Seksuaalinen väkivalta on vakava rikos, josta on hyvä puhua myös koulussa

Merkittävä osa lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta tapahtuu vapaa-ajalla. Jos koulun tietoon tulee tilanteita, joihin liittyy seksuaalista väkivaltaa, on yhteistyö perheiden sekä poliisin, lastensuojelun tai muiden viranomaisten kanssa tärkeää.

Opetushallitus julkaisi vuonna 2018 oppaan, jossa kouluja ja oppilaitoksia ohjeistetaan ennaltaehkäisemään ja puuttumaan seksuaaliseen häirintään. Oppaassa ei puhuta suoraan seksuaalisesta väkivallasta eikä koulun ulkopuolella tapahtuneista tilanteista, mutta sen ohjeita voi soveltaa myös näiden käsittelyssä. Oppaassa on konkreettisia toimintaohjeita rehtoreille, opettajille, opiskeluhuollolle, opiskelijoille ja huoltajille.

─ Oppaassa on esimerkkejä siitä, miten seksuaalista häirintää voi käsitellä eri oppiaineissa. Vakavimmillaan seksuaalinen häirintä voi muuttua seksuaaliseksi väkivallaksi. Toivomme oppaasta olevan apua myös nyt ajankohtaisen teeman käsittelyssä, toteaa opetusneuvos Kristiina Laitinen Opetushallituksesta.

Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ehkäisy vaatii nollatoleranssin lisäksi selkeitä toimintatapoja

Kouluissa tehtävä ennalta ehkäisevä työ seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan puuttumiseksi sekä nollatoleranssin varmistamiseksi on tärkeää. Koulu tavoittaa koko ikäluokan. Oppilaita ohjataan tunnistamaan heihin kohdistuva häirintä ja väkivalta sekä puolustamaan henkilökohtaisia rajojaan ja itsemääräämisoikeuttaan näissä tilanteissa.

Kunnilla ja muilla koulutuksen järjestäjillä on ollut vuodesta 2003 velvollisuus laatia suunnitelma opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Suunnitelmassa kuvataan muun muassa sitä, miten seksuaalista häirintää ehkäistään, miten siihen puututaan ja miten suunnitelman toteutumista seurataan kouluissa. Huomion kohteena ovat sekä opiskelijoiden keskinäiset että opiskelijoiden ja aikuisten väliset vuorovaikutussuhteet.

Myös tasa-arvolaki kieltää seksuaalisen häirinnän ja edellyttää siihen puuttumista. Terveydenhuoltolaki puolestaan velvoittaa tarkastamaan kolmen vuoden välein koulujen ympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä psykososiaalisen hyvinvoinnin. Tarkastus kattaa myös seksuaalisen häirinnän ja siihen liittyvät toimintatavat.

Sosiaalisen median turvallisuustaidot pitää opetella

Erityisen haastavaa on seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kitkeminen sosiaalisen median kanavista, joiden varjopuolista pitää puhua lapsille ja nuorille mediakasvatuksen osana. Kouluissa voidaan esimerkiksi käydä läpi konkreettisia toimintaohjeita tilanteissa, jotka oppilaat kokevat epämiellyttäviksi. Sosiaalisen median palveluissa on useimmiten mahdollisuus poistaa henkilöitä kontaktiverkosta. Loukkaavista sisällöistä ja epäasiallisesta toiminnasta voi myös ilmoittaa. Profiiliasetuksissa omien tietojen näkyvyyttä voi rajoittaa.

Eri toimijat ovat tuottaneet aineistoja, joita koulut voivat hyödyntää aiheen käsittelyssä. Väestöliitto on toimittanut nuorille ja kouluille netin turvallisuuteen liittyvää materiaalia, jossa otetaan kantaa myös seksuaaliseen häirintään. Pelastakaa Lapset ry:n Nettivihjeeseen voi ilmoittaa sukupuolisesti loukkaavasta, väkivaltaisesta tai rasistisesta toiminnasta. Nettipoliisi toimii sosiaalisessa mediassa jakaen tietoa ja tehden rikoksia ennaltaehkäisevää työtä.

Lisätietoja

• Opetushallituksen Opas seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa sekä siihen liittyvä esitysmateriaali kouluille ja oppilaitoksille
•  Edu.fi-oheistus sosiaalisesta mediasta: Mikä ihmeen sosiaalinen media? Hyvät toimintatava