Laitteet ja teknologia

Tutkimukset laitteista ja teknologiasta

“Multiliteracies”: New literacies, new learning

Cope, B., & Kalantzis, M. (2009). “Multiliteracies”: New literacies, new learning. Pedagogies: An international journal, 4(3), 164-195.

Tässä artikkelissa tarkastellaan lukutaidon opettamisen ja oppimisen muuttuvaa maisemaa ja tarkastellaan uudelleen New London Groupin kymmenen vuotta sitten esittelemää ”monilukutaitojen pedagogiikkaa”. Artikkeli kuvaa dramaattisesti muuttuvia kommunikoinnin ja oppimisen sosiaalisia ja teknologisia konteksteja ja kehittää erityisesti kielen käyttöä, jolla voidaan puhua edustuksellisuudesta ja kommunikaatiosta kasvatuskonteksteissa. Lisäksi artikkeli käsittelee kysymystä siitä, mikä on aikamme lukutaitopedagogiikkan tila. Artikkeli päättyy yleiskatsaukseen alan viimeaikaisesta työstä ja tarjoaa esimerkkejä monilukutaidon ideoiden kääntämisestä käytännöllisesti opetukseen.

A pedagogy of multiliteracies: Designing social futures

New London Group. (1996). A pedagogy of multiliteracies: Designing social futures. Harvard educational review, 66(1), 60-92.

Tässä artikkelissa New London Group esittää teoreettisen yleiskatsauksen opiskelijoiden ja opettajien muuttuvan sosiaalisen ympäristön yhteyksistä ja uudesta lähestymistavasta lukutaidon pedagogiikkaan, jota kirjoittajat kutsuvat ”monilukutaidoksi”. Kirjoittajat väittävät, että nykyisten viestintäkanavien moninaisuus ja kasvava kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus vaativat paljon laajempaa näkemystä lukutaidosta kuin perinteiset kielipohjaiset lähestymistavat. Kirjoittajien mukaan monilukutaito voittaa perinteisten lähestymistapojen rajoitukset korostamalla, kuinka yhteiskuntamme moninaisista kielellisistä ja kulttuurisista eroista neuvotteleminen on keskeistä opiskelijoiden työ-, kansalais- ja yksityiselämän käytänteissä. Kirjoittajat väittävät, että monilukutaitoisten lähestymistapojen käyttö pedagogiikassa antaa opiskelijoille mahdollisuuden saavuttaa lukutaidon oppimisen kaksoistavoitteet: luoda pääsyn työn, vallan ja yhteisön kehittyvään kieleen ja edistää kriittistä sitoutumista, jota tarvitaan oman sosiaalisen tulevaisuuden suunnitteluun ja työmarkkinoilla menestymiseen.

Young children’s agency with digital technologies

Nolan, A., Edwards, S., Salamon, A., Straker, L., Grieshaber, S., Skouteris, H., … & Bartlett, J. (2021). Young children’s agency with digital technologies. Children & Society.

Tässä artikkelissa tarkastellaan lasten osallisuudesta tehtyjä tutkimuksia, jotka koskevat vauvaikäisiä, taaperoita ja teknologiaa. Tutkimuksessa havaitaan, että epäsuora tukeutuminen teknologiseen determinismiin teoreettisena näkökulmana teknologian asemoimisessa suhteessa pienten lasten kehitykseen pyrkii muokkaamaan tutkimusta teknologian vaikutuksen ymmärtämiseksi pieniin lapsiin. Tämä artikkeli perustuu kriittiseen konstruktivismiin filosofisena teknologian näkökulmana, ja väittää, että lasten toimijuutta teknologioiden kanssa voidaan tutkia edelleen käytännön arkkitehtuurien kannalta, jotta voidaan ymmärtää paremmin vauvojen ja taaperoiden sosiaalista vuorovaikutusta teknologioiden kanssa.

An ecological exploration of young children’s digital play: framing children’s social experiences with technologies in early childhood

Arnott, L. (2016). An ecological exploration of young children’s digital play: framing children’s social experiences with technologies in early childhood. Early Years, 36(3), 271-288.

Tässä artikkelissa hahmotellaan ekologinen viitekehys lasten sosiaalisten kokemusten kuvaamiseen digitaalisen leikin aikana. Artikkeli esittelee tutkimustuloksia, jossa selvitettiin, kuinka 3–5-vuotiaat lapset käsittelivät sosiaalisista kokemuksistaan, kun he käyttivät teknologiaa esikoulussa. Hyödyntämällä systemaattista ja iteratiivista tiedonkeruun ja -analyysin sykliä, tutkittiin lasten vuorovaikutusta 24:n teknisen digitaalisen resurssin kanssa yhdeksän kuukauden aikana ja kolmessa vaiheessa. Löydökset paljastavat, että lapset leikkivät ryhmissä, joissa esiintyi monia sosiaalisia käyttäytymismalleja, vaihtelevaa vuorovaikutusta ja sosiaalisen osallistumisen asteita. Lapset ottivat käyttöön erilaisia ​​rooleja sosiaalisen aseman ja teknologian suhteen. Nämä käyttäytymiset muodostivat osan digitaalista leikkijärjestelmää, johon puolestaan ​​vaikutti esikoulujärjestelmä, joka sisältää lapset ja opettajat aktiivisina toimijoina, teknologiset mahdollisuudet sekä varhaislapsuuden kulttuurijärjestelmät sekä rutiinit ja käytänteet. Loppujen lopuksi lasten sosiaalisia kokemuksia digitaalisen leikin aikana ei voi määrittää mikään yksittäinen ekologisen järjestelmän elementti yksinään.

Technology and literacy in the early years: Framing young children’s meaning-making with new technologies

Burnett, C., & Daniels, K. (2015). Technology and literacy in the early years: Framing young children’s meaning-making with new technologies. In Understanding digital technologies and young children (pp. 18-27). Routledge.

Tässä kirjan luvussa tarkastellaan teknologian ja lukutaidon välisiä suhteita tieteenalan alkuvuosilta viimeaikaisen tutkimuksen valossa. Se perustuu joukkoon tutkimuksia, joissa on tutkittu 14 kuukauden – 5 vuoden ikäisten pienten lasten mahdollisuuksia käyttää digitaalista teknologiaa merkityksen luomisen välittäjänä. Tutkimus tarkastelee tämän jälkeen lukutaidon käsitteellistämistä tieteenalan alkuvuosina ja korostaa erityisesti kehollisuuden ja materiaalisuuden merkitystä digitaalisten teknologioiden merkityksen muodostuksessa. Tutkimus väittää, että on tarpeen tietää enemmän siitä, kuinka lapset ymmärtävät uudet teknologiat, ja että varhaisen lukutaidon tarjoamisen on perustuttava sellaiseen tietoon, jota lapset kehittävät arkielämässään. Artikkelissa löydetyt tutkimukset tuovat esiin joitain nousevia kiinnostavia tutkimuksen kohteita, jotka ovat tärkeitä lukutaidon, teknologian ja varhaisvuosien välisten suhteiden kehystyksen kannalta. Kirjan luku keskittyy sovelluksiin, joissa vuorovaikutus tapahtuu YouTube-videon, iPadien tarinasovellusten ja elokuvasovellusten kanssa.

Young children (0-8) and digital technology: A qualitative exploratory study across seven countries

Chaudron, S., Beutel, M. E., Donoso Navarrete, V., Dreier, M., Fletcher-Watson, B., Heikkilä, A. S., … & Wölfling, K. (2015). Young children (0-8) and digital technology: A qualitative exploratory study across seven countries. JRC; ISPRA, Italy.

Huolimatta verkkoa ja monenlaisia ​​tekniikoita käyttävien hyvin pienten lasten kasvavasta määrästä vain vähän tiedetään lasten vuorovaikutuksesta näiden teknologioiden kanssa. Tämä raportti esittelee laadullisen pilottitutkimuksen, joka on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä valitun akateemisten kumppaneiden ryhmän kanssa eri Euroopan maista ja jonka tavoitteena on olla edelläkävijä Euroopassa pienten lasten ja heidän perheidensä uusien teknologioiden kokemusten tutkimisessa. Se esittelee tulokset ja keskustelee kansainvälisellä tasolla tehdyistä havainnoista siitä, kuinka 0–8-vuotiaat lapset käyttävät digitaalisia teknologioita, kuten älypuhelimia, tabletteja, tietokoneita ja pelejä. kuinka pitkälle vanhemmat välittävät tätä sitoutumista ja heidän tietoisuuttaan riskien ja mahdollisuuksien tasapainosta. Raportti päättää suosituksista vanhemmille, toimialalle ja päättäjille.

Examining the psychological content of digital play through Hedegaard’s model of child development

Fleer, M. (2020). Examining the psychological content of digital play through Hedegaard’s model of child development. Learning, Culture and Social Interaction, 26, 100227.

Kun digitaalisista laitteista tulee osa jokapäiväistä elämää, pienet lapset kokevat uusia mahdollisuuksia leikille (O’Mara & Laidlaw, 2011). Viimeaikainen tutkimus on tarkastellut näitä uusia käytäntöjä kodeissa ja koulutusympäristöissä. Viime aikaisesta tutkimuksesta kuitenkin puuttuu ymmärrys lasten digitaalisen leikin psykologisesta sisällöstä. Hedegaardin (2012, 2014) kulttuurihistoriallisen lapsen kehityksen mallin pohjalta tämä artikkeli esittelee tutkimuksen lasten osallistumisesta esikoulutoimintaan, jossa käytettiin digitaalista teknologiaa, ja joissa uudet teknologiat luovat uusia edellytyksiä kehitykselle. Tulokset osoittavat, että digitaalinen leikki tarjosi (1) uusia tapoja esittää kuvitteellisia tilanteita, (2) digitaalisten paikkamerkkien käyttö uutta toimintaa varten, (3) ajattelun kaksinaisuus kuvitteellisissa leikkitilanteissa, kun digitaalisesti hypätään peliin ja siitä pois, (4) ja digitaalisilla laitteilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa voi tapahtua uuden käsitteellisen ajattelun kehittymistä, joka ei aiemmin ollut mahdollista pelissä. Hedegaardin lapsen kehitysmallin ja toimintaympäristökonseptin kautta havainnot auttavat ymmärtämään, kuinka digitaaliset työkalut tukevat psykologisesti lasten kehitystä.

The future-gazing potential of digital personalization in young children’s reading: views from education professionals and app designers

Kucirkova, N., & Flewitt, R. (2020). The future-gazing potential of digital personalization in young children’s reading: views from education professionals and app designers. Early Child Development and Care, 190(2), 135-149.

Tässä artikkelissa kerrotaan Yhdistyneen kuningaskunnan ala-asteen opettajien ja lasten sovellusten kehittäjien näkemyksistä henkilökohtaisten digitaalisten resurssien käytön mahdollisuuksista edistää pienten lasten lukemista ja leikkimistä ”älykkäillä leluilla”. Monet olemassa olevat digitaaliset resurssit ovat ”personoituja”, eli tarinan tai pelin sisältö on räätälöity yksittäiselle lapselle ja sisältö mukautetaan tietyn käyttäjän tarpeisiin ja mieltymyksiin (joko aikuisen, kuten vanhemman) toimesta.. Tässä tutkimuksessa keskityimme digitaalisen personoinnin rooliin lasten leikkeissä älyleluilla ja varhaisessa lukemisessa personoitujen kirjojen kanssa. Fokusryhmähaastatteluissa oli mukana 10 alakoulun opettajaa ja 14 kirja- ja digialan ammattilaista, ja tuloksena syntyneet äänitallenteet analysoitiin induktiivisen temaattisen analyysin avulla. Hallitsevana teemana oli osallistujien yhdistäminen digitaaliseen personointiin, joka voi sekä parantaa että vaarantaa lasten ja aikuisten toimivuutta. Kaiken kaikkiaan digitaalisten ja henkilökohtaisten näkökohtien lähentyminen joissakin kirjoissa ja leluissa aiheutti huolta, ja opettajat ja suunnittelijat tarjosivat erilaisia ​​näkemyksiä.

Lasten kotiympäristöt monilukutaidon kehittymisen areenoina: Raportti pienten lasten huoltajille laaditusta kyselystä

Kumpulainen, K., Vartiainen, J., Ouakrim-Soivio, N., & Hienonen, N. (2019). Lasten kotiympäristöt monilukutaidon kehittymisen areenoina: Raportti pienten lasten huoltajille laaditusta kyselystä.

Tämä julkaisu raportoi Monilukutaitoa Opitaan Ilolla (MOI) -kehittämisohjelman pienten lasten huoltajille suunnatun verkkokyselyn tuloksia. Kyselyn tavoitteena oli selvittää lasten kasvuympäristöjä kodin ja perheiden arjessa, ja pohtia näiden yhteyttä pienten lasten monilukutaidon kehittymisen mahdollisuuksiin. Monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä hankkia, tulkita, käyttää, tuottaa, esittää ja arvioida tekstejä eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaito tunnistaa arjen moninaistuneet lukemisen ja tuottamisen tavat ja on näin tärkeä osa lasten kasvuympäristöjä. Olemassa olevan tutkimustiedon mukaan lasten monilukutaito kehittyy leikin, ihmettelyn ja tutkimisen avulla vuorovaikutuksessa välittävien aikuisten kanssa. Lasten mieltä askarruttaviin kysymyksiin vastaaminen ja niiden yhteinen pohtiminen laajentavat lapsen ajattelua. Monilukutaidon kehittymisen kannalta onkin tärkeää, että lapsen aloitteisiin ja kysymyksiin vastataan eikä lasta jätetä yksin häntä askarruttavien asioiden kanssa. Leikki yhtenä keinona on oiva tapa tarttua lasta kiinnostaviin ilmiöihin. Leikin avulla lapsi tutkii ja tulkitsee omaa ympäristöään, myös tekstiympäristöään. Maailman ja sen ilmiöiden yhteinen ihmettely, havainnoiminen ja tutkiminen tukevat lasten monilukutaidon kehittymistä. Kokonaisuudessaan lasten kasvuympäristöjen tulisi olla tekstien rikastamia ja kannustaa ja motivoida lapsia lukemaan ja tulkitsemaan erilaisia tekstejä ja viestejä yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa.

Kuinka lapsen koti, harrastukset ja muu vapaa-aika, sekä perheenjäsenten ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa vietetty yhteinen aika tarjoavat mahdollisuuksia lapsen monilukutaidon kehittymiseen, edellyttää selvittämistä ja tutkimustietoa. Vastaavasti mitä pienten lasten huoltajat ja lapsen muut kasvattajat arvottavat lapsen kasvatuksessa ja oppimisessa sekä millaista esimerkkiä he itse omalla toiminnallaan lapsille tarjoavat vaatii tutkimusta. Kaikki tämä tutkimustieto on tärkeää, jotta voimme yhteiskuntana entistä paremmin ymmärtää ja tukea jokaisen lapsen yhtäläisiä mahdollisuuksia monilukutaidon kehittymiseen jo varhaislapsuudessa. Pienten lasten huoltajille suunnattu MOI-kehittämisohjelman toteuttama kysely vastaa omalta osaltaan tarpeeseen ymmärtää lisää lasten kasvuympäristöjä monilukutaidon kehittymisen areenoina.

The digital literacy skills and competences of children of pre-school age

Marsh, J. (2016). The digital literacy skills and competences of children of pre-school age. Media Education, 7 (2), 197–214.

Tässä artikkelissa tarkastellaan pienten lasten tablettien käytön aikana kehittämien taitojen ja tietojen luonnetta. Paperi raportoi tutkimuksesta pienten lasten tablettien ja sovellusten käytöstä Isossa-Britanniassa. Kaksi tuhatta 0-5-vuotiaiden lasten vanhempaa vastasi kyselyyn lasten tabletin käytöstä, ja kuudesta lapsesta tehtiin tapaustutkimuksia, joissa selvitettiin heidän tabletin käyttöä kotona. Tulokset osoittavat, että vanhemmat tunnistavat erilaisia ​​taitoja ja tietoja, jotka heidän mielestään lapsensa hankkivat tablettien avulla. Lisäksi tutkijat pystyivät tunnistamaan monia vanhempien ilmoittamia taitoja analysoimalla laajasti yli 20 tunnin videodataa tabletteja käyttävistä lapsista. Artikkelissa tarkastellaan tarkemmin näissä tiedoissa tunnistettuja taitoja ja pätevyyttä. Tutkimuksessa väitetään, että suurin osa taidoista ja pätevyydestä liittyy tekstien vastaanottoon, suunnitteluun ja tuottamiseen ja että tekstien levittäminen on tämän ikäryhmän lapsille vähiten kehittynyt alue. Vaikutuksia varhaiskasvatuksen politiikkaan ja käytäntöihin tarkastellaan.

Children under five and digital technologies: implications for early years pedagogy

Palaiologou, I. (2016). Children under five and digital technologies: implications for early years pedagogy. European Early Childhood Education Research Journal, 24(1), 5-24.

Tämän hankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisia ​​digitaalisia tekniikoita alle viisivuotiaat lapset käyttävät kotona ja arvioida mahdollisia vaikutuksia varhaiskasvatukseen. Vuosina 2010–2012 tehty tutkimus tehtiin neljässä Euroopan maassa: Englannissa, Kreikassa, Maltalla ja Luxemburgissa. Mixed method -menetelmällä tutkittiin, millaisia ​​digitaalitekniikoita alle viisivuotiaat lapset käyttivät kotitalouksissaan ja lisäksi tutkittiin vanhempien asenteita näiden tekniikoiden käyttöön. Hanke kehitettiin kolmessa vaiheessa. Aluksi kerättiin tietoa kohderyhmistä perheiden kanssa siitä, mitä digitaalisia tekniikoita kotitalouksissa käytetään. Toisessa tutkimuksessa vanhemmille ja 0-5-vuotiaille lapsille suunniteltiin kyselylomake saadakseen selville, missä määrin lapset käyttivät näitä tekniikoita kotona. Kyselylomakkeiden analyysin jälkeen tehtiin vielä sarja haastatteluja vanhempien ja lasten fokusryhmien kanssa selvittääkseen heidän näkemyksiään digitaalisten teknologioiden käytöstä. Kyselyn tietojen analysointi paljasti, että alle viisivuotiaat lapset käyttävät paljon digitaalisia tekniikoita kotonaan. Haastatteluista saatujen laadullisten tietojen analyysi osoitti, että lapset ovat ”digitaalisia jo hyvin nuoresta iästä lähtien”.

Yksi keskeisistä havainnoista oli, että vanhemmat kokivat, että heidän määritelmänsä lukutaidottomasta henkilöstä ei enää vastannut perinteistä näkemystä henkilöstä, joka ei osaa lukea ja kirjoittaa, vaan pikemminkin häntä pidettiin henkilönä, joka ei voi oppia, oppia pois, oppia uudelleen ja käyttää digitaalisia tekniikoita osana jokapäiväistä elämää. Siten hankkeessa päädyttiin siihen, että pienten lasten oppiminen varhaiskasvatuksessa ja varhaislapsuuden ympäristöissä pitäisi ajatella uudelleen, koska alle 5-vuotiaat lapset käyttävät digitaaliteknologiaa leikkiessään ja oppiessaan kotona, eikä tätä voi jättää huomiotta varhaislapsuudessa.

Toiseksi ehdotetaan, että nykypäivän digitaalisen teknologian maailmassa varhaiskasvattajien tulisi tarkastella uudelleen lasten oppimistapaa ja tapaa, jolla varhaiskasvatuksen työvoima järjestetään oppimisympäristössä.

Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä

Koivula, M., & Mustola, M. (2017). Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä. Kasvatus ja aika, 11(3), 37-50.

Viimeisten vuosien aikana päiväkodit ovat olleet nopean teknologisen muutoksen kohteena. Digitaaliset teknologiat, erityisesti tablettitietokoneet, ovat tulleet lyhyen ajan sisällä osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa. Artikkelissamme tuomme haastatteluaineiston avulla näkyville teknologian käytön aiheuttamia jännitteitä varhaiskasvatuksessa, kun sekä lapset että lastentarhanopettajat koettavat navigoida muuttuneessa teknologiaympäristössä yksin, yhdessä ja erikseen. Jännitteet vaikuttavat myös varhaiskasvatusinstituution sukupolvijärjestykseen, sillä teknologian äärellä lapset näyttäytyvät aikuisia osaavampana sukupolvena. Artikkeli nostaa näin esille digitaalisen teknologian käytön ja sukupolvijärjestyksen välisen yhteyden.

Kollaborativt berättande med interaktiv skrivtavla i förskoleklassen – en multimodal historia

Skantz Åberg, E. & Lantz-Andersson, A. (2020). Kollaborativt berättande med interaktiv skrivtavla i förskoleklassen – en multimodal historia. Forskning om undervisning och lärande 8 (1), 55-80. Retrieved from: https://forskul.se/tidskrift/volym-8-nummer-1-2020/kollaborativt-beratt…

Tutkimuksen tavoitteena on esikoululuokasta saatujen empiiristen esimerkkien avulla lisätä tietämystä lukutaitoharjoittelussa tapahtuvista kielellisistä prosesseista interaktiivisen taulun (IWB) avulla tehtävän yhteistoiminnan muodossa. Lisäksi analyyttinen painopiste on kulttuuristen työkalujen vuorovaikutuksessa, kun tutkimukseen osallistujat pyrkivät neuvottelujen kautta vakiinnuttamaan intersubjektiivisuutta. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta videodokumentoituja tarinantekotoimintoja analysoitiin vuorovaikutusanalyysin perusteella. Tulos paljastaa, että: i) opiskelijoiden narratiivinen ajattelu ulkoistetaan vuorovaikutuksessa useiden ilmaisutapojen, kuten puheen, eleiden, kirjoittamisen ja kuvien kautta, ii) digitaalisen taulun välittävät resurssit sekä mahdollistavat että rajoittavat multimodaalista narratiivia ja iii) pyrkiessään yhteisymmärrykseen osallistujat neuvottelevat sanan merkityksestä, kuvista ja symbolisista eleistä. Johtopäätös on, että teknologiavälitteinen toiminta tarjoaa mahdollisuuksia kielen semioottisen potentiaalin ja aikaisempien kokemusten tutkimiseen.

Widening text worlds in Finnish early childhood education

Nordström, A, Sairanen, H, Byman, J, et al. (in press/5-22) Widening text worlds in Finnish early childhood education. In: Harju-Luukkainen, H, Kangas, J, Garvis, S (eds) Finnish Early Childhood Education and Care—A Multi-Theoretical Perspective on Research and Practice. Berlin: Springer.

Tämän kirjaluvun käsittelee varhaiskasvatuksen (ECE) monilukutaitoa ja laajenevia tekstimaailmoja Suomessa. Monilukutaidon käsite viittaa useiden tekstien (sekä analogisten että digitaalisten) ymmärtämiseen useilla alustoilla useissa yhteyksissä. Tässä luvussa pohditaan seuraavia kysymyksiä: Kuinka löydämme hyvän tasapainon avartuviin tekstimaailmoihin? Miten voimme päättää, mitä tekstejä käytetään varhaiskasvatuksen kontekstissa, ja miten voimme kehittää monilukutaidon pedagogiikkaa? Suomen ECE:n näkökulmasta monilukutaidon katsotaan edistävän lasten koulutuksen tasa-arvoa. Tämä luku selventää monilukutaidon käsitettä ECE:ssä ja selvittää, miten ja miksi se laajentaa tekstimaailmoja ja edistää tasa-arvoa varhaiskasvatuksen oppimisessa. Tämän ymmärryksen pohjalta esitellään tämän luvun lopussa joitain pedagogisia periaatteita, joita voidaan soveltaa varhaiskasvatukseen pienten lasten monitahoisen ajattelun ja käytäntöjen tukemiseksi.

(Saatavana vain painettuna teoksena)

Closing the gap? Overcoming limitations in sociomaterial accounts of early literacy

Burnett, C., Merchant, G., & Neumann, M. M. (2020). Closing the gap? Overcoming limitations in sociomaterial accounts of early literacy. Journal of Early Childhood Literacy, 20(1), 111–133. https://doi.org/10.1177/1468798419896067

Tämä artikkeli käyttää sosiomateriaalista näkökulmaa tutkiakseen, kuinka pienten lasten kielen ja lukutaidon puutteelliset näkemykset säilyvät ja voidaan haastaa. Se pohtii moninaisuuden käsitettä, ja kuinka monipuoliset sosiomateriaaliset suhteet toimivat ylläpitääkseen tietyntyyppisiä käytäntöjä ja tiettyjä ruumiiden ja asioiden järjestelyjä muiden edelle. Nämä suhteet voivat häiritä toisiaan ja olla yhteydessä toisiinsa eri tavoin, toisinaan ylläpitäen, mutta mahdollisesti myös häiriten keskusteluja ja -käytäntöjä. Sosiaalimateriaalista näkökulmaamme havainnollistetaan lyhyellä otoksella tutkimuksesta, jossa tutkittiin lapsia ja kosketusnäyttötabletteja varhaiskasvatuksen ympäristössä. Alkuanalyysiä seuraa sarja vaihtoehtoisia ja alustavia jäljityksiä muuntyyppisistä suhteista, jotka pelaavat noita hetkiä läpi. Artikkeli edistää keskustelua sosiaalisesta epätasa-arvosta käsittelemällä lasten lukutaidon alijäämämallien synnyttämiä varmuutta, samalla kun työskentelee ennakoivasti kuvitellakseen ja tuottaakseen vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, jotka korostavat ihmisten ja muiden materiaalien yhdistyessä syntyviä mahdollisuuksia.

Toward a sociomaterial understanding of writing experiences incorporating digital technology in an early childhood classroom

Kervin, L., Comber, B., & Woods, A. (2017). Toward a sociomaterial understanding of writing experiences incorporating digital technology in an early childhood classroom. Literacy Research: Theory, Method, and Practice, 66(1), 183-197.

Tässä artikkelissa tarkastellaan resursseja, työkaluja ja mahdollisuuksia, joita lapset käyttävät, kun he käyttävät opettajien suunnittelemia kirjoituskokemuksia luokkahuoneessaan. Aloitamme keskustelulla luokkahuoneen kirjoitusajasta sekä opettajan että yhden puolikkaan yhdistelmäluokan lasten näkökulmasta. Esittelemme myös luokkahuoneen resursseja, jotta voimme ottaa huomioon kirjoitusaikoina saatavilla olevan asiantuntemuksen. Sitten tutkimme 5 viikon jaksoa, joka keskittyi multimodaaliseen tekstin rakentamiseen. Tietokonenäköanalyysin avulla tutkimme lasten liikkeitä itsenäisessä kirjoitustilanteessa neljän videotallenteen avulla. Annamme kommentteja siitä, kuinka luokkahuoneen kirjoituskokemuksia on tulkittu tilankäytön, resurssien ja vuorovaikutuksen kautta. Tämän lähestymistavan mukaisesti tässä artikkelissa tarkastellaan kirjoittamisen oppimista sosiomateriaalisesta näkökulmasta samalla kun tutkimme luokkahuoneen toimintaa.

Rereading “A pedagogy of multiliteracies” bodies, texts, and emergence

Leander, K., & Boldt, G. (2013). Rereading “A pedagogy of multiliteracies” bodies, texts, and emergence. Journal of Literacy Research, 45(1), 22-46.

Tässä artikkelissa tutkimme, miten nuorten identiteetit ja lukutaidon tutkimus ja käytännöt kehystetään hallitsevan käsitteellisen paradigman kautta uusissa lukutaitotutkimuksissa, samaan tapaan kuten vuoden 1996 New London Groupin ”A Pedagogy of Multiliteracies: Designing Social Futures” -julkaisu. Enemmän kuin mikään muu teksti ”Monilukutaitojen pedagogiikka” vaikuttaa voimakkaasti tohtoriohjelmien, toimitettujen niteiden, kirjojen, aikakauslehtiarvostelujen ja konferenssipapereiden kautta, koska se on uuden lukutaitoliikkeen keskeinen manifesti. Hyödynnämme Deleuzen ja Guattarin työtä kiistääksemme New London Groupin kurinalaisen rationalisoinnin nuorten lukutaidoista. Järjestämme kriittisen ”A Pedagogy of Multiliteracies” -tutkimuksemme Leen 10-vuotiaan pojan, ympärille, jota seuraamme eräänä päivänä, kun hän lukee ja leikkii japanilaisen mangatekstin parissa. Tavoitteenamme tällä uudelleenlukemisella on vahvistaa kehon tuntemuksia ja liikkeitä hetkellisesti avautuessa tai toiminnan ilmaantuessa. Tämä ei-representatiivinen lähestymistapa kuvaa lukutaitoon liittyvää toimintaa, joka ei heijastu johonkin tekstilliseen päätepisteeseen, vaan elää elämänsä meneillään olevassa nykyhetkessä, muodostaen suhteita ja yhteyksiä merkkien, esineiden ja ruumiiden välillä usein odottamattomilla tavoilla. Tällainen toiminta on kyllästetty vaikutteilla ja tunteilla; se luo ja ruokkii jatkuvaa affektiivisten intensiteettien sarjaa, joka eroaa merkityksen ja muotojen rationaalisesta hallinnasta. Se auttaa meitä pitämään eron kuvauksen ja reseptin välillä terävänä ja alkamaan kuvitella, mitä muuta voisi tapahtua.

Supporting literacy and digital literacy development in early childhood education using storytelling activities

Maureen, I. Y., van der Meij, H., & de Jong, T. (2018). Supporting literacy and digital literacy development in early childhood education using storytelling activities. International Journal of Early Childhood, 50(3), 371-389.

Kasvattajat ovat omaksuneet yhä enemmän muodollisia lähestymistapoja lukutaidon opettamiseen varhaiskasvatuksessa. Tämän lähestymistavan esiin nousevan kritiikin mukaisesti tässä tutkimuksessa tutkittiin luku- ja kirjoitustaidon intervention suunnittelua ja tehokkuutta, joka sekoitti Gagnén yhdeksän opetussuunnittelutapahtumaa tarinankerrontaan. Kolme luokkaa Indonesiassa julkisessa esikoulussa osallistui kokeelliseen tutkimukseen, johon osallistui 45 lasta, iältään 5–6 vuotta. Kolmen viikon aikana yksi kokeellinen ryhmä sai tarinankerrontatoimintoja ja toinen kokeellinen ryhmä digitaalista tarinankerrontaa. Kontrolliryhmä sai säännöllistä lukutaitoluokkatoimintaa. Ennen ja jälkeen 3 viikon tarinankerrontainterventiota kaikille ryhmille tehtiin lukutaidon ja digitaalisen lukutaidon testit. Digitaalisessa tarinankerrontaryhmässä lasten lukutaito parani merkittävästi verrattuna kontrolliryhmän lapsiin. Muut tutkivat data-analyysit viittaavat siihen, että molemmat tarinankerrontatyypit lisäsivät digitaalista lukutaitoa. Havainnot on toistettava laajennetulla tarinankerrontatoimintojen sarjalla, joihin osallistuu suurempia osallistujaryhmiä.

Digital literacy in early childhood education: what can we learn from innovative practitioners?

Pires Pereira, Í. S., Parente, M. C. C., & da Silva, M. C. V. (2021). Digital literacy in early childhood education: what can we learn from innovative practitioners? International Journal of Early Years Education, 1-15.

Esittelemme innovatiivisista pedagogisista menetelmistään tunnetun portugalilaisen varhaiskasvatuksen opettajan digitaalisen lukutaidon käytäntöihin keskittyvän tapaustutkimuksen päätulokset. Tiedot kerättiin syvähaastattelulla, jossa keskityttiin opettajan käsityksiin digitaalisen lukutaidon käytännöistä ja niiden taustalla olevasta ammatillisesta kehityksestä. Aineiston temaattinen sisältöanalyysi perustui varhaiskasvatuksen perusperiaatteisiin, monilukutaitoon ja ammatillisen kehityksen teorioihin. Se paljasti, että tämän opettajan näkökulmasta digitaalisen lukutaidon käytäntöjen soveltaminen on sekä vahvistanut että haastanut hänen pedagogiikkaa. Lisäksi analyysi osoitti, että hänen innovatiivisissa käytännöissään yhdistyvät toiminnallinen ammatillinen oppiminen ja asennetottumukset, kuten ammattimaisuus, ammatillinen identiteetti, joustavuus ja sitoutuminen. Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme korostaa sekä toiminnallisen että asenteellisen ulottuvuuden yhdistämisen tärkeyttä ammatillisissa kehityshankkeissa, joilla pyritään tehostamaan digitaalisen lukutaidon käytäntöjen integroitumista varhaiskasvatukseen.

One screen, many fingers: Young children’s collaborative literacy play with digital puppetry apps and touchscreen technologies

Wohlwend, K. E. (2015). One screen, many fingers: Young children’s collaborative literacy play with digital puppetry apps and touchscreen technologies. Theory Into Practice, 54(2), 154-162.

Tässä artikkelissa tarkastellaan digitaalisen lukutaidon käytäntöjä, joita syntyy, kun pienet lapset leikkivät yhdessä digitaalisten sovellusten kanssa kosketusnäytöllisillä laitteilla. Lasten yhteissäveltäminen digitaalisella kosketusnäytöllisellä nukketeatterisovelluksella, jossa usean lapsen kädet ovat kiireisiä nukkehahmojen raahaamisessa, koon muuttamisessa ja animoinnissa, ja jossa äänet tekevät äänitehosteita, kertovat, ohjaavat ja vastustavat, näyttää päämäärättömältä, kaoottiselta ja jyrkkänä vastakohtana.verrattuna säännönmukaisiin kirjain- ja sanantunnistussovelluksissa, jotka hallitsevat varhaiskasvatuksen sovelluksia. Yhteistyö yhden kosketusnäytön ympärillä näyttää sotkuiselta, mutta tuottaa monimutkaisen tekstin, joka on rakennettu (a) kosketuksilla, pyyhkäisyillä ja muilla toteutetuilla toimilla, jotka muodostavat digitaalisen lukutaidon käytännöt; (b) värikkäiden kuvien, dialogien, äänitehosteiden ja liikkeiden aistinvaraisilla tai multimodaalisilla kerroksilla, jotka muodostavat animoituja tarinoita; ja (c) lasten yksilöllisten tarinaideoiden neuvotteleminen ja yhdistäminen yhteistä roolitusta varten, jotka muodostavat leikkisän yhteistyön – kaikki 9,7 tuuman näytöllä.

Technology-based literacies for young children: Digital literacy through learning to code

Kazakoff, E. R. (2015). Technology-based literacies for young children: Digital literacy through learning to code. In Young Children and Families in the Information Age (pp. 43-60). Springer, Dordrecht.

Suurin osa uusien teknologioiden tuottamaa lukutaitoa koskevasta tutkimuksesta keskittyy ensisijaisesti vanhempiin lapsiin ja nuoriin. Pienille lapsille on kuitenkin olemassa kehityksen kannalta sopivia tekniikoita, ja joitain vanhemmille lapsille suunniteltuja tekniikoita voidaan käyttää nuorempien ikäryhmien kanssa mukautetuilla oppimistavoitteilla ja opetussuunnitelman tuen avulla. Tämä luku keskittyy teknologiakasvatuksen osa-alueeseen, jota on perinteisesti pidetty akateemisesti edistyneenä, koodaamisen oppimiseen, ja kuvailee, kuinka koodaamisen oppiminen varhaislapsuudessa voi tarjota pienille lapsille väylän ilmaista itseään luovasti sekä hankkia ongelmanratkaisu- ja kriittisiä ajattelutaitoja käyttämällä olemassa oleviin luokkahuoneiden opetussuunnitelmiin lisättyjä teknisiä työkaluja. Ikäkohtaisten opetussuunnitelmien kanssa käytettävät innovatiiviset tekniikat voivat opettaa lapsille maailmamme digitaalisia elementtejä sekä taitoja, joista on hyötyä tietokoneen näytön ulkopuolella.

Digital games in early childhood: Broadening definitions of learning, literacy, and play

Kankaanranta, M., Koivula, M., Laakso, M. L., & Mustola, M. (2017). Digital games in early childhood: Broadening definitions of learning, literacy, and play. In Serious games and edutainment applications (pp. 349-367). Springer, Cham.

Digitaaliset pelit houkuttelevat lapsia ja nuoria mielikuvituksellisilla maailmoilla, kiehtovilla tarinoilla ja jaetuilla kokemuksilla ikätovereiden kanssa. Ne voivat myös lisätä lasten oppimista ja motivaatiota ja tarjota erilaisia ​​uusia mahdollisuuksia tutkia ja leikkiä. Digitaalisten pelien pedagogisen käytön on todettu mahdollisesti tehostavan erilaisten mediamuotojen kriittistä käyttöä ja ymmärtämistä. Tässä luvussa keskitymme analysoimaan digitaalisten pelien roolia varhaislapsuudessa erityisesti oppimisen, lukutaidon ja leikin näkökulmista. Tässä luvussa tarkastellaan digitaalisia pelejä keskeisenä roolina pienten lasten yleisissä teknologiakokemuksissa, erityisesti perheiden ja lasten muiden läheisten yhteisöjen sosiaalisen dynamiikan kontekstissa. Mielestämme pienten lasten oppimisen analysointi heidän ollessaan mukana digitaalisissa peleissä epävirallisissa yhteyksissä edistää ymmärrystämme pelipohjaisen oppimisen mahdollisuuksista muodollisessa varhaiskasvatusympäristössä.