Perusopetuslain mukaisesti liikunnanopetus on toteutettava oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. 1.8.2026 alkaen perusopetuksen tehtävänä on myös tukea liikunnallista elämäntapaa. Ohjauksen ja tuen tavoitteena liikunnassa on varmistaa jokaiselle oppilaalle sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kielestä, uskonnollisesta vakaumuksesta, terveydentilasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä seikasta riippumatta tasavertainen oikeus kokea osallisuutta, hyväksyntää ja pätevyyttä liikuntatunneilla sekä oppia sellaisia tietoja ja taitoja, joiden avulla hänellä on mahdollisuus omaksua ja ylläpitää liikunnallista elämäntapaa.
Oppimisen ja koulunkäynnin tuki perusopetuksessa perustuu inklusiivisiin periaatteisiin: tavoitteena on tarjota jokaiselle oppilaalle yhdenvertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen yksilönä, mutta myös osana opetusryhmää ja yhteisöä. Liikunnan ja liikunnallista elämäntapaa tukevan toiminnallisen oppimisen konteksti tuo tähän erityisiä näkökulmia, sillä oppiminen tapahtuu fyysisessä, sosiaalisessa ja psyykkisessä vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää opettajalta ennakointia, suunnittelua ja moniammatillista yhteistyötä. Liikunnan opetuksessa inklusiivisuus konkretisoituu siinä, että oppimisympäristö ja tehtävät muokataan niin, että ne mahdollistavat osallistumisen kaikille oppilaille riippumatta toimintakyvyn rajoitteista.
Tuki suunnitellaan aina huomioiden sekä oppilaan että ryhmän vahvuudet ja oppimis- ja kehitystarpeet. Liikunnassa tämä edellyttää opettajalta hyvää oppilastuntemusta ja myönteisen työskentelyilmapiirin luomista. Opettaja suunnittelee oppimisympäristön ja tehtävät niin, että ne vastaavat ryhmän moninaisiin tarpeisiin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tehtävien eriyttämistä, erilaisten liikuntavälineiden käyttöä tai opetuksen tauottamista oppilaiden jaksamisen tukemiseksi.
Opetussuunnitelman perusteissa korostetaan, että oppilaan kokemus tuesta on keskeinen osa tuen toteutusta. Liikunnassa tuen tulee vahvistaa oppilaan kokemusta pätevyydestä ("minä osaan"), autonomiasta ("minä saan vaikuttaa") ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta ("minä olen hyväksytty"). Tuen toteutumista tulee arvioida kysymällä oppilaalta, kokeeko hän omat tarpeensa tulleen tunnistetuksi ja huomioiduksi opetuksessa.
Milloin oppilas tarvitsee tukea liikunnassa?
Ohjausta ja tukea tarvitaan erityisesti silloin, kun oppiaineen tavoitteita ei saavuteta esimerkiksi oppilaan osallistumisvaikeuksien tai ryhmän huonon työskentelyilmapiirin vuoksi. Tukea annetaan myös, jos heikko fyysinen toimintakyky uhkaa terveyttä tai opetuskielen hallinta on puutteellista.
Oppilaat, joiden tuen tarve johtuu vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta ja heikosta toimintakyvystä, hyötyvät kaikesta liikunnallisesta toiminnasta. Näissä tilanteissa kodin kanssa tehtävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Liikuntatunneille osallistumista tukevat esimerkiksi omin voimin kuljetut koulumatkat, aktiiviset välitunnit sekä koulun ulkopuolinen liikunta.
Ohjauksen ja tuen erityispiirteet liikunnassa
Liikuntaa opiskellaan olemalla fyysisesti aktiivisia ja osallistumalla liikuntatunneilla tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Liikunnan tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää suunnitella, miten tunneilla edistetään kaikkien oppilaiden osallistumista ja vähennetään osallistumattomuutta sekä, miten edistetään kaikkien oppilaiden mahdollisuuksia olla fyysisesti aktiivisia ja toisaalta vähennetään fyysistä inaktiivisuutta. Osallistuminen ja fyysinen aktiivisuus ovat edellytys sille, että oppilas saavuttaa opetuksen tavoitteena olevat tiedot ja taidot ja niiden myötä osaamisen ylläpitää ja kehittää omaa toimintakykyään elämänkulun eri vaiheissa.
Kuvio: Ohjauksen ja tuen toteuttamisen periaate liikunnassa
Liikunta poikkeaa muista oppiaineista siinä, että kehollisuus on näkyvästi läsnä oppitunneilla. Oppilaan osaaminen tai osaamattomuus on kaikkien havaittavissa ja arvioitavissa. Ohjauksen ja tuen tärkein ominaispiirre liikunnassa on sosiaalisten ja psyykkisten tekijöiden korostuminen. Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri luo pohjan yksilölliset tarpeet huomioivalle opetukselle. Jos oppilas esimerkiksi ei uskalla yrittää tai osallistua oppilastovereiden tai opettajan kielteisen arvioinnin pelossa, ei ole juuri merkitystä sillä, miten taitavasti opettaja laatii tunneille eritasoisia tehtäviä, antaa yksilöllistä palautetta tai käyttää vaikkapa koulunkäynnin ohjaajan apua. Psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisessa ilmapiirissä jokainen oppilas uskaltaa osallistua toimintaan omista lähtökohdistaan ja saa myönteistä palautetta yksilöllisestä edistymisestään.
