Yhteiskunnan ilmiöt ovat osa koulun arkea ja niitä voidaan ratkoa vain yhteistyöllä

Blogi
Hyvinvointi Varhaiskasvatus Esiopetus Perusopetus Lukiokoulutus Ammatillinen koulutus
Oppiminen, koulu, hyvinvointi, lasten ja nuorten tulevaisuus. Nämä ovat olleet viime aikoina jälleen julkisessa keskustelussa. Olen iloinen, että aiheesta keskustellaan. Se kertoo sen ymmärtämisestä, miten merkittävää työtä kouluissa tehdään ja miten suuri yhteiskunnallinen merkitys koululla on. Keskustelu mahdollistaa myös ydinkysymysten löytämisen kehittämistä varten.

Minna Kelhä

Pääjohtaja Minna Kelhä

Kun puhutaan koulusta ja oppimisesta, puhutaan väistämättä samalla siitä, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu laajemmin: yhteiskunnan ilmiöt ja kehityssuunnat näkyvät koulussa ja koulu yhteiskunnassa. Kuten korona-aika on osoittanut, koulu on paljon muutakin kuin oppimisen paikka. Se on tärkeä yhteisö, jossa kasvetaan vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi ja joka myös kannattelee niitä, joilla on tuen tarvetta elämän eri osa-alueilla. Hyvinvointi ja oppiminen ovat vahvasti kytköksissä; jos toisessa on puutteita, ei toisessakaan mene hyvin. Siksi esimerkiksi PISA-tulosten tulkinnassa on otettava huomioon se, että niissäkin näkyy yleinen yhteiskunnallinen kehitys. Me Suomessa emme kehitä koulua PISA-tuloksia varten, vaan osana isompaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on taata kaikkien lasten ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia oppimiseen ja hyvään elämään.

On selvää, että koulu ei pysty tähän yksin. Työtä esimerkiksi eriarvoistumisen ja syrjäytymisen estämiseksi sekä lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi tekevät koulun lisäksi kodit, sosiaali- ja terveysala, nuorisotyö ja kansalaisjärjestöt. Tämä näkyy myös siinä, miten Opetushallitus valtakunnallisena kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjänä toimii: pohdimme tälläkin hetkellä kaikille avoimella keskustelulla sitä, miten käytännössä voisimme omalta osaltamme täyttää tavoitteemme esimerkiksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämisestä, hyvinvoinnin parantamisesta tai osaamistason nostamisesta. Mukana keskustelussa on satoja asiantuntijoita ja nuoria.

Kouluun liittyvissä keskusteluissa nousevat usein esiin epäkohdat ja huoli siitä, kuinka koulun käy. Samalla peruskoulujärjestelmämme on uniikki ja edelleen kirkas kansallinen tähtemme, jossa erittäin ammattitaitoinen henkilökunta tekee koko ajan työtä oppimisen ja hyvinvoinnin eteen.

On tosiasia, että etenkin korona-aika on kuormittanut sekä koulujen henkilökuntaa että lapsia ja nuoria ennennäkemättömällä tavalla ja tämän purkamiseen on annettava kaikki mahdollinen tuki yhteiskunnan eri toimijoilta – tämä tarkoittaa juuri nyt myös sitä, että kouluihin on annettava työrauha ja aikaa perustehtävän laadukkaalle hoitamiselle. Oppilailla ja henkilökunnalla on arjessa paljon myös oppimisen iloa, onnistumisia ja yhteisö, joka kantaa. Kaikki nämä kokemukset niin iloista kuin kuormituksesta ovat tosia eivätkä sulje toisiaan pois.

Tämä kertoo siitä, että ei ole olemassa vain yhdenlaista koulua, oppilasta tai opettajaa, vaan kasvun ja oppimisen toimiala on hyvin moninainen. Koulutuksen haasteet ovat samalla perheiden tukemisen, sosiaalisen eriarvoisuuden, yhdyskuntasuunnittelun ja yleisemmin yhteiskunnan arvomaailman ongelmia. Yhteisen ymmärryksen synnyttämiseksi on käytävä vuoropuhelua, ja huolehdittava siitä, ettei kärjistävä keskustelu jähmetä koulun ja oppimisen kehittämistä tai johda yksinkertaisilta näyttäviin, nopeisiin korjausliikkeisiin. Tässä työssä on paikka myös lasten ja nuorten äänen kuulemiselle. Suomalaisen koulun menestys on syntynyt kunnianhimoisella kehittämisellä, hyvällä ammattitaidolla ja läsnä olevalla vuorovaikutuksella ajan tarpeiden mukaan. Sama resepti pätee myös nyt ja tulevaisuudessa.


Kirjoittaja

Minna Kelhä
Minna Kelhä
Pääjohtaja