menestyksen perusta. Tässä työssä liikkuvuus – niin lyhyt kuin pitkä – on keskeinen työkalu.

Jatkamme mielellämme keskustelua aiheesta ja kutsumme kaikki korkeakoulukentän toimijat mukaan pohtimaan, miten lyhytkestoisen liikkuvuuden vaikuttavuutta voidaan parhaiten arvioida ja vahvistaa.