Uusien mallikirjainten muotoilussa on suosittu niitä käytäntöjä, jotka ovat vakiintuneet viime vuosikymmenten aikana suomalaisessa käsin kirjoittamisen opetuksessa. Näitä ovat esimerkiksi A-, K-, k-, M-, N- ja Y-kirjainten piirtosuunnat, numeron 1 ”lipaton” muoto sekä merkkien Z, z, q ja 7 poikkiviivat, vaikka ne eroavatkin länsimaisen kalligrafian käytännöistä.
Mallikirjaimia on nykyaikaistettu selkeyttämällä kirjainten muotoja ja helpottamalla niiden sujuvaa piirtämistä. Kirjaimet joustavat jokaisen kädenjäljen mukana, kun jokaisen omaan käsialaan yhdistyy vähitellen omia kirjoittamisen tapoja. Kirjoittamisen perussääntöjä on kuitenkin noudatettava kirjoittamisen sujuvuuden, tekstin selkeyden ja luettavuuden vuoksi. Keskeytyksetön piirtotapa, viivojen aloituskohdat ja piirtosuunnat ovat vakiintuneet vuosikymmenten aikana kirjoittamiseen sopiviksi, eikä niitä ole syytä muuttaa. Samasta syystä kirjainten koon ja paikan viivastolla pitää pysyä oikeana, jotta tekstistä tulee luettavaa.
Kirjainten kallistus asettuu jokaiselle kirjoittajalle sopivaksi, mutta pieni noja oikealle on hyvä lähtökohta etenkin oikeakätisille. Vasenkätisiä varten annetaan ohjeeksi, ettei kallistus ole kuitenkaan pakollinen. Opettajien tulee huomioida vasemmalla kirjoittavien oppilaiden paperin asento sekä kynäote niin, että kirjoittaja saa mahdollisimman hyvän näkyvyyden piirtämiinsä kirjaimiin ja kirjoittamaansa tekstiin.
Uudistuksia ovat ohjanneet myös opettajilta saadut kommentit lasten vaikeuksista oppia joitakin kirjainmuotoja. Yksittäisten muotojen ja viivasuuntien korjausten lisäksi muun muassa silmukoiden aukenemista on nyt estetty syvemmillä aloituskohdilla ja tekstin leventymistä on pyritty hillitsemään kirjainten kapeudella.
Kirjoittamisessa vaaditaan monenlaista tarkkuutta aakkosten vaihtelevien mutta usein myös hyvin samankaltaisten muotojen vuoksi. Geometriset versaalit (kuten A, B, C) vaativat suoria vetoja ja tasaisia kaaria, pienet kirjaimet (kuten a, b, c) taas viivan aloituskohtien ja vetosuunnan muistamista ja kynän oikeanaikaisia nostoja pysyäkseen selkeinä ja säilyttääkseen muotonsa. Näitä oppii vain harjoittelemalla ja opettajia tarvitaan yhä korjaamaan väärään kokoisia kirjaimia ja vääriin suuntiin kulkevia viivoja, jotka voivat vaikeuttaa sujuvan käsialan kehittymistä.
