Ryhmä on joukko yksilöitä, jotka ovat toistuvasti keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Ryhmän muodostavat sellaiset henkilöt, jotka kokevat kuuluvansa ryhmään. Yhteisöllä puolestaan tarkoitetaan jonkin alueen tai asian ympärille koostuvaa rajattua ryhmää, jolla on sosiaalinen rakenne ja joka koostuu yksilöistä, joita usein yhdistää yhteinen tehtävä tai päämäärä. Yhteisöissä on normistot, jotka vaikuttavat yksilön asemaan ja jotka yhdessä ryhmäpaineen ja sosiaalisen kontrollin kanssa pitävät yhteisön koossa.
Ryhmän jäsenillä on keskinäisriippuvuus toisiinsa, ja enemmistön mielipide on yleensä yhteisöissä ratkaiseva. Varsinkin nuoret turvautuvat ryhmässä enemmistön mielipiteisiin. Toisaalla näissä samoissa ryhmissä saattaa esiintyä vahvaa tarvetta omien näkemysten esille tuomiseen ja yksilöllisyyden korostamiseen.
Ryhmän ominaisuuksia ovat
- tarvetyydytys
- yhteiset tavoitteet
- vuorovaikutuksen ryhmäkohtaiset roolit ja säännöt.
Ryhmän jäsenillä on erilaisia virallisia ja epävirallisia rooleja. Epävirallisia ryhmärooleja voivat olla
- myötäilijä
- syrjästä katsoja
- kehittäjä
- vaikuttaja.
Ryhmässä syntyviin arvoasemiin vaikuttavat muiden arviot toisista, osallistumisalttius, sitoutuminen ryhmään ja panos ryhmän menestykseen. Vakiintuneissa yhteisöissä oman persoonan esille tuominen on helpompaa kuin uudessa yhteisössä. Yhteistoiminnallisessa vuorovaikutuksessa ryhmän jäsenet kannustavat toisiaan parempiin suorituksiin.
Eri ryhmien väliset suhteet voivat olla myönteisiä, jolloin ne tukevat yhteisöllisyyden syntymistä. Yhteisössä yksilöt toimivat tavalla tai toisella yhdessä, mutta yhteisön olemassaolo ei kuitenkaan takaa yhteisöllisyyden muodostumista. Yhteisöllisyys lisää yksilön sosiaalista pääomaa ja vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten tai eri ryhmien jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista. Yhteisöllisyyden kehittymisessä yksilöiden kokemat tunteet ovat tärkeässä asemassa.
Ryhmien väliset suhteet
Ryhmien välisiä suhteita on tarkasteltu mm. konfliktien selitysmalleilla ja sisä-ulkoryhmäteorioilla. Sisäryhmä eli ”me-ryhmä” on yksilön oma ryhmä, johon hän samaistuu. Niin sanotut ulkoryhmär koetaan usein ”toisina” eli ne toiseutetaan vieraaksi, stereotyyppiseksi ryhmäksi vailla jäsentensä yksilöllisiä eroja. Ajattelun kahtiajako meihin ja heihin sekä ennakkoluulot sisä- ja ulkoryhmien välillä johtavat helposti etnosentrisyyteen eli oman ryhmän suosimiseen ja pahimmillaan konflikteihin. Siksi useisiin, toisiaan leikkaaviin ryhmiin kuuluvat ihmiset ovat joidenkin tutkimuksien mukaan avarakatseisimpia myös erilaisia kulttuurisesti moninaisia ryhmiä kohtaan.Ennakkoluuloja syntyy usein helpommin esimerkiksi erilaisten etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien kesken. Ryhmien välille voi syntyä myös enemmistö- ja vähemmistöasetelmia. Vähemmistöryhmiä kohtaan tunnetaan muita helpommin ennakkoluuloja. (Ks. esim. Tajfel, H. 1981.)