Aikuisten perusopetuksen tukimateriaalissa arvioinnin periaatteet ja aikuisten perusopetusta koskevia erityispiirteitä kerrataan jonkin verran liittyen alkuvaiheen ja päättövaiheen arviointikriteereihin. Lisäksi esille otetaan joitakin erityiskysymyksiä liittyen kriteeriperusteiseen arviointiin alku- ja päättövaiheessa.
Piirroskuvakollaasi aikuisten perusopetuksen opiskelijoista.

Arvioinnin periaatteet ja aikuisten perusopetusta koskevia erityispiirteitä on esitelty Opetushallituksen oppaassa Tukimateriaalia arviointilukuun 7, aikuisten perusopetus. Tässä niitä kerrataan jonkin verran liittyen alkuvaiheen ja päättövaiheen arviointikriteereihin. Lisäksi esille otetaan joitakin erityiskysymyksiä liittyen kriteeriperusteiseen arviointiin alku- ja päättövaiheessa.

Osaamisen arviointi vastaa kysymykseen, missä määrin tavoitteet on saavutettu. Kriteerit helpottavat tätä arviointia. Kriteerien tarkoituksena on osaltaan yhtenäistää oppilaitoksen arviointikulttuuria, mikä kuitenkin edellyttää säännöllistä keskustelua arvioinnista. Valtakunnallisesti kriteerit tuovat arviointiin vertailtavuutta ja yhdenvertaisuutta.

Kolme piirroskuvaa, jotka esittävät vasemmalta oikealta: kartan, kaksi avointa kirjaa, karttapallon.

Tavoitteiden tunteminen lähtökohtana

Keskeistä arvioinnissa on se, että opiskelija tuntee ja ymmärtää opiskelunsa tavoitteet ja niihin perustuvan arvioinnin.  Jokainen opiskelija haluaa tietää, mitä hänen tulee osata opetuksen päättyessä. Hän haluaa myös tietää, miten hänen osaamistaan arvioidaan.

Edellä mainitussa tukimateriaalissa ohjataan opettajaa laatimaan kullekin kurssille tai pidemmälle opetusjaksolle yksinkertaiset ja selkeät tavoitevirkkeet, joissa tavoite ja sisältö yhdistyvät. Opetussuunnitelman perusteissa on oppiaineille määritelty useita tavoitteita, joita on aikuisten perusopetuksen kursseilla tarpeen pelkistää ja tiivistää. Tavoitevirkkeitä voidaan määritellä osaamisen kuvauksina, joihin yhdistetään kurssin sisältö.  Osaamisen kuvaukset helpottavat opettajan arviointia ja antavat opiskelijalle tarvittavaa tietoa opiskelun tueksi. Ne on helppo liittää kriteeriperusteisen arvioinnin osaksi. Liitteissä on esimerkit tällaiseen alkuvaiheen ympäristö- ja luonnontiedosta sekä päättövaiheen biologiasta.

Tavoitteet käydään pääpiirteissään läpi kurssin alussa. Tavoitteisiin kannattaa palata jokaisen oppitunnin alussa sekä alku- että päättövaiheessa. Näin ne tulevat luontevaksi osaksi opetus- ja oppimisprosessia. Päättövaiheessa kurssien tavoitteet voi sisällyttää kurssimateriaaliin, jos opettaja sellaista käyttää, tai antaa opiskelijoille erikseen.

Kun tavoitteita esitellään, voi puhua myös arvioinnista yleisesti, mutta arviointitavat esitellään opetusjakson kuluessa erikseen. Opiskelijoille on syytä kertoa, että opettaja seuraa ja arvioi työskentelyä ja oppimista koko ajan (formatiivinen arviointi), mutta hyväksytty suorittaminen edellyttää osaamista, jota arvioidaan sekä (1) kurssien aikana että (2) erikseen kurssin tai pidemmän opetusjakson päättyessä sekä mahdollisesti myös omatoimisilla tehtävillä. Opiskelijoille tulee kertoa, mitä osaamista arvioidaan.

Takaisin ylös

Arviointi on yhteistyötä

Osaamisen arviointikriteerit on laadittu helpottamaan ja yhtenäistämään alkuvaiheen arviointia. Oppilaitoksessa on hyvä järjestää alkuvaihetta opettaville yhteinen tilaisuus, jossa tarkastellaan ja avataan kriteerejä. Yhteisymmärrys tavoiteltavasta osaamisesta on tärkeää. Samalla voidaan miettiä, millainen osaaminen on olennaista tulevan päättövaiheen kannalta ja millä tavoin ns. kompensaatioperiaatetta sovelletaan eri oppiaineissa. Alkuvaiheen arvioinnin kriteerit koskevat koko alkuvaihetta. Opiskelijan  oppimista ja työskentelyä arvioidaan opiskeluprosessin osana. Kriteeriperusteinen osaamisen arviointi painottuu väistämättä alkuvaiheen loppupuolelle, koska opiskelijoiden kielitaito ja muut osaamisen taidot kehittyvät ajan myötä.

Opettajien yhteistyö on olennaista, kun samaa opiskelijaa opettaa useampi opettaja. Osaaminen voi näkyä eri tavoin eri oppiaineissa, ja sitä myös arvioidaan eri tavoin. Opiskelijan opetuskielen taito ja usean tiedonalan kielen taito voivat olla vielä puutteellisia, mutta opiskelija saattaa pystyä esimerkiksi matematiikassa osoittamaan oppimistaan kriteerien mukaisesti eri tavoin. Opettajien yhteiset arviointikeskustelut antavat kullekin opettajalle selkeän kuvan opiskelijan osaamisesta eri oppiaineissa. Alkuvaiheessa on suositeltavaa, että arviointikeskustelut olisivat säännöllisiä opettajankokouksen aiheita. Erityisen tärkeitä yhteiset keskustelut ovat opiskelijan suoritettua noin puolet alkuvaiheen opinnoista. Silloin opettajille on muodostunut kuva opiskeluprosessista ja sen pohjalta on hyvä arvioida tulevia painotuksia ja mahdollisia tukitoimia jatko-opintokelpoisuuden saavuttamiseksi.

Silloin tällöin alkuvaiheessa selviää, että opiskelijan ei ole mahdollista tukitoiminkaan selviytyä päättövaiheen opinnoista. Tällöin tulee käydä realistista keskustelua opiskelijan, mahdollisesti huoltajan, opiskelijahuollon ja mahdollisten sosiaalityöntekijöiden kanssa. On mietittävä

  • onko opiskelijaa mahdollista tukea enemmän
  • onko mahdollista pidentää alkuvaiheen opintojen aikaa
  • onko mahdollista saada tukea esimerkiksi omalla äidinkielellä.

Lisäksi pitää miettiä, mitä muita mahdollisuuksia opiskelijalla olisi kuin aikuisten perusopetus. Keskustelu pitää käydä hyvissä ajoin ennen päättövaihetta.

Piirroskuva kolmesta aikuisopiskelijasta istumassa ringissä tietokoneen äärellä ja tekemässä koulutöitä. Kuvan pääväri on purppura.

Kriteerit tutuksi

Arvioinnin kriteerejä on tarpeen selvittää myös opiskelijoille. Opiskelijoita kiinnostaa, mihin opiskelulla tähdätään ja mitä heidän pitäisi osata jatkaakseen opintoja päättövaiheeseen.  Tavoitteita ja osaamisen kriteereitä voi yksinkertaistaa ja avata esimerkein, koska ne ovat abstrakteja ja laajoja.  Tässä voi käyttää apuna saman kieliryhmän pidemmälle ehtineitä opiskelijoita. Tavoitteita ja osaamisen kriteereitä voidaan kääntää myös eri kielille. Jokaisen oppiaineen opettaja voi laatia käännettäväksi lyhyen kuvauksen oman oppiaineensa tavoitteista ja keskeisestä osaamisesta. Näin oppiaineesta tulee opiskelijalle kokonaisuus eikä vain kimppu kursseja, jotka alkavat ja päättyvät. Kriteereihin perustuvia osaamistavoitteita on syytä pitää esillä läpi alkuvaiheen. Se kertoo opiskelijoille siitä, mihin opiskelulla tähdätään. Opettaja voi laatia tiivistelmän opettamansa oppiaineen kriteereistä myös itselleen.

Osaamista osoitetaan eri aikoina ja eri tavoin

Aineissa, joissa on paljon kursseja, voi opiskelija osoittaa kriteereihin perustuvaa osaamistaan monella eri kurssilla. Jokin kurssi voi myös tähdätä painotetusti tiettyyn osaamiseen, jolle on määritelty kriteerit.  Opettaja kertoo tästä opiskelijoille silloin, kun hän käy läpi yksittäisen kurssin tavoitteita.

Osassa aineita kursseja on vähän (esimerkiksi yhteiskuntatietous ja kulttuurintuntemus sekä ympäristö- ja luonnontieto). Näissä aineissa voidaan asettaa kriteereihin perustuvia osaamistavoitteita kurssikohtaisesti ja valikoida niistä kullekin kurssille relevanteimmat. Tästä on esimerkki tuonnempana.

Kieli on aina mukana myös alkuvaiheen arvioinnissa, koska osaamista osoitetaan kielellisten taitojen avulla. Alkuvaiheessa arvioinnissa käytetään kuitenkin paljon menetelmiä, joissa oppimista voi osoittaa myös esimerkiksi kuvia järjestämällä, kuvittamalla, sanan ja kuvan yhdistämistehtävillä ja pienemmillä käsitemäärittelytehtävillä. Suullinen kielitaito kehittyy osalla opiskelijoita kirjallista tuottamista nopeammin. On tärkeää, että opiskelija saa mahdollisuuden osoittaa osaamistaan sekä suullisesti että kirjallisesti.

Alkuvaiheen arvioinnin vuosikello esitettynä piirakkadiagrammina. Piirakan siivut esittävät kuvitteellisia opintojaksoja, jotka jakavat lukuvuoden (piirakan) osiin. Eri siivuihin on lisätty eri värisiä post it -lappuja. Post it -lappujen tyyppejä on kolme: vihreä, jossa lukee Oppimisen ja työskentelyn arviointi; keltainen, jossa lukee Osaamisen ja työskentelyn arviointi, sekä fuksia, jossa lukee Tuen tarpeen arviointi. Diagrammiin on merkitty myös kolme arviointikokouksen ajankohtaa. Kuva on koristekuva.
Esimerkki alkuvaiheen arvioinnin vuosikellosta aikuisten perusopetuksessa
Takaisin ylös

Kieli on aina arvioinnissa mukana

Valtakunnallisesti yhdenvertainen päättöarviointi kohdistuu väistämättä myös opiskelijan kielitaitoon ja eri oppiaineiden teksti­taitoihin, kun nojataan osaamisen kriteereihin. Suurin osa opiskelijoista hakeutuu sellaisiin toisen asteen opintoihin, joiden opetuskieli on suomi tai ruotsi. Jatko-opintovalmiuksien kehittäminen on määritelty aikuisten perusopetuksen yhdeksi tavoitteeksi. Osaamista osoitetaan opetuskielellä, ja siksi on ensisijaisen tärkeää, että kaikessa opetuksessa opitaan ja opetetaan myös tekstitaitoja.  Opiskelijoiden kanssa pitää harjoitella kuvausta, selittämistä, arvioimista jne., jotta heille kehittyy tekstitaitoja, joita osaamisen osoittaminen vaatii. Aineenopettajien ja suomen tai ruotsin kielen / opetuskielen opettajien yhteistyö ja kielitietoiset työtavat ovat aikuisten perusopetuksen olennainen piirre.

Päättövaiheen arviointi on aikuisten perusopetuksessa erilaista kuin peruskoulun päättövaiheessa siinä mielessä, että opiskelijan aikaisempi osaaminen voidaan ottaa arvioinnissa huomioon. Kriteeriperusteinen arviointi edellyttää osaamisen osoittamista opetuskielellä ja kunkin oppiaineen tekstitaitojen avulla. Siksi esimerkiksi aikaisemman, muualla kuin Suomessa saadun koulutodistuksen kiitettävä arvosana kemiassa ei merkitse suoraan kiitettävää kemian arvosanaa päättötodistuksessa. Opiskelijalle ja mahdollisesti hänen huoltajalleen pitää selvittää, miten arviointiin tulee aina mukaan myös kieli, vaikka tämä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta. On myös huomion arvoista, että kunkin oppiaineen kielimuotojen ja tekstitaitojen oppiminen on helpompaa ja nopeampaa niille opiskelijoille, jotka hallitsevat aineen sisällön ja akateemisen kielen jo jollakin muulla kielellä. Jos kielitietoisia työtapoja käytetään, ristiriita sisällöllisen osaamisen ja sen osoittamisen taitojen välillä pienenee. Aikaisempaa osaamista kartoitetaan haastattelun, aiempien koulutodistusten ja kurssien alussa tehtyjen käsitemäärittelyjen avulla, jolloin opettaja saa tietoa myös opiskelijan tekstitaidoista.

Piirroskuva kolmioviivaimesta, kynästä ja paperilehtiöstä. Kuvan päävärit ovat purppura ja vihreä.

Arvosanat 8 ja 9 päättöarvioinnissa

Kriteerien mukaisessa arvioinnissa osaamisen kokonaisarviointi muodostetaan suhteessa eri arvosanojen kriteereihin. Paremman osaamisen tason saavuttaminen jonkin tavoitteen osalta voi kompensoida hylätyn tai heikomman suoriutumisen jonkin muun tavoitteen osalta. Työskentelyn arviointi sisältyy päättöarviointiin ja siitä muodostettavaan päättöarvosanaan.

Päättöarvioinnin tulee olla valtakunnallisesti yhdenvertaista. Arvioinnin kriteerit eri arvosanoille toimivat hyvin sellaisissa oppiaineissa, joissa kursseja on paljon, kuten matematiikassa, englannissa ja suomen/ruotsin kielessä. Haasteellisempaa on, kun oppiaineessa on vain yksi tai muutama pakollinen kurssi. Yksittäisen kurssin sisällöt jäävät tällöin väistämättä suppeiksi suhteessa kaikkeen siihen, mitä arvosanojen 8 ja 9 mukainen osaaminen päättövaiheen kriteerien perusteella on. Voiko opiskelija saada arvosanan 8 tai 9, jos häntä ei voi arvioida keskeisten tavoitteiden ja kriteerien perusteella, koska tiettyjä sisältöjä ei ole kurssilla ehditty syvällisesti käsitellä tai kurssin aikana ei ole ollut mahdollista harjoitella selittämistä, arviointia tai pohdintaa joistakin asioista ja ilmiöistä? Esimerkiksi kemiassa voidaan yhdenkin kurssin puitteissa opettaa ja oppia keskeisiä käsitteitä ja mallejakin selittämään aineen rakennetta ja kemiallisia ilmiöitä, mutta kokeellisten tutkimusten, turvallisen työskentelyn ja tulosten tulkinnan opettaminen ja omaksuminen vie aikaa ja vaatii useita opetustunteja. Tällöin on valikoitava ja painotettava tiettyjä asioita.

Usein arvosanojen 8 ja 9 mukainen osaaminen siis edellyttää sellaisia taitoja ja tietopohjaa, joita ei yhden kurssin aikana ehditä yhdessä harjoitella tai omaksua. Toisaalta yhden kurssikokeen avulla on vaikea osoittaa vaativampien kriteerien mukaisia taitoja, oli koe miten monimuotoinen ja eriytyvä tahansa. Yhtenä mahdollisuutena on tarjota opiskelijoille mahdollisimman paljon lisämateriaalia ja tehtäviä, joiden avulla he voivat ensinnä laajentaa tietopohjaansa ja toiseksi osoittaa osaamistaan vaativampien kriteerien mukaisesti.

Tästä annetaan tietoa opiskelijoille heti kurssin alussa tavoitteita ja arviointitapoja esiteltäessä. Opiskelijoille voi kertoa, että arvosanan 8 tai 9 saaminen edellyttää kurssin lisäksi myös omatoimista työskentelyä. Tehtävät syventävät opiskelijan tietoa aiheesta ja antavat opettajalle mahdollisuuden arvioida hänen osaamistaan tarkoituksenmukaisesti.  

Piirroskuva kolmesta aikuisopiskelijasta tekemässä hymyillen koulutöitä koneen äärellä. Kuvan pääväri on vihreä.
Takaisin ylös

Omatoimiset tehtävät

Osaamisen arviointia voidaan jonkin aihealueen osalta järjestää jo kurssin aikana, kun tietty aihealue on käsitelty. Näin loppuarvioinnista/kurssikokeesta ei tule liian raskas. Tämä sopii useisiin oppiaineisiin erityisesti päättövaiheessa, koska kurssin sisällöstä on selkeästi erotettavissa tiettyjä aihealueita ja niihin liittyviä oppimisen tavoitteita. Tällainen arviointi voidaan tehdä aiheen käsittelyn päätyttyä digitaalisten tai painettujen tehtävien avulla, mikä ei vie paljon aikaa opetukselta. Alkuvaiheessa arvioinnin osiot voivat olla kuvan ja sanan yhdistämistä tai nimeämistehtäviä silloin, kun oppilaan kielitaito ei vielä riitä oman tekstin tuottamiseen.

Kurssin aikana osaamista voidaan arvioida myös omatoimisten tehtävien avulla. Oppiaineen mukaan omatoimiset tehtävät voivat olla monenlaisia.

Alkuvaiheessa omatoimisten tehtävien tulee olla riittävän helppoja, jotta opiskelija pystyy ne suorittamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi ympäristö- ja luonnontiedossa lämpötilan seuraaminen ja merkitseminen muistiin, matematiikassa esimerkiksi oman asunnon pinta-alan laskemiseksi tarvittavien mittausten tekeminen (tai tuttujen esineiden mittaaminen) ja suomen kielessä kuvailevat tehtävät (”Mitä näet kodin ikkunasta?” tai ”Mitä astioita on keittiössäsi?”).

Päättövaiheessa omatoimiset tehtävät voivat olla lähdemateriaalin pohjalta tehtyjä tekstitehtäviä, esimerkiksi referaatteja tai ilmiön laajaa kuvailua, selittämistä, arviointia ja omaa pohdintaa sisältäviä tehtäviä tietyistä aiheista. Lähteitä voivat olla peruskoulun oppikirjat, muut teokset tai verkkomateriaali, esimerkiksi kemian simulaatiot, biologian opetusvideot jne. On tärkeää, että opettaja nimeää/antaa materiaalit tehtäviä varten. Tiedonhakutehtävät ovat asia erikseen.

Omatoiminen tehtävä voi olla kotoa löytyvin välinein tehtävä kokeellinen työ, johon opiskelija saa ohjeet kokeen tekemisestä ja raportoinnista. Tehtävä voi olla esimerkiksi yksinkertainen preparointitehtävä biologiassa.

Haastattelut, opintokäynnit ja niistä raportoiminen soveltuvat hyvin elämänkatsomustiedon ja uskonnon sekä historian ja yhteiskuntaopin omatoimisiksi tehtäviksi. Uskonnollisista yhdyskunnista, yhdistyksistä ja palvelutaloista löytynee halukkaita haastateltavia.

Kaikkien omatoimisten tehtävien ei tarvitse olla kirjallisia, vaan opiskelijat voivat tehdä annetusta aiheesta videon tai puhe-esityksen podcastin tapaan.

Piirroskuva kahdesta aikuisopiskelijasta kävelemässä ja juttelemassa keskenään. Opiskelijoiden käsissä on mappeja.

Osaamisen arviointi kurssikokeella

Opetusjakson, joka on useimmiten yksi kurssi, päättyessä tehdään loppuarviointi. Se on perinteisesti jonkinlainen kurssikoe myös alkuvaiheessa, joskin tapaa kannattaa aina miettiä suhteessa sisältöön. Tähän palataan tuonnempana.

Kurssikoe puoltaa paikkaansa myös osalla alkuvaiheen opetusjaksoista, koska se saa opiskelijat kertaamaan opittua ja tuo tietynlaista ”vakavuutta” opiskeluun ja arviointiin. 

Alkuvaiheessa opiskelijoilla pitää olla mahdollisuus osoittaa osaamistaan sekä suullisesti että kirjallisesti.  Suullinen osuus puoltaa paikkaansa tietyillä päättövaiheenkin kursseilla. Opiskelijat, joilla on hyvät tekstitaidot, eivät välttämättä tarvitse suullista osaa. Opettaja voi päättää, ketkä opiskelijat voivat osoittaa osaamistaan suullisesti.

On tärkeää, että kurssikoe sisältää monenlaisia osioita, joilla oppimista voidaan osoittaa. Kurssikoe voi jakautua kahteen osaan, suulliseen ja kirjalliseen. Suullinen arviointi täydentää kirjallista.  Jos kurssilla on paljon opiskelijoita, osa voi tehdä suullisen osuuden jo viimeisellä oppitunnilla, jolloin muu ryhmä voi tehdä omatoimista työtä. Suullinen osa voidaan järjestää esimerkiksi 15 minuutin jaksoissa, joihin opiskelijat kutsutaan pienissä ryhmissä. Opettaja havainnoi suullista tilannetta ja antaa heti lyhyen palautteen. Tämän jälkeen pidetään pieni tauko, jota seuraa kirjallinen osa.

Kurssikokeen tulisi sisältää paljon eriytyviä tehtäviä, jotta opiskelija voi osoittaa osaamistaan mahdollisimman monella tasolla. Kokeessa pitäisi olla yksinkertaisia tehtäviä, jotka voivat olla käsitteen yhdistämistä kuvaan, käsitteen ja oikean määritelmän yhdistämistä, kuvan täydentämistä ja lyhyitä käsitteen määrittelyjä. Vaativammat tehtävät ovat tekstitehtäviä, jotka sisältävät ilmiön tai asian kuvaamista, selittämistä ja pohtimista. Kokeeseen voi merkitä näkyviin, millaista osaamista tehtävällä osoitetaan. Tämä voi auttaa opiskelijaa kokeen suorittamisessa.

Monimuotoiset ja eriytyviä tehtäviä sisältävät kurssikokeet voivat olla perinteinen ja toimiva ratkaisu, joskin arvioinnin tapoja kannattaa aina miettiä. Erilaiset opintokäynnit ja niistä raportointi, haastattelutehtävät, videointi ja pienet esitelmät soveltuvat erinomaisesti kriteeripohjaiseen osaamisen arviointiin kaikissa kieliaineissa. Matematiikassa läpi kurssin jatkuvat opiskelijoiden omat esitykset, joissa käytetään matematiikan kieltä, toimivat tietyn osaamisen alueen arviointiin paremmin kuin kurssikoe.

Takaisin ylös

Takaisin ylös
Sivun kuvitus on toteutettu Canva.com-kuvapankkipalvelun avulla.