Samoilla vesillä, uusissa tuulissa

Opetushallituksen Kokeilukeskuksen matka (2017-2020) on taittunut kaarnalaivan tavoin myötä- ja vastatuulessa, ja tulevaisuuden suuntien arviointi on nyt ajankohtaista. Karvi toteutti syksyllä 2020 Kokeilukeskuksesta toiminnasta ulkoisen, kehittävän arvioinnin, jossa tarkasteltiin toiminnan potentiaalisia vaikutuksia ja tunnistettiin vaihtoehtoisia tulevaisuuden horisontteja toiminnan jatkolle.

Horisonteista ensimmäinen on meille kaikille hankkeiden parissa toimineille tuttu: havainnot vuosien työstä dokumentoidaan ja arkistoidaan, mutta niiden avulla ei suunnata kehittämistyötä. Vuosien päästä joku muistaa, että tällainenkin yksikkö joskus oli olemassa. Toisaalta nähtävissä on toivon horisontti, jossa Kokeilukeskuksen toimintamalli innostaa yksittäisiä henkilöitä toimimaan ketterämmin, mutta yhteisötasolla vaikutukset jäävät pieneksi. Kolmannessa skenaariossa avautuu uusi, laajeneva horisontti. Tämä horisontti avaa uusia mahdollisuuksia Kokeilukeskuksen toimintamallin laajentumiselle osaksi Opetushallituksen toimintaa, hallinnon toimintakulttuuria.

Minkälaisia mahdollisuuksia me Kokeilukeskuksen jälkeläiset tulevaisuudessa näemme kolmivuotisten oppien pohjalta? Ennen tätä pohdintaa lienee syytä pysähtyä siihen, mitä Kokeilukeskus teki ja yhdessä kumppaneiden kanssa oppi.

Toinen jalka hallinnossa, toinen koulujen ja kuntien arjessa

Kokemuksemme oli, että uudenlainen toimija Opetushallituksessa loi monenlaisia odotuksia sidosryhmissä ja kunnissa. Halusimme löytää paikkamme mahdollisimman läheltä oppimisen arkea, kouluja ja kuntia. Tapasimme sanoa, että seisomme toinen jalka Opetushallituksessa ja toinen tukevasti koulujen ja kuntien parissa, yhdessä kehittäen. Tiimimme oli löydettävä tasapaino ja uudenlainen rooli yhteiskehittämisen mahdollistajana ja vuorovaikutussuhteiden kehittäjänä. Rooli toimijana, joka tuo yhteen oppimisen parissa työskenteleviä ammattilaisia, hallinnon asiantuntijoita, perheitä, sidosryhmiä, järjestöjä, yrityksiä, lapsia ja nuoria keskustelemaan, kehittämään ja arvioimaan, tuntui tarpeelliselta ja mahdolliselta.

Hallinto, kunnat ja koulut yhteisessä muutoksessa

Kuulimme jo varhaisessa vaiheessa arjen ammattilaisilta huolia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista. Miten varmistetaan, että kaikki pysyvät mukana?  Haasteet olivat samansuuntaisia, mutta paikalliset ratkaisut erilaisia. Kokeilukeskuksen toiminnan lähtökohdaksi muodostui paikallisen kehittämisen tukeminen ja vertaisoppimisen asteittainen kasvattaminen. Havaitsimme, että kehittäjät tarvitsevat turvallisen tilan kokeilla ja oppia, pohtia oman asiantuntijuuden muutosta konkreettisen kehittämistyön rinnalla. Yhteiskehitimme ja toteutimme vuosina 2018-2020 kuntien, Demos Helsingin, VTT:n ja Työterveyslaitoksen kanssa kolme kokeiluohjelmaa ja kokeilujen moninäkökulmaisen arviointimallin. Näistä kehittämiskumppanuuksista olemme kiitollisia! Kokeilutiimien tarinat ja ohjelmissa hyödynnetyt menetelmät voivat jatkossa toimia sytykkeenä paikalliselle kehittämiselle. 

Oppiminen ohjauksen ja tuen muotona

Ohjelmamuotoinen tuki on ollut uudenlainen, oppimista korostava rakenne, ohjauksen ja tuen muoto perinteisen hankekehittämisen ja pilottien toteutuksen välimaastossa. Ohjelmissa laajennettiin ongelmanratkaisun ja luovuuden tilaa, vahvistettiin tiimien kehittämiskapasiteettia ja vertaisoppimista. Malli on ollut lupaava ja osallistujien mukaan tervetullut vaihtoehtoinen kaista kunnille lähteä avoimesti hakemaan uudenlaisia ratkaisuja monimutkaisiin haasteisiin yhteiskehittämällä, lasten, nuorten ja perheiden kanssa.

Mentorointi, vertaisoppiminen ja reflektointi olivat kokeilutoiminnan ytimessä.  Ratkaisujen tuottamisen sijaan fokus oli oppimisessa ja sen piirin laajentamisessa, kuten Centre for Public Impact (CPI) Kokeilukeskuksen tapaustutkimuksessa työtä kuvaa. Yhteisen oppimisen kyky niin opettajien, lasten ja perheiden yhteistyössä, kouluissa, koulujen kesken, kuntien välillä kuin keskushallinnon ja alueiden kesken auttaa koronan kaltaisten kriisien aikana yksittäisiä pakettiratkaisuja kestävämmin. Näistä opeista ammennamme tulevassa tehtävässämme.

Ei lopuksi, vaan hyväksi jatkoksi

Miten kaarnalaiva matkaansa jatkaa? Missä rooleissa ja toimintakonseptilla liitymme virtaan, kohti laajenevaa ja jopa yllättävää horisonttia? Yksi toimintamme periaate jatkossakin on kestävän muutoksen tuki yhteisten, laajaa osallisuutta mahdollistavien kehittämisprosessien tuella. Ajatus siitä, että Opetushallitus on mukana kehittämisen kokonaisuuksissa oppimassa, toimii kantavana voimana.  Ketterämmän ja mahdollistavan toimintamallin laajentaminen hallinnossa voi olla hyvinkin ajankohtaista koronan jälkeisessä maailmassa, jossa oppimisen systeemiä on luonteva tarkastella uusin silmin. 

Kaarnalaiva tarvitsee muutoksessa riittävästi myötätuulta ja tilaa kokeilla. Lisäksi horisontti täytyy löytyä riittävän pitkältä tulevaisuudesta.  Haemme nyt vahvempaa yhteyttä toimialan ennakointiin ja tulevaisuustyöhön, jotta kokeilut ja kehittämistyö parhaiten vastaisivat toimintaympäristön muutoksiin, oppijoiden parhaaksi.