Liikunnan oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet vuosiluokilla 1-2, 3-6 ja 7-9

Koulutus ja tutkinnot

Perusopetus

Opetus ja ohjaus

Liikunta

Turvalliset ja monipuoliset oppimisympäristöt

Liikkuminen monipuolisesti erilaisissa oppimisympäristöissä on erinomaista taitoharjoittelua ja palvelee liikunnan tehtävän ja tavoitteiden saavuttamista. Se on välttämätöntä monipuolisten aistimusten ja liikuntakokemusten mahdollistamiseksi. Vaihtelevissa oppimisympäristöissä toteutettu liikunnanopetus kehittää oppilaan valmiuksia liikkua myös vapaa-ajalla.

Liikuntatuntien fyysisinä oppimisympäristöinä hyödynnetään liikuntasalien ohella muun muassa kuntosalia, koulun pihaa, lähipuistoja, hiekka- ja nurmikenttiä, urheilukenttää, turvallisia luonnon vesiä, uimahallia, jääkenttää ja -rataa, lumihankea ja hiihtomaata (lumeen tehdyt mäet, hyppyrit ja ladut), metsämaastoa sekä rakennettua kaupunkiympäristöä eri vuodenaikoina. Fyysiseen oppimisympäristöön voidaan vaikuttaa opettajan organisatorisin toimenpitein esimerkiksi muokkaamalla toimintatilaa ja rajaamalla osallistujien määrää. Erilaisten perusmuotojen ja pelimallien tarkoituksenmukainen käyttö parantaa opetusryhmän ja -tilan hallintaa. Taitava opettaja käyttää muun muassa rivi-, jono-, kuja- ja piirimuotoja vaihtelevasti ja monipuolisesti liikunnallisten perustaitojen opetuksessa. Oppimisympäristöjä tarkoituksenmukaisesti muokkaamalla lisätään tuntien toiminnallisuutta ja taitojen oppimista. Taitavilla pedagogisilla valinnoilla voidaan myös vaikuttaa siihen, että kukaan oppilaista ei tunne syrjäytyvänsä koulussa liikunnassa.

Alkuopetuksen oppilaiden taito hahmottaa tilaa saattaa olla vielä rajallinen ja siksi liikuntatunneilla kannattaa käyttää selkeästi rajattua, oppilaille tuttua aluetta. Oppilaiden elinpiirin laajentuessa myös liikuntatunneilla käytettävissä oleva alue voi laajentua. Turvallisuudesta ja opettajan vastuusta ei kuitenkaan tingitä.

Jokaisella oppilaalla on liikunnasta omat henkilökohtaiset kokemuksensa ja taustansa, joiden pohjalta hän osallistuu toimintaan. Kun opettaja käyttää oppimisympäristöjä ja opetusmenetelmiä monipuolisesti hän luo erilaisille oppijoille tarkoituksenmukaisia oppimisen mahdollisuuksia. Liikunnan oppiaineen tavoitteiden kannalta keskeistä työtapojen ja oppimisympäristöjen valinnassa on oppituntien toiminnallisuus. Fyysisen toimintakyvyn edistämisen kannalta on erittäin tärkeää, että kaikki oppilaat motivoituvat liikkumaan. Liikuntakasvatuksessa korostuvat myös sosiaaliset ja psyykkiset tekijät. Kannustavan ja hyväksyvän ilmapiirin avulla edistetään oppilaan sisäisen liikuntamotivaation syntymistä.

Vuorovaikutus

Liikunnan opettaminen on aktiivista vuorovaikutusta opettajan ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Oppitunnin fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset tavoitteet vaikuttavat siihen, minkälaista opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus eri tilanteissa on. Fyysisen aktiivisuuden ja -toimintakyvyn edistämisen tavoitteet ovat pääosin asioita, jotka liittyvät oppituntien toiminnalliseen sisältöön. Oppilaan työskentelyä koskevat tavoitteet tarkoittavat sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn kehittämiseen liittyviä asioita. Tällaisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi itsesäätelyn parantaminen, rehellisyys, yhteistyö ja itsearviointitaitojen kehittäminen. Opettaminen sisältää aina sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Antamalla oppilaiden osallistua heitä itseään koskevien asioiden päätöksentekoon tuetaan koettua autonomiaa. Opettajan ja oppilaiden vuorovaikutus ja opetustyyli vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisia fyysiseen aktiivisuuteen ja -toimintakyvyn kehittämiseen sekä työskentelyyn ja toimintaan liittyviä tavoitteita on mahdollista saavuttaa.

Koetulla autonomialla tarkoitetaan koululiikunnassa oppilaiden mahdollisuutta saada itse vaikuttaa toimintaansa ja säädellä sitä. Koululiikunnassa oppilaat voivat opettajan johdolla osallistua oman kehitysvaiheensa mukaisesti myös liikuntatuntien suunnitteluun ja toteutukseen. Autonomian kokemukset vaikuttavat vahvasti siihen, kehittyykö liikuntamotivaatio sisäiseksi vai ulkoiseksi. Oppilaan motiivit muuttuvat ulkoisista kohti sisäisiä, jos he voivat toimia ympäristössä, joka tyydyttää heidän autonomian, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiaan.

Liikunnanopettaja on tärkeässä roolissa tuettaessa ja vahvistettaessa - fyysisen toimintakyvyn ohella - oppilaiden sosiaalista ja psyykkistä kehittymistä. Liikuntatunneilla oppilaiden tuotokset ovat julkisia eli yksilön toiminta onnistumisineen ja epäonnistumisineen tulee kaikkien nähtäville. Toinen liikunnan erityispiirre on kehollisuus. Oma muuttuva keho on etenkin murrosikäiselle herkkä alue. Liikunnan opetustilanteissa opettajalta vaaditaan erityistä herkkyyttä tilanteiden ohjailussa. Näin ollen liikunnanopetuksen ja oppimistavoitteiden saavuttamisen kannalta opettajan tunne- ja ihmissuhdetaidoilla on suuri merkitys. Oppilaiden tunteita tunnistamalla, heitä kuuntelemalla ja kannustamalla opettaja voi tukea tavoitteiden toteutumista ja oppilaiden emotionaalista kehitystä sekä poistaa oppimisen kannalta haitallisia tunne-esteitä.

Opetustyylit ja työtavat

Opetustyylien valinnassa keskeistä on, kuka tekee käytännön opetustilannetta koskevat ratkaisut. Mosstonin ja Ashworthin opetustyylien kirjo on viime vuosikymmenten aikana eniten käytetty liikunnan opettamisen malli, joka koostuu jatkumosta opettajakeskeisistä tavoista oppilaskeskeisiin tapoihin opettaa liikuntaa.

Liikuntataitojen oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä paremmin opettaja osaa tunnistaa ja hyödyntää oppimistyylien monipuolisuutta toiminnan toteuttamisessa. Suurien oppilasryhmien opettamisessa ratkaisevaa on, että opettaja säännöllisesti vaihtelee opetustyylejään ja pyrkii käyttämään myös oppilaslähtöisiä, oppilaan osallisuutta lisääviä työtapoja (esimerkiksi pariohjausta, ongelmanratkaisua tai erilaisten ratkaisujen tuottamista). Eri aistikanavien kautta oppivien oppilaiden pitäisi aika ajoin päästä toimimaan heille parhaiten sopivien opetusmenetelmien avulla.

Liikunnanopetusta voidaan rikastuttaa myös laajentamalla liikunnan opetusmallien kirjoa, joskus vaihtelun lisäämiseen pyrkien ja joskus vastaten oppilasryhmien erityisiin tarpeisiin. Esimerkiksi Teaching Personal and Social Responsibility in Physical Education, TPSR, (Hellison, 2003) on malli, jonka avulla opitaan sosiaalisia taitoja ja vastuullisuutta. Teaching Games for Understanding -malli, TGFU, (Bunker & Thorpe, 1982) on pelikeskeinen pelien opettamisen malli, jossa korostuvat pelaamalla oppiminen, ajattelu ja peliymmärrys. Sport Education, SE, (Siedentop, Hastie, & van der Mars, 2011) on malli, missä oppilaiden osallistuminen korostuu heidän toimiessaan erilaisissa tehtävissä liikuntatunnilla. Oppilaskeskeinen Creating and Developing Games -malli, CDG, (Quay & Peters, 2007) kehittää oppilaiden yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja oppilaiden kehittäessä ja toteuttaessa pienryhmissä opettajan antamien reunaehtojen puitteissa pelejä, joiden pohjalta rakentuu lopulta luokan yhteinen peli.

Oppiminen on monisäikeinen ja -tieteinen käsite. Siinä yhdistyvät neurologia, kognitiot, tunteet, sosiaalinen ympäristö sekä oppilaiden oma historia. Liikunnan oppiminen on määritelmänä vieläkin laveampi, sillä oppimisen välineenä toimii oppijan keho. Moniaistillinen toiminnallisuus tehostaa kaikkea muutakin oppimista parantamalla oppilaan vireystilaa, tarkkaavaisuutta ja keskittymistä. Lisäksi toiminnallinen oppiminen kehittää oppilaiden tiedonkäsittely- ja muistitoimintoja ja parantaa näin oppimistuloksia. Toiminnalliset työtavat synnyttävät myös tunteita, jotka edelleen tehostavat oppimista.

Monipuolisia opetusmenetelmiä käyttämällä opettaja luo erilaisille oppilaille parempia oppimisen mahdollisuuksia verrattuna opettajaan, jonka työtavat ovat hyvin yksipuolisia. Aivot tarvitsevat moninaisia ja virikkeellisiä kokemuksia, jota aikaansaadaan erilaisissa liikuntatehtävissä runsaalla oppimisympäristön ja välineistön vaihtelulla.

Itse asiassa taitojen oppimisessa ei ole olemassa virheitä vaan ainoastaan erilaisia suoritusvariaatioita. Jokaisella oppilaalla on omat kokemuksensa ja liikuntataustansa, joiden pohjalta hän suorituksiaan tekee ja toimintaan osallistuu.

Taitoja opitaan erittäin paljon implisiittisesti eli tiedostamatta. Tämän faktan hyväksyminen auttaa muuttamaan opettajan toimintatapoja liikunnanopetuksessa merkittävästi. Opettaja, joka hyväksyy implisiittisen oppimisen, pyrkii ensisijaisesti luomaan virikkeellisiä oppimisympäristöjä ja harjoitteita, joissa yksittäiset oppilaat voivat harjoitella omalla taitotasollaan ja jossa he voivat spontaanisti innostua liikunnasta.

Oppilaiden ryhmittely

Liikunnan opetusryhmät tulee muodostaa siten, että oppitunnit ovat turvallisia ja opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet.

Suotuisaa motivaatioilmastoa, eli oppitunnilla vallitsevaa psyykkistä ilmapiiriä, edistää esimerkiksi joukkueiden muodostaminen siten, että perusteena ei ole oppilaiden koko, taito, kuntotekijät tai sukupuoli. Näin voidaan vähentää sosiaalista vertailua liikuntaryhmän sisällä ja toisaalta tuetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ryhmien muodostaminen esimerkiksi vain oppilaiden taitotason mukaan synnyttäisi helposti oppilaiden keskinäistä vertailua.

Yhteistoiminnallisissa ryhmissä korostuvat sosiaaliset taidot, toisten auttaminen ja ryhmäkiinteys. Ryhmätyöskentelyssä opettajan tehtävänä on luoda edellytyksiä oppilaiden väliselle yhteistyölle liikuntatunneilla. Pienryhmätyöskentely on suositeltavaa, sillä se vastaa oppilaiden perustarpeisiin. Eriytetyt, yksilölliset ja vaihtelevat haasteet edistävät osaltaan oppilaiden pätevyyden kokemista ja motivaatiota liikuntatunneilla.

Sähköiset oppimisympäristöt liikuntakasvatuksessa

Nykylapset ja -nuoret elävät teknologisoituneessa yhteiskunnassa. Asioita ei enää tehdä yksin, vaan ne kuvataan ja jaetaan erilaisia teknologioita hyväksikäyttäen toisille. Uusia liikuntataitoja haetaan ja opetellaan visuaalisesti muiden tekemistä sähköisistä materiaaleista. On aivan luonnollista jakaa myös oma osaaminen ja omat uudet ideat muille jakopalveluiden käyttäjille.

Liikuntakasvatuksessa tätä suuntausta voidaan käyttää opetuksessa osana uusia digitaalisia oppimisympäristöjä, jotka mahdollistavat liikunnan sisältöjen tuomisen teknologian avulla opetuksen ja oppimisen tueksi. Koulussa pitää käyttää turvallisia, pedagogisesti valideja ja suunniteltuja ympäristöjä, joiden sisältö on tarkkaan valittua ja oppimista edistävää. Liikunnan sähköinen oppimisympäristö on paikka, joka tarjoaa opettajalle työkaluja moderniin liikuntakasvatukseen sekä antaa myös oppilaille mahdollisuuden arvioida oppimistaan, tuottaa itse uutta liikuntamateriaalia ja keskustella siitä paitsi toisten oppilaiden myös opettajien kanssa.

Liikuntateknologian hyödyntäminen liikunnanopetuksessa

Liikunnan opetuksessa on tarkoituksenmukaista ottaa huomioon liikuntateknologian kehittyminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet oppilaiden fyysisen aktiivisuuden edistämisessä, motoristen taitojen oppimisessa sekä fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä ja seurannassa.

Sisäinen motivaatio kasvaa onnistuneiden yksilöllisten liikuntakokemusten kautta. Liikuntateknologisilla välineillä voidaan oppia mitattujen tietojen ja havaintojen avulla aktiivista elämäntapaa. Kestävyyttä kehittävä liikunta oikeanlaisella sykkeellä - sykemittarin ohjaamana - tuntuu hyvälle ja saa oppilaan liikkumaan uudestaankin. Esimerkiksi GPS-laitteita hyödyntävä luontoliikunta ja taitoharjoitteiden videointi kiinnostavat oppilaita. Taitoharjoitteiden videointi käyttäen nykyaikaisia laitteita tarjoaa oppilaille mahdollisuuksia tehostaa omaa oppimisprosessiaan analysoimalla omia suorituksiaan välittömästi niiden tekemisen jälkeen. Liikunta- ja hyvinvointiteknologia voi lisätä koulun mahdollisuuksia vaikuttaa myös oppilaiden vapaa-ajan liikkumiseen edistäen terveellistä ja aktiivista elämäntapaa.

Oppilaan omasta aktiivisuudesta saadun yksilöllisen palautteen lisäksi liikuntateknologia tarjoaa opettajalle tilaisuuden myös hänen oman toimintansa reflektoimiseen. Esimerkiksi aktiivisuusmittareista tai -rannekkeista saatava tieto antaa palautetta oppilaiden aktiivisuudesta koulupäivän aikana. Lisäksi liikunnanopetusta voidaan jalostaa esimerkiksi älypuhelimien (matkan- ja nopeuden mittaus sekä reittiseuranta, geokätkentä, harjoituspäiväkirjat ja videoiden teko) sekä liikunnallisten konsolipelien ja tietokoneiden tarjoamien mahdollisuuksien avulla.

Esimerkkejä teknologian tarjoamista mahdollisuuksista:

Vuosiluokat 1-2:
Lapsi tarvitsee fyysistä aktiivisuutta päivittäin. Ensimmäisinä kouluvuosina fyysisen aktiivisuuden määrää ja laatua voidaan seurata esimerkiksi aktiivisuusmittarin avulla. Minkä tahansa oppilaita motivoivan ja helppokäyttöisen teknologian käyttäminen on perusteltua, mikäli se edistää opetukselle annettujen tavoitteiden saavuttamista.
Vuosiluokat 3-6:
Vuosiluokat 3-6 ovat monipuolisten liikuntataitojen oppimisen aikaa. Alkuopetuksessa aloitettua fyysisen aktiivisuuden ylläpitoa ja siihen edelleen opettamista jatketaan. Teknologia voi toimia innostavassa roolissa, kun esimerkiksi taitoharjoittelussa liikesuoritusten videointia käytetään oppimisen apuna. Esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan tutustuminen sykemittarin avulla palvelee myös yli oppiainerajojen tapahtuvaa integraatiota.
Vuosiluokat 7-9:
Tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus vähenee voimakkaimmin juuri tässä iässä. Fyysisen toimintakyvyn edistäminen on keskeinen opetustavoite. Kuten vuosiluokilla 3-6, voidaan yläkoulussa tutustua sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan sykemittarin avulla ja näin palvella oppiainerajat tapahtuvaa integraatiota. Sykkeen- ja aktiivisuusmittauksen avulla voidaan opettaa havainnollisesti ja turvallisesti erilaisia fyysisen toimintakyvyn kehittämisen muotoja, jolloin kokemukset eri tavalla kuormittavista liikuntasuorituksista ovat sisäistä motivaatiota lisääviä. Erilaiset liikunnalliset verkko- ja pilvipalvelut saattavat osaltaan vahvistaa liikuntamotivaatiota sekä kannustaa oppilaita omaehtoisen liikunnan pariin.