Vahvuus tulee monimuotoisuudesta

Demokraattisen yhteiskunnan peruspilareihin kuuluvat sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Suomessa sananvapauden juuret yltävät Ruotsin vallan aikaisiin edistyksellisiin lakeihin. Vaikka sananvapauden historiassamme on tahroja esimerkiksi Venäjän vallan, maailmansotien ja suomettumisen ajoilta, nyky-Suomessa laajasta sananvapaudesta ovat osoituksena vahva itsenäinen lehdistö sekä monimuotoinen järjestö- ja aktivistikenttä.

Kansalaisyhteiskunta tarjoaa toimintakentän, jonka piiristä yksilöille ja yhteisöille löytyy erilaisia väyliä ja tapoja toteuttaa edellä lueteltuja vapauksiaan. Monilla kansalaisyhteiskunnan foorumeilla keskustellaan tärkeäksi koetuista asioista ja saadaan vahvistusta omalle äänelle. Asioiden eteenpäin vieminen vaatii usein jotain pysyvämpää rakennetta.

Yhdistykset ja järjestöt toimivat usein yksittäisen kansalaisen ja viranomaisen välissä: Ne kokoavat ja välittävät tietoa ja asiantuntemusta jäseniltään, monialaisesti yhteiskunnan eri puolilta. Tuloksena on parempia päätöksiä ja paremmin ihmisiä palvelevaa lainsäädäntöä. Kansalaisjärjestöjen tuoma tieto hyödyttää lainsäädäntöä sen eri vaiheissa, vaikka näkemykset olisivatkin erilaisia kuin hallinnolla tai päättäjillä. Siksi niitä pitää kuulla.

EU-ohjelmat rakentavat yhteenkuuluvuutta.

Kansalaisyhteiskunnan tärkeitä tukipilareita ovat nuoriso-, liikunta- ja urheilu- sekä kulttuurialoille suunnatut EU-ohjelmat, jotka resursoivat ja tukevat ruohonjuuritason toimintaa. Suomessa Opetushallituksen toimeenpanemat   Erasmus+, Euroopan solidaarisuusjoukot ja Luova Eurooppa -ohjelmat tuovat Euroopan unionin lähelle paikallisia toimijoita ja yhteisöjä. Ohjelmien kautta vahvistetaan yhteisten eurooppalaisten arvojen, kuten ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, tasa-arvon ja demokratian toteutumista. Eurooppalaisen arvopohjan tukemisen lisäksi EU-ohjelmat lisäävät kansalaisten keskinäistä yhteenkuuluvuutta sekä konkreettista rauhanomaista yhteistyötä.

Yhdistykset ja järjestöt synnyttävät paikallisella tasolla monenlaista toimintaa ja myös palveluita. Esimerkkejä on lukemattomia: urheiluseurat sekä nuoriso- ja kulttuurijärjestöt tavoittavat eri ikäisiä suomalaisia ja tarjoavat erilaisia vapaa-ajanviettotapoja ja toiminnan paikkoja. Kansalaisjärjestöissä ja vapaassa sivistystyössä opitaan taitoja ja tietoja sekä siirretään eteenpäin niin perinteitä kuin tulevaisuudessa tarvittavia osaamisia.  

Kansalaisjärjestöt toimivat usein luontevana matalan kynnyksen kontaktina apua tai tukea tarvitseville erilaisissa elämäntilanteissa. Niillä on usein erityistä osaamista ja roolia palveluntuotannossa. Yhteiskunta ja viranomaiset hyötyvät monin tavoin järjestöjen olemassaolosta. Tärkeä kansalaisyhteiskunnan piirre on se, että se ei ole itsessään osa mitään viranomaista, eikä lähtökohtaisesti käytä julkista valtaa.

Kansalaisyhteiskuntaan kuuluukin erottamattomasti tasavertainen kohtaaminen ja vertaistuki. Aktiivista kansalaisuutta rakentavat EU-ohjelmat mahdollistavat osallisuutta ja solidaarisuutta paikallisella tasolla. Esimerkiksi Euroopan solidaarisuusjoukkojen hankkeisiin osallistuneet nuoret kertovat olevansa huolissaan monien nuorten näköalattomuudesta, kun taas osa kokee tärkeänä yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten rasismiin tai mielenterveyden ongelmiin puuttumisen ja käsittelyn. He kuvaavat usein toimivansa sillanrakentajana tukea tarvitsevien nuorten ja usein byrokraattiseksi koettujen palveluiden välillä. Isossa kuvassa tällainen toiminta luo yhteisöllisyyttä ja liimaa yhteiskuntaan.

Tulevaisuususkoa ja kriisinkestävyyttä tarvitaan vaikeina aikoina. 

Myös yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että jos kriisi sattuu kohdalle, ihmiset eivät ole yksin tai riippuvaisia vain lähipiiristään – taikka viranomaisista. Tämä pätee niin henkilökohtaisiin kuin koko yhteiskuntaa koskettaviin kriiseihin. 

Paraikaa Euroopan komissiossa rakennetaan kehyksiä uudelle EU-ohjelmakaudelle. Erilaisissa keskusteluissa demokratian ja eurooppalaisen arvopohjan vaaliminen sekä resilienssin eli psyykkisen joustavuuden ja kriisinkestävyyden vahvistaminen nousevat keskeiseen asemaan. Monikriisien aikakaudella kansalaisyhteiskuntaa vahvistavien EU-ohjelmien merkitys aktiivisen kansalaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tulevaisuususkon rakentajina on keskeisempi kuin ehkä koskaan aiemmin.

Elävästä ja monimuotoisesta kansalaisyhteiskunnasta pitää pitää huolta sekä kansallisesti että Euroopan tasolla. Se tapahtuu paitsi vaalimalla sananvapautta, kokoontumisvapautta ja yhdistymisvapautta, myös turvaamalla järjestökentän riittävät resurssit ja rahoitus. Panostus maksaa itsensä takaisin: Yhdistykset ja järjestöt toimivat useimmiten roolissa, jota valtiovalta ei voi eikä halua itse ottaa. Jos kansalaisyhteiskunnan toiminnan edellytyksistä ei pidetä huolta, se huomataan lisääntyvänä pahoinvointina – etenkin kriisien kohdatessa.