Uutinen

Empaattisempaa jälkihuoltoa, kiitos!

Kokemuksia Nuorisotyö Kansalaistoiminta Erasmus+ nuorisoalalle Youth in Action Tasa-arvo ja osallisuus
Erasmus+ auttoi Pesäpuuta keräämään nuorten muutosehdotukset lastensuojelun jälkihuoltoon
Kuvassa Hanna Oikarinen
Kuvassa Turun Vetureitten projektisuunnittelija Hanna Oikarinen

Miltä tuntuisi muuttaa omaan kotiin ilman ketään aikuista, jolta kysyä neuvoa? Aikuista, joka kertoisi, miten paljon rahaa mihinkin kannattaa käyttää tai millainen pesukone kannattaa ostaa? Jolle jutella, kun huolettaa tai pelottaa? Taustalla kenties hyvinkin ikäviä muistoja omista vanhemmista ja huostaanotosta heiltä pois. Täysi-ikäisille ja itsenäistyville lastensuojelun asiakkaille tarjotaan täsmäavuksi jälkihuoltoa.

- Haaveilen, että kaikilla jälkihuollon työntekijöillä olisi empatiaa asettua nuorten saappaisiin! He kohtaavat nuoren tilanteessa, jossa hän on hyvin herkkä. Jos nuori joutuu silloin tuntemaan olevansa liukuhihna-asiakas, eikä häntä kohdata yksilönä, hänelle jää sellainen kuva, että aha, kiva, tuota eivät asiani kiinnosta, julistaa turkulainen Aurora.

Hän tietää mistä puhuu, onhan hän itsekin ollut jälkihuollon asiakas. Hän ja lukuisat muut nuoret osallistuivat maaliskuun lopulla Turussa Nuorten Foorumiin kertoakseen, miten jälkihuoltoa pitäisi heidän mielestään kehittää. Kokemukset ja näkemykset ovat nyt kultaa kalliimpia, sillä jälkihuollon lainsäädäntöä uudistetaan parasta aikaa. Pian on luvassa myös tilaisuus, jossa jälkihuollon työntekijät saavat yhteenvedon Nuorten Foorumin annista.

Hanketta koordinoi Pesäpuu ry Erasmus+ -hankerahalla (KA3). Syksyllä hanke jatkuu eri puolilta Suomea tulevien lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden vaikuttamiskoulutuksella. Koulutus pyritään kruunaamaan vaikuttamiskoulutettujen ja kansanedustajien tapaamisella. Vaikuttamiskoulutuksen keskeinen tavoite on miettiä, miten nuorten viesti saadaan entistä paremmin päättäjien tiedoksi niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

Vaihtuvat työntekijät, liukuhihnakohtaamiset

- Nuori pitäisi kohdata todella, niin että hänestä tuntuu että hänestä välitetään. Vaikka olisi kiire, voisi sanoa, että anteeksi, pitää mennä, mutta palaan asiaan myöhemmin ja soitan sinulle niin voit kertoa sinulle tärkeät asiat, neuvoo Aurora.

Auroralle ei edes selitetty etukäteen, mitä jälkihuolto tarkalleen oikein on, minkä vuoksi hän oli hämmentynyt, kun hänen kotiinsa tultiin.

- Minulla oli semmoinen fiilis, että voi perse, nyt se taas tulee tutkimaan olenko pitänyt kämppäni tarpeeksi siistinä, ja olenko osannut olla semmoinen kuin sanoin olevani.

- Ensimmäisellä tapaamisella olisi hyvä kartoittaa, mitä jälkihuolto tarkoittaa ja sopia yhteiset pelisäännöt. Nuorelle tulisi kertoa, että voidaan tavata kahvilassakin.

Toinen turkulainen kokemusasiantuntija Jasmin puolestaan törmäsi toiseen lastensuojelua ja sen jälkihuoltoa riivaavaan ongelmaan: alati vaihtuvaan sosiaalityöntekijään. Nuoret kokevat tavattoman kuluttavana sen, että pitää avautua vaikeista asioista aina uusille henkilöille.

- Olin jälkihuollon asiakas 18-21 -vuotiaana ja suurimmaksi osaksi se sujui hyvin, sain ajallaan sen avun, josta oli sovittu. Olihan se kivaa että autettiin asunnon löytämisessä ja sain rahaa, mutta ei se pääkopassa auta. Kolme vuotta pyysin päästä terapiaan, mutta sellaista apua en saanut, Jasmin kertoo.

Nuorten Foorumilla selvisi, miten eriarvoisessa asemassa eri kuntien nuoret ovat. Joku ei ole nähnyt sosiaalityöntekijäänsä lainkaan, joku taas jatkuvasti. Joissakin kunnissa yhden työntekijän vastuulle on määrätty aivan liian monen nuoren jälkihuolto. Silloin nuorikin kyllä vaistoaa, että hänen sosiaalityöntekijällään tai ohjaajallaan on jo valmiiksi liikaa töitä ilman tätä nuortakin.

Foorumin nuoret ehdottivat myös, että jälkihuollosta saisi tukea yhteyden luomiseen biologisten sukulaisten kanssa, tai valmennusta siihen. Miten se kannattaa tehdä? Kannattaako se tehdä? 

Sossu-nuori -sanakirjaksi ja rinnallakulkijaksi

Jotta nuoremmat nuoret eivät jäisi vain jälkihuollon varaan, sekä Aurora että Jasmin ovat menneet mukaan vetureiksi Auta lasta -yhdistyksen Veturointi-toimintaan. Kullekin veturille etsitään lastensuojelun asiakkaina ollut nuori, tai useampikin, jos veturilla riittää aikaa ja energiaa. Onhan kyseessä työ, jota tehdään omalla persoonalla ja jossa veturi joutuu ehkä kohtaamaan omia kipeimpiä muistoja.

- Siinä kysellään vähän, mistä tykkäät. Esimerkiksi minä olen aika urheilullinen, joten minulle sopii pariksi urheilullinen nuori. Ja jos nuori on ollut lastenkodissa, haetaan veturi, joka on myös ollut lastenkodissa. On asioita, joita voi ymmärtää vain se, joka on itse kokenut saman, Jasmin selittää.

Veturi viettää aikaa nuoren kanssa siellä, missä nuori tahtoo, ja on tämän elämässä läsnä ilman raportointivelvollisuutta.

- Se avaa luonnollisen keskustelun. Moni nuori on sanonut kertoneensa veturille asioita, joita ei sanoisi sossulle, toteaa Turun Vetureitten projektisuunnittelija Hanna Oikarinen.

- Veturit ovat myös sopivan ikäisiä, 20-29 -vuotiaita. Olen kuullut nuoren sanovan veturilleen “sun kanssa kehtaa liikkua kaupungilla, kun sä oot nuori” - toisin kuin vaikkapa minun kanssani, ei-enää-niin-nuori Oikarinen nauraa.

Veturit tulevat pyydettäessä mukaan myös viranomaistapaamisiin ja voivat toimia sossu-nuori -sanakirjoina.

- Se yllätti, että veturoinnista saa vielä palkkaakin! Minä olen kokenut veturina olon tosi positiivisena, siinä saan olla hyvä tyyppi ja pääsen vaikuttamaan itselleni tärkeisiin asioihin. Tämä on minulle myös jalka työelämän oven väliin, sillä olen valmistunut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, Aurora iloitsee.

Avusta kieltäytyvää ei pidä unohtaa

Vetureita saa kuitenkin vain Oulusta ja Turusta. Ei tunnu reilulta, että veturi saattaa olla jopa lastensuojelutaustaisen nuoren ainoa tuki!

- Nykyään jos 18-vuotias sanoo, ettei tarvitse jälkihuoltoa, hänelle ei välttämättä kukaan kerro, että siihen on mahdollista palata myöhemmin. Itseäni ei olisi voinut 18-vuotiaana vähempää kiinnostaa jonkun neuvot. Mutta avun tarve voi tulla myöhemmin, Oikarinen tietää ja jatkaa:

- Nuorilta tulisi kysyä kuulumisia koko jälkihuoltoiän ajan ja kysyä samalla uudelleen, haluaako hän sittenkin palveluja.

Auroralla on vinkki muille jälkihuoltoonsa pettyneille nuorille.

- Kannattaa heti ottaa puheeksi, jos on ikävä fiilis. Toisten ihmisten reaktioita ei tarvitse pelätä ja heidän täytyy vastata rehellisesti! Minä uskalsin kertoa vasta viimeisellä kerralla jälkihuollon ohjaajalle, miltä kotikäynnit olivat minusta tuntuneet. Hän vastasi, ja vasta silloin tajusin, ettei hän onneksi ollutkaan semmoinen mitä aluksi luulin. Kun puhuin tuntemuksistani rohkeasti hänelle, hölmöt luuloni karisivat romukoppaan!

Teksti: Natalia Kisnanen