Koronatilanne vahvisti toisen asteen oppilaitosten virtuaalista yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa

Opetushallituksen kyselyyn vastanneet toisen asteen oppilaitokset nostivat opiskelijoiden ja henkilöstön ulkomaanjaksot keskeisimmäksi kansainvälisen toimintansa muodoista. Koronan seurauksena liikkuvuutta sisältävä toiminta loppui lähes kokonaan ja paljon muutakin jouduttiin laittamaan tauolle.

Hieman yli viidesosa oppilaitoksista pystyi kuitenkin jatkamaan kansainvälistä toimintaansa. Tärkeäksi tässä osoittautui virtuaalinen yhteistyö, joka on pikkuhiljaa vakiinnuttamassa paikkaansa kansainvälisen toiminnan keinovalikoimassa. 

Virtuaalista yhteistyötä on tehty jo ennen koronaa

Virtuaalista yhteistyötä on tehty esimerkiksi EU:n Erasmus+ -ohjelmassa, joka on keskeinen kansainvälisen toiminnan rahoittaja lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Ohjelmassa on hyödynnetty virtuaalisen yhteistyön muotoja fyysisten kokousten, tapaamisten ja vaihtojen rinnalla.

Useimmilla Opetushallituksen kyselyyn vastanneista oppilaitoksista kansainvälisen toiminnan virtuaalisuus näkyi ainakin suunnitelmien tasolla. 37 % vastaajista oli jo kokeillut virtuaalista yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa ja 5 % koki saaneensa siitä jopa vankkaa ja monipuolista kokemusta. Viidennes vastaajista oli suunnitellut virtuaalista yhteistyötä ja hieman pienemmällä joukolla se oli pilotointivaiheessa. Vain viidesosalla vastaajista ei ollut virtuaalisesta yhteistyöstä minkäänlaisia kokemuksia.

Etenkin lukioissa, joissa kansainvälisyys oli jo aikaisemmin perustunut usein virtuaaliseen toimintaan, oli luontevaa jatkaa työtä digitaalisin välinein myös koronatilanteessa. Myös opiskelijoita kannustettiin verkon yli tapahtuvaan vuorovaikutukseen ulkomaisten opiskelijoiden kanssa.

Ammatillisissa oppilaitoksissa korona peruutti työelämässä oppimista ja oppilaitosjaksoja ulkomailla, ja niille yritettiin kehittää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Opiskelijoiden ja myös opettajien motivointi kansainväliseen työhön osoittautui kuitenkin haasteelliseksi, kun koko toiminnan suolaksi koettu ulkomaanjakso jäi toteutumatta.

Virtuaalisen yhteistyön bonuksiksi koettiin ympäristömyönteisyys ja tasa-arvo

Opetushallituksen kyselyyn vastanneet oppilaitokset tunnistivat virtuaalisen yhteistyön toteutumiselle keskeiseksi tekijäksi sen, että niillä oli hyvät kumppaniverkostot ulkomailla. Myös kansainvälisyysvastaavien työpanosta pidettiin tärkeänä. Haasteeksi sen sijaan koettiin verkon yli tapahtuvien kokousten järjestämisen työläys sekä toisaalta toimintaa koskevien ohjeistusten, mallien ja kokemuksen puute, joka vaikutti vielä kevään ja alkusyksyn toimintaan.

Virtuaalisen kansainvälisyyden parhaiksi puoliksi todettiin ympäristöarvot ja kestävän kehityksen edistäminen, kun fyysinen liikkuvuus vähenee tai jää kokonaan pois. Toinen merkittävä tekijä on tasa-arvoisuus: entistä useampi pääsee mukaan kansainväliseen toimintaan, joka tapahtuu omassa oppilaitoksessa. Parhaiden puolten vastapainona on kuitenkin se, että ihmisten tapaaminen ja eri kulttuurien kokeminen paikan päällä on jotakin, joka innostaa ja jota ei kannattaisi menettää. 

Virtuaalinen yhteistyö on tullut jäädäkseen

Virtuaalisuuden myötä kansainvälisyys nähdään yhä useammin myös muuna toimintana kuin liikkuvuutena ja verkostot voivat ulottua maantieteellisesti kauas. Tämä ei sinänsä ole uutta, sillä hanketoimintaa on tehty verkon välityksellä aikaisemminkin, ja kotikansainvälisyys on ollut monimuotoista jo pitkään. Koronatilanne on kuitenkin vahvistanut näitä puolia.

Digitaalisuus näkyy yhä vahvemmin myös Erasmus+ -ohjelmassa, jossa syksyllä 2020 luotiin perusta virtuaaliliikkuvuuden ja myöhemmin toteutuvan fyysisen ulkomaanjakson yhdistävälle monimuotoliikkuvuudelle. Uudella ohjelmakaudella 2021–2027 tullaan yhä enemmän hyödyntämään digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia kansainvälisessä yhteistyössä.

Vastaava asiantuntija Siru Korkala Opetushallituksesta uskoo virtuaalisen yhteistyön jäävän pysyväksi toimintamuodoksi myös sitten, kun taas voidaan palata normaaliin toimintaan.

– Korona jättää jälkensä ja pidemmällä aikajänteellä se saattaa mullistaa toimintatapoja, kansainvälisiä verkostoja ja osallistujajoukkoja. Kansainvälisen yhteistyön merkitys kasvaa, kun fyysiset rajat menevät kiinni. Toisaalta on merkkejä myös siitä, että koronatilanne on padonnut erityisesti opiskelijoiden halua fyysiseen liikkuvuuteen. Mielenkiinnolla odotamme, kuinka suureen nousuun liikkuvuusluvut koronatauon jälkeen kääntyvät.