Perustelut kertovat, miksi jokin väite pitäisi hyväksyä vastauksena johonkin kysymykseen. Niiden tarkoituksena on estää mielivaltaisten ratkaisujen tekeminen. Emme yleensä halua uskoa johonkin tai päättää tehdä asioita vain satunnaisesti, koska silloin uskomuksemme eivät pidä paikkansa tai päätöksemme ole menestyksekkäitä sattumaa todennäköisemmin.
Väitteen esittäjä on vastuussa väitteestä ja sen seurauksista. Siksi väitteen esittäjän kannattaa myös itsensä vuoksi perustella väitteensä. Väitteelle voidaan aina vaatia perusteita, kun sen esittäjä odottaa muidenkin hyväksyvän kyseisen väitteen tai toimivan sen mukaisesti. Perustelut auttavat myös väitteen esittäjää ymmärtämään paremmin, mitä hän on itse asiassa väittänyt. Tämä johtuu siitä, että perusteet kytkevät väitteen sen taustalla olevaan kysymykseen.
Ristiriidattomuudella tarkoitetaan väitteiden ja niiden perustelujen yhteensopivuutta. Väite ja sen kielto eivät voi yhtä aikaa olla totta. Vastaavasti jos väitteen kiellolle on riittävät perusteet, niin väite ei ole oikeutettu. Ristiriidattomuus väitteen kanssa on hyvien perusteiden välttämätön mutta ei vielä riittävä ehto. Ristiriidattomuuden lisäksi hyvän perustelun täytyy tukea väitettä sisällöllisesti eli perustelu on asiaankuuluva. Toisin sanoen perustelujen on oltava oleellisia eli relevantteja perusteltavan väitteen kannalta.
Oleellisten perustelujen pitää vähintään lisätä väitteen uskottavuutta tai todennäköisyyttä verrattuna johonkin toiseen kyseisen väitteen kanssa ristiriitaiseen vaihtoehtoon. Mikäli perusteet sopivat aivan yhtä hyvin yhteen väitteen ja sen kanssa ristiriidassa olevien vaihtoehtojen kanssa (esim. väitteen kiellon kanssa), ei voi oikeutetusti sanoa, että perusteet tukevat väitettä lainkaan.
Opetusvinkkejä
- Väitteiden perustelussa on olennaista ymmärtää, millaiset perusteet kelpaavat väitteen hyväksymiselle. Kaikkia väitteitä ei voi perustella samalla tavalla. Perusteluiden totuus on usein empiirinen kysymys, joka ei liity varsinaiseen perustelun taitoon eli kykyyn tunnistaa, millaiset perustelut tukisivat väitettä. Siksi perustelemista voi ja kannattaa harjoitella myös täysin kuvitteellisilla esimerkeillä, jolloin voidaan keskittyä perustelun muotoon.
Alla on esimerkkiväitteitä, joiden tueksi opiskelijoiden pitäisi keksiä hyvä perustelu. Annettuja perusteluita arvioidaan sen mukaan, voisivatko ne vakuuttaa kuulijan, jos ne olisivat tosia. Näin huomio kohdistuu siihen, miten tietynlaisia väitteitä voi ylipäätään perustella.
- Pikku Myy voittaisi Nuuskamuikkusen hohtokeilailussa.
- Andromedan galaksiin ei kannata matkustaa, vaikka se olisi mahdollista.
- Sokrates varasti viinitynnyrin 30-vuotisjuhliinsa.
- Teräsmies olisi epämiellyttävä ja epärehellinen hahmo, jos hänellä ei olisi supervoimiaan.
- Perustelujen ja ristiriidattomuuden tärkeyttä voi havainnollistaa esimerkiksi tuomalla esille normatiivisen relativismin ongelmia. Normatiivisen relativismin mukaan omien arvojen kanssa ristiriidassa olevia arvoja pitäisi suvaita niin, että toisten arvojen kannattajat voivat toimia arvojensa mukaan. Usein normatiiviseen relativismiin sisältyy ajatus, että kaikki arvot – myös moraaliarvot – ovat yhtä hyviä.
Kuvitellaan, että jonkun mielestä esimerkiksi varastaminen tai tappaminen on hyväksyttävää ja toisen mielestä ei. Jälkimmäinen henkilö tuskin sanoisi: ”No, omapa on asiasi.” Syynä tähän on, että tappaminen tai varastaminen ovat käytännöllisessä ristiriidassa yksilön arvojen kanssa: hän ei halua, että maailma on sellainen, jossa eläviä olentoja tapetaan ja omaisuutta varastetaan. Normatiivinen relativismi, ainakin yksinkertaisimmassa muodossaan, on siis sisäisesti ristiriitainen kanta.
Lisäksi rationaalisten perustelujen esittäminen on reiluin tapa ratkoa moraalisia ristiriitatilanteita eli tilanteita, joissa ihmisten erilaiset arvot ovat yhteensopimattomia. Tilanne, jossa jonkun mielestä varastaminen on oikein ja toisen mielestä ei, on juuri tällainen ristiriitatilanne. Tämän erimielisyyden selvittäminen argumentoinnin sijaan jotenkin muuten tuskin tuottaisi tyydyttävää lopputulosta. Jos esimerkiksi väkivalta tai pelkkä retoriikka olisivat hyviä tapoja ratkoa tällaisia moraalisia kysymyksiä, varas tai murhaaja voisi saada tahtonsa läpi epäreilulla tavalla. Hän saattaa olla esimerkiksi muita voimakkaampi tai retorisesti lahjakkaampi puhumaan. Esimerkkinä voimakkaammasta henkilöstä on Thrasymakhos Platonin Valtion ensimmäisessä kirjassa.
- Perusteiden oleellisuutta voi havainnollistaa pohtimalla opiskelijoiden kanssa keskustelua, jonka filosofi G. E. M. Anscombe kävi Ludwig Wittgensteinin kanssa. Keskustelu löytyy Anscomben teoksesta An Introduction to Wittgenstein's Tractatus (1959):
Hän [Wittgenstein] esitti minulle kerran kysymyksen: ”Miksi ihmiset sanovat, että oli luonnollista ajatella auringon kiertävän maapalloa sen sijaan, että maapallo pyörisi akselinsa ympäri?”
Vastasin: ”Varmaan siksi, että näytti siltä, kuin aurinko kiertäisi maapalloa.”
”No,” hän kysyi, ”miltä se olisi näyttänyt, jos se olisi näyttänyt siltä, että maa pyörisi akselinsa ympäri?”
Wittgensteinin ajatuksena oli, että maapallolta katsottuna kumpikin vaihtoehto näyttäisi kutakuinkin samalta. Katsoja olisi joka tapauksessa nähnyt, että aurinko sijaitsee eri paikoissa taivaankannella päivän aikana. Tämän voi selittää periaatteessa yhtä hyvin sillä, että aurinko kiertää maata, kuin sillä, että aurinko on paikallaan, mutta maa pyörii akselinsa ympäri. Näin ollen havainto auringon eri sijainneista ei riitä perusteeksi sille, että aurinko kiertäisi maata. Se ei vähennä toisen vaihtoehdon uskottavuutta tai todennäköisyyttä. Sama havainto sopii yhteen aivan yhtä hyvin kummankin vaihtoehdon kanssa.
- Väitteen ja sen perusteiden ristiriidattomuuden merkitystä voi korostaa huomauttamalla, että ristiriidasta voi johtaa loogisesti minkä tahansa väitteen. Näin ollen ristiriita johtaa mielettömyyteen. Opiskelijoille voidaan myös todistaa, että ristiriidasta on mahdollista johtaa mitä tahansa.
Oletetaan, että jokin väite ja sen kielto pitävät paikkansa yhtä aikaa. Väitteet voivat olla esimerkiksi ”Aristoteles on filosofi” ja ”Aristoteles ei ole filosofi”. Mikäli jokin väite pitää paikkaansa, voimme aina oikeutetusti sanoa, että se tai jokin toinen väite on totta. Esimerkiksi, jos tiedetään väitteen ”Aristoteles on filosofi” olevan totta, niin tiedetään, että väite ”Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa” on totta. Vaikka kuu ei olisikaan juustoa (kuten se tosiasiassa ei ole), silti väite ”Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa” pitää paikkansa, kunhan väite ”Aristoteles on filosofi” pitää paikkansa. Väite ”Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa” on totta, kun joko Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa tai molemmat ovat totta. Yhden väitteen totuus kuitenkin riittää.
Olemme siis olettaneet, että väitteet ”Aristoteles on filosofi” ja ”Aristoteles ei ole filosofi” ovat molemmat totta. Lisäksi tiedämme, että ”Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa” on totta. Mikäli kuitenkin ”Aristoteles ei ole filosofi” ja ”Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa” pitävät yhtä aikaa paikkansa, siitä voidaan päätellä, että väite ”kuu on juustoa” on totta. Tämän voi perustella seuraavasti. Kuten todettiin, väite ”Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa” on totta, jos ”Aristoteles on filosofi” tai ”kuu on juustoa” tai molemmat näistä väitteistä ovat totta. Jos kuitenkin väite ”Aristoteles ei ole filosofi” pitää paikkansa, sitten väite ”Aristoteles on filosofi tai kuu on juustoa” voi olla totta vain siinä tapauksessa, että väite ”kuu on juustoa” on totta. Näin ollen ristiriidasta voi johtaa mitä tahansa. Periaatteessahan disjunktioon eli tai-lauseeseen olisi voinut valita lauseen ”kuu on juustoa” tilalle minkä tahansa muun lauseen, kuten ”Joulupukki asuu Korvatunturilla”.
Mikäli asia selitetään opiskelijoille, kannattaa käyttää jotain havainnollistavaa apuvälinettä, kuten liitutaulua, jossa lauseet ja niiden disjunktio ovat näkyvillä.
Tehtäviä
1. Arkikielessä puhutaan erilaisista ristiriidoista. On eturistiriitoja, luokkaristiriitoja ja loogisia ristiriitoja. Muodollisessa logiikassa ristiriita on pahinta mitä on. Väitejoukossa voi olla erilaisia puutteita, mutta jos se sisältää ristiriidan tai johtaa ristiriitaan, se on pahimmalla mahdollisella tavalla virheellinen.
Tarkastele seuraavien väitteiden loogisia seurauksia ja arvioi, ovatko väitteet ristiriidassa keskenään.
Kaikki henkilöt kuuluvat samaan filosofian ryhmään. Ryhmässä ei ole ketään Kallea pitempää. Jos Leena olisi viisi senttiä pidempi kuin Tuisku, hän olisi pidempi kuin Kalle. Lumi on luokan lyhin, hän on 150-senttinen. Ainoastaan Tuisku on vain kaksi senttiä Lumia pidempi, muut ovat eri kymmenluvulla.
Mallivastaus
Tehtävässä mainitaan neljä opiskelijaa: Kalle, Leena, Lumi ja Tuisku. Tiedämme, että Lumi on lyhyin ja 150 senttiä pitkä. Tuisku on toiseksi lyhyin. Tämä tiedetään siitä, että Tuisku on vain kaksi senttiä Lumia pidempi ja muut ovat vähintään 160 senttisiä. Leena on toiseksi pisin ja Kalle on kaikkien pisin. Lisäksi tiedetään, että jos Leena olisi viisi senttiä pidempi kuin Tuisku, hän olisi pidempi kuin Kalle.
Lausejoukko on ristiriitainen. Lumi on 150 senttiä, Tuisku 152 senttiä, Leena ja Kalle kummatkin yli 160 senttisiä, ja Kalle on Leenaa pidempi. Tässä tilanteessa ei ole mahdollista, että Leena voisi olla Kallea pidempi, jos hän olisi 5 senttiä pidempi kuin Tuisku. Perusteena tälle on, että 157 senttiä (Tuiskun pituus + 5 cm) on alle 160 senttiä.