Sivistysyhteiskunnan tehtäväksi on tullut kehityksen suunnan muuttaminen ja vieläpä nopealla tahdilla. Modernia länsimaista kulttuuriamme on jo ryhdytty uudistamaan tavalla, jossa kyseenalaistuvat nykyinen materialistinen ihmiskäsitys ja ihmisen suhde todellisuuteen. Ekososiaalinen tai planetaarinen sivistyskäsitys antaa uudistumiselle suunnan. Oppiminen on puolestaan voima, jolla rakennetaan kestävää tulevaisuutta ja yhteiskunnan muutoskyvykkyyttä.
Tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen tulisi uudistaa keinoja tavoitella hyvintointia. Kulttuuria uudistava sivistyminen sovittaa ihmisen toimintaa maapallon rajoihin ja ankkuroi elämää kestävämpien perustojen varaan. Sivistyessään kansalainen alkaa toteuttaa ihmisyyttään yhä enemmän siten, että hän ottaa huomioon sekä sosiaaliset että ekologiset suhteet.
Kestävä tulevaisuus syntyy oppimisverkostoissa, jotka nojaavat luottamukseen. Yksilöt oppivat kiipeämään omien ennakkoluulojensa yli ja avartamaan omaa maailmassa olemisen tapaansa. Hyvän tulevaisuuden rakentaminen avautuu mahdollisuutena kohdata toisemme rakentavasti ja luoda yhdessä uusi edistyskertomus. Ratkaisijan roolissa toimiminen antaa voimaa ilmastonmuutoksen aikaansaamien, vaikeidenkin tunteiden keskellä.
Sivulla tarkastellaan uudistuvan sivistyksen ja oppimisen haasteita kolmen kestävän kehityksen megatrendin kautta. Ne ovat:
- Kestämätön elintapakulttuurimme uudistuu
- Verkostomainen toiminta haastaa hierarkioita
- Taloudesta tulee kestävän tulevaisuuden muutosvoima