Tämän artikkeli on kirjoitettu poikkeuksellisen tilanteen aikana, jolloin suuri osa oppilaista on opiskellut etäopetuksessa. Artikkelin tarkoituksena on ollut pohtia, miten opettaja voi suunnitella pedagogisesti mielekästä opetusta, joka ohjaa ja tukee oppilaan koulupäivän rakennetta, kun oppilas opiskelee esimerkiksi etänä. Oppivelvollisen opetus on lähiopetusta ja etäopetusta käytetään hyvin rajoitetusti ja tietyin edellytyksin. Artikkeliin on koottu opettajalle konkreettisia välineitä ja vinkkejä siihen, miten sanoittaa kouluarjen kokonaisuuden rakentumista ja miten oppilasta voi itseään tukea opiskeluarjen rakentamisessa tai luoda oppilailleen ajankäyttöä tukevia lukujärjestyksiä. Etäopetuksessa opettaja järjestää opetusta ja ohjausta oppilaan kotiympäristössä, josta esimerkiksi puuttuvat koulun arkea normaalisti rytmittävät kellonsoitot tai välitunnit. Myös kodin arki itsessään kaikkine ominaispiirteineen vaikuttaa etäkoulunkäyntiin. Oppilaan vanhempi ei myöskään välttämättä pysty ohjaamaan oppilasta oppimiseen liittyvässä ajankäytössä samalla tavalla kuin opetushenkilöstö koulussa. Opettajan vastuulle jää siis antaa oppilaalle välineitä siihen, miten oppilaan koulupäivät ja -viikot pysyvät ajankäytön suhteen tarkoituksenmukaisissa raameissa.
Tukea koulupäivän rakenteen suunnitteluun
- Koulutus ja tutkinnot
Kirjoittajat: Marjaana Manninen & harjoittelija Petra Forsström
Opetuksessa, jossa oppilas joutuu toimimaan melko itsenäisesti, vähitellen itseohjautuvasti ja hetkittäin yksin, on tärkeää tukea lapsen tai nuoren kokonaisen arjen rakenteita, hyvinvointia sekä kokonaisvaltaista kasvua. Opettajan tulee ohjata ja ohjeistaa oppilasta arjen ja tekemisen aikatauluttamisessa ja jaksottamisessa. Yhteistyössä oppilaan vanhempien tai huoltajien kanssa opettaja luo järkeviä ja selkeitä arjen rakenteita. Opettajan on huomioitava, että esimerkiksi etäopetuksessa opiskelevan oppilaan arki rakentuu niin etäkoulussa vietetystä ajasta kuin myös perheen arkitoiminnoista ja -aikatauluista, vapaa-ajasta, ruokailuhetkistä, liikkumisesta, leikistä sekä lepohetkistä ja nukkumisesta. On erittäin tärkeää, että koulutehtävien lisäksi esimerkiksi myös jaksamista ja keskittymistä tukeville ruokailulle sekä liikkumiselle varataan aikaa koulupäivän aikana.
Opettaja voi käyttää koulupäivän rakenteita ja ajankäyttöä jäsentävää kuviota (kuva 1) apuna oppilaan etänä tapahtuvan opetuksen rakentumisen suunnittelussa. Koulupäivän toimintoja jäsentävässä mallissa on esimerkinomaisesti esitetty, mistä keskeisistä osista ja rakenteista oppilaan koulupäivä voi koostua, ja miten näihin eri toimintoihin varataan aikaa. Mallissa on aamulla varattu aikaa aamupalalle, alempien vuosiluokkien tai tukea tarvitsevien mahdolliselle aamutoiminnalle sekä koulun ja kodin väliselle yhteistyölle. Tämän jälkeen on varattu hieman pidempi aika oppitunneille, opettamiselle ja oppimiselle. Lounasaikaan nautitaan ateria, johon kytketään ruokakasvatusta, ja ulkoillaan sekä leikitään tai virkistäydytään välitunnilla. Seuraavaksi on varattu taas hieman pidempi aika oppitunneille. Lopuksi iltapäivällä nautitaan välipala, pidetään tarvittaessa jälleen koulun ja kodin välisiä keskusteluja sekä keskitytään iltapäivätoimintaan ja harrastuksiin.
Kun opettaja suunnittelee oppilaan lukujärjestystä ottaen huomioon kokonaisen arjen rakenteita, on tärkeää ottaa lapsen ikä, taitotaso ja yksilöllisyys huomioon. Oppilaille annetaan siis sellaisia aikatauluja ja tehtäviä, jotka heille iän ja taitojen puolesta soveltuvat. Opettaja voi käyttää oppilaan ajankäyttöä ja toimintakulttuurin muutosta havainnollistavaa mallia (kuva 2) apuna suunnitellessaan oppilaan arjen ajankäyttöä ikä ja edellytykset huomioiden. Kuvassa 2 oppilaan arki rakentuu pääpiirteissään samoista rakenteista ja toiminnoista kuin kuvassa 1 (kuva 1), eli esimerkiksi oppitunneista, ruokailuista ja kodin ja koulun yhteistyöhön varatuista hetkistä. Kuvasta 2 ilmenee kuitenkin, kuinka alempien vuosiluokkien oppilaiden tai taidoiltaan vasta alkuvaiheessa olevien oppilaiden kohdalla tarvitaan enemmän aikaa esimerkiksi aamutoimiin sekä taukoihin. Vastaavasti heidän kohdallaan varataan ylempien vuosiluokkien oppilaita vähemmän aikaa itse opiskeluun ja oppimiseen, kuten on tehty myös tuntijaon osalta eri vuosiluokilla. Myös esimerkiksi kodin ja koulun yhteydenpitoon käytetään enemmän aikaa alempien vuosiluokkien oppilaiden kohdalla. Kun oppilas kasvaa, ikää tulee lisää sekä taidot karttuvat ja kehittyvät, voidaan käyttää enemmän aikaa opiskeluun ja lyhentää muihin toimintoihin ja taukoihin varattua aikaa.
Oppilaan varttuessa ja kehittyessä koulun toimintakulttuuri muuttuu siten, että opettajan tarjoaman kasvatuksen, ohjauksen ja hoivan määrä vähenee. Päämääränä on, että opettajan antaman tuen ja ohjauksen myötä oppijasta kehittyy vähitellen yhä itseohjautuvampi. Opettajan tulee siis aikatauluttaa, tukea ja sanoittaa toimintaa koulun alkutaipaleella enemmän kuin ylemmillä vuosiluokilla opiskelevien oppilaiden kohdalla. Kun oppija kehittyy ja kasvaa, voidaan hänelle antaa enemmän itsenäisyyttä ja vastuuta oman tekemisensä ja sen aikatauluttamisen suhteen. Tällöin myös opettajan rooli ylemmillä vuosiluokilla opiskelevien ja taitavampien oppilaiden arjen rakentumisen ohjaajana voi pienentyä.
Kun opettaja suunnittelee oppilaan arjen rakennetta ja lukujärjestystä, arjen rakentumista jäsentävä sekvenssikartta voi olla käyttökelpoinen väline työstämisessä. Sekvenssikarttaa voidaan kuvata arjen lukujärjestykseksi ja jäsentäjäksi, ja se tuo esiin, mistä jaksoista ja siirtymistä arki rakentuu. Sen lisäksi, että sekvenssikartta auttaa arjen rakenteen hahmottamisessa ja sitä kautta asetettujen oppimistavoitteiden saavuttamisessa, sen avulla voi olla helpompi hallita myös kiirettä. Toisaalta oppilas voi sekvenssikarttaa hyödyntäen alkaa vähitellen harjoittelemaan omatoimista ja itsenäisempää arjen aikatauluttamista. Sekvenssikarttaa voidaan käyttää myös esimerkiksi arvioinnin tukena. Yhteenvetona sen avulla voidaan monin tavoin lisätä koululaisen arjen hallintaa ja hyvinvointia.
Opetushallitus on julkaissut neljän erilaisen sekvenssikaaviopohjan muodostaman kokonaisuuden, jota opettaja voi hyödyntää suunnittelussaan. Suora linkki näihin sekvenssikarttapohjiin löytyy artikkelin lopun lähdeluettelosta. Kuvissa 3 (kuva 3) ja 4 (kuva 4) on kuvankaappaukset Opetushallituksen julkaisemista kahdesta sekvenssikaaviosta. Sekvenssikartta on Pirjo Korvelan väitöskirjatutkimuksen (2003) tuloksena syntynyt arjen hallinnan menetelmä, jota on käytetty työvälineenä Väestöliiton Arki haltuun -projektissa. Opetushallituksen karttapohjista kahdessa kartta on jaettu viiteen arkiviikonpäivään, eli maanantaista perjantaihin, ja kahdessa muussa kaikkiin seitsemään viikonpäivään. Kaikissa kartoissa jokainen päivä on jaettu vielä kolmeen osaan: aamuun, päivään ja iltaan. Tämän lisäksi kahdessa kartassa on tyhjät kellotaulut, joihin voi lisätä tarkemmat kellonajat eri toimintojen suorittamiselle. Kahdessa muussa kartassa taas on kellonaikojen tilalla helposti ymmärrettävät ja selkeät kuvat, joiden avulla päivän rakenne jäsentyy aina aamupalalta nukkumaanmenoon saakka. Opettaja voi sijoittaa karttoihin oppimisen ja kasvun tavoitteiden kannalta keskeisiä toimintoja, kuten oppitunteja, ruokailuhetkiä ja virkistystaukoja sekä käydä vuoropuhelua huoltajien kanssa kodin ja koulun yhteistyönä.
Kodin ja koulun yhteistyön merkitys esimerkiksi kotona toteutuvassa opetuksessa (mm. poikkeusolot, väliaikainen opetuksen järjestely) korostuu. Sekvenssikartta voi osaltaan toimia välineenä myös koulun ja kodin yhteistyössä, koska kartan avulla voidaan helposti keskustella kodin ja koulun arjesta. Joskus käykin niin, että kodin aikataulu ja opettajan antama lukujärjestys eivät sovi yhteen, ja oppilas saattaa esimerkiksi myöhästyä oppitunneilta. Sekvenssikartan avulla voidaan löytää näitä koulutyön ja kotien arjen solmukohtia. Yhdessä voidaan etsiä ja löytää ratkaisuja, joilla osapuolet mukauttavat arjen rakenteita ja aikatauluja niin, että yhteistyö sujuu ja oppimistavoitteet saavutetaan. Oppilasta voidaan vaikkapa ennen nukkumaanmenoa pyytää varaamaan seuraavan päivän koulutarvikkeet jo valmiiksi esille, jotta aamulla ei mene aikaa niiden etsimiseen. On tärkeää, että oppilaan koulutyöhön liittyviä rakenteita suunnitellessaan opettaja ottaa huomioon perheen ja lapsen/nuoren erilaisuudet. Kaikille perheille ja oppilaille eivät toimi samat asiat arjen kokonaisuus ja kotikulttuurien moninaisuus huomioon ottaen.