Syömättä jäänyt aamiainen heikentää päivän oppimistuloksia – ja jos huoli terveydestä, taloudesta, turvallisuudesta tai tulevaisuudesta painaa mieltä, oppimisen kaista jää kapeammaksi.
Ajattelemme koulutusta tietoina ja taitoina, joita oppitunneilla annetaan ja opitaan. Oppilaitos on kuitenkin myös yhteisö, joka esimerkillään ja toimintatavoillaan välittää tärkeitä oppeja, ehkä joskus vaikuttavamminkin kuin luokassa: miten oppilaitosyhteisössä ratkaistaan konflikteja, onko kaikilla oikeus tulla kuulluksi, millaisin pelisäännöin arkea eletään.
Osaamisen kehittämisen lisäksi ammatillisen koulutuksen tehtävänä on antaa valmiuksia työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon. Koulutuksen järjestäjällä on merkittävä rooli ja vastuu vaikuttaa opiskelijoiden ja henkilökunnan terveyteen ja hyvinvointiin. Opintojen aikana omaksutut tavat, rutiinit ja elämäntapa jäävät vaikuttamaan myös työhön siirryttäessä.
Viime vuosikymmenien aikana nuorten tupakointi on vähentynyt ilahduttavasti. Keskiarvo piilottaa kuitenkin sen tosiasian, että kuva ei kaikkien osalta ole näin ruusuinen. Ammattikoululaisista tupakoi päivittäin 23,2 %, kun vastaava luku lukiolaisista on 3,4 %.
Tupakointi, kuten monet muutkin tavat, ovat kulttuuriin ja usein myös ammatti-identiteettiin sidonnaisia. Kun uudistunut ammatillinen koulutus korostaa oppilaitosten ja työpaikoilla tapahtuvan oppimisen entistä tiiviimpää yhteyttä, tämä mahdollisuus tulisi hyödyntää myös hyvinvoinnin edistämisessä. Selkeät käytännöt ja savuttomuuden kirjaaminen oppilaitoksen ja työpaikan välisiin koulutussopimuksiin olisi luonteva ensiaskel. Kyse on yhteisistä pelisäännöistä, ja siksi opiskelijoiden osallisuuden ja opiskelijakunnan roolin on syytä olla vahva.
Oppilaitosmiljöö, tilat, toimintaprosessit ja tietysti myös opetussuunnitelmat tulee suunnitella tukemaan savuttomuutta. Ammattiosaajan työkykypassi on hyvä esimerkki siitä, miten työ- ja toimintakyvyn jatkuva ylläpito on integroitu oppisisältöihin. Kun useissa ammateissa itsenäinen vastuunkanto myös työn kehittämisessä korostuu, työkykypassi on rekrytointitilanteessa työnhakijalle arvokasta valuuttaa.
Parhaita tuloksia koulutuksen muutoshaasteissa on saavutettu, kun tavoiteltu asia on onnistuttu integroimaan osaksi oppilaitoksen toimintakulttuuria. Tämä pätee myös hyvinvoinnin edistämiseen ja savuttomuustyöhön. Johtajuutta on onnistuttava levittämään laajalle oppilaitoksissa, ja se edellyttää taitavaa johtamista. Kyse on kaikkien sitoutumisesta. On elettävä niin kuin opetetaan.
Kirjoittaja
