Erasmus+ -ohjelma täyttää 35 vuotta
Erasmus+ ohjelmaan ja sen edeltäjiin on 35 vuoden aikana osallistunut lähes 13 miljoonaa ihmistä. Suomesta on 30 vuoden kuluessa lähtenyt ohjelman ulkomaanjaksoille yli 330 000 henkilöä ja vielä useampi on ollut mukana erilaisissa yhteistyöhankkeissa, joissa on kehitetty koulutusta ja nuoriso- sekä liikunta- ja urheilutoimintaa. Ohjelma on kuluneiden vuosien aikana laajentunut myös maantieteellisesti: tätä nykyä mukana ovat lähes kaikki maailman maat.
Osallistujat ovat ohjelman avulla kehittäneet kielitaitoa, kansainvälistä osaamista, yhteistyötaitoja ja muita työelämässä tarvittavia valmiuksia. He ovat myös rakentaneet kansainvälisiä verkostoja tulevaisuutta varten. Ohjelman tukemissa hankkeissa oppilaitokset ja organisaatiot ovat vaihtaneet hyviä käytänteitä, kehittäneet yhteisiä opintojaksoja, luoneet uusia toimintamalleja ja menetelmiä, kehittäneet nuorisotyön käytäntöjä ja edistäneet eurooppalaista liikunta- ja urheilupolitiikkaa yhteistyössä kansainvälisten kumppaniensa kanssa.
Erasmus+ -ohjelman toimeenpanosta Suomessa vastaavan Opetushallituksen selvitysten mukaan suomalaisten osallistujien kokemukset ohjelmasta ovat voittopuolisen positiivisia. Osallistuminen on antanut monenlaisia eväitä toimimiseen yhä kansainvälisemmässä ja alati monimutkaistuvassa maailmassa.
– Yhteiskunnan ja talouden kehittäminen edellyttää yhä useammin katseen kääntämistä oman maan ulkopuolelle, mikä on ainoa tapa hahmottaa kunnolla haasteita ja etsiä toimivia ratkaisuja. Erasmus+ -ohjelma tarjoaa monia mahdollisuuksia kansainvälisessä kanssakäymisessä tarvittavan osaamisen hankkimiseen, sanoo Opetushallituksessa EU-ohjelmien koordinaatiosta vastaava johtaja Mika Saarinen.
– Tämä koskee sekä ohjelmaan osallistuvia yksilöitä että organisaatioita. Yksilöt kokevat kehittyneensä sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla. Organisaatiot ovat puolestaan päässeet ohjelman hanketyössä kehittämään toimintaansa monin eri tavoin. Monelle organisaatiolle Erasmus+ -hanke on toiminut sytykkeenä kansainvälisten verkostojen rakentamiselle, vertailulle ja kehittämistyölle, jota on jatkettu omin voimin myös ohjelman tuen päättymisen jälkeen.
Erasmus+ -ohjelman budjetti on kasvanut ohjelmakausittain
Alun perin EU:n koulutus- ja nuoriso-ohjelmat olivat sektori- tai teemakohtaisia pienempiä ohjelmia, joita on vuosien saatossa pikkuhiljaa yhdistetty isommiksi kokonaisuuksiksi. Vuodesta 2014 ne ovat jatkuneet Erasmus+ -ohjelman sateenvarjon alla eri koulutusasteille, nuorisotoiminnalle sekä liikuntaan ja urheiluun suunnattuina toimintoina. Vuonna 2018 osa nuorisolle kohdistetuista toiminnoista eriytettiin Erasmus+- ohjelman rinnalle Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelmaksi.
Ohjelmakaudella 2014–2020 Erasmus+ -ohjelman tuella yli 4 miljoonaa ihmistä lähti ulkomaanjaksolle ja yli 125 000 organisaatiota oli mukana yhteistyöhankkeessa kansainvälisten kumppaniensa kanssa. Samalla aikavälillä lähti yli 150 000 suomalaista ulkomaanjaksolle. Lisäksi suomalaiset organisaatiot koordinoivat yli 1000 yhteistyöhanketta sekä osallistuivat vielä laajemmin kumppaneina muiden koordinoimiin hankkeisiin.
Ohjelmakauden budjetti oli koko Euroopan tasolla 14,7 miljardia euroa. Suomessa Opetushallitus jakoi Erasmus+ -rahoitusta vajaat 250 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi suomalaiset organisaatiot saivat rahoitusta suoraan Euroopan komissiosta sekä muiden maiden koordinoimista Erasmus+ -hankkeista.
Nyt meneillään olevan ohjelmakauden 2021–2027 tavoitteita ovat ohjelmaan osallistumisen mahdollistaminen yhä useammalle sekä osallisuuden, digitaalisuuden, ympäristövastuullisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen. Myös jo ohjelman alkutaipaleella tavoitteena olleet eurooppalaisten arvojen edistäminen sekä avarakatseisuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun kehittäminen ovat jälleen ajankohtaisina esillä.
Rahoitus – 26,4 miljardia euroa – on lähes tuplaantunut edelliseltä ohjelmakaudelta. Suomessa ohjelman rahoitusta jaetaan vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, mikä tulee vielä ohjelmakauden loppua kohti kasvamaan noin 40 %. Lisäksi suomalaiset hyötyvät nytkin suoraan komissiosta saadusta ja välillisesti muiden maiden koordinoimien hankkeiden kautta tulevasta rahoituksesta.
Nykyisellä ohjelmakaudella on toimittu kriisien keskellä
Erasmus+ -ohjelman kasvanut budjetti on luonnollisesti lisännyt mahdollisuuksia kansainvälisiin vaihtoihin, osaamisen kehittämiseen sekä toiminnan uudistamiseen. Nykyinen ohjelmakausi käynnistyi kuitenkin poikkeuksellisessa tilanteessa, keskellä koronapandemiaa, joka käytännössä pysäytti esimerkiksi kansainvälisen liikkuvuuden hetkeksi lähes kokonaan. Tätä seurasi toinen kriisi Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Erasmus+ -ohjelma reagoi koronatilanteeseen mm. kanavoimalla peruuntuneista liikkuvuushankkeista säästyneitä rahoja strategisiin kumppanuushankkeisiin, joissa kehitettiin keinoja koronakriisistä toipumiseen koulutuksen ja nuorisotoiminnan sektoreilla. Tätä koronatukea oli syksyllä 2020 jaossa 200 miljoonaa euroa, josta Suomen osuus oli 3,4 miljoonaa euroa. Suomen potti täydentyi vielä kansallisesti säästyneillä rahoilla, joten suomalaisvetoisia hankkeita pystyttiin tukemaan ennakoitua enemmän.
Fyysisen liikkuvuuden hiipuminen vauhditti Erasmus+ -ohjelmassa jo pitkään kehitellyn virtuaalisen yhteistyön haltuunottoa. Opetushallituksen selvitysten mukaan esimerkiksi suurin osa koulutus- ja nuorisosektorin vuosina 2018–2020 käynnistyneistä strategisista kumppanuushankkeista jatkui virtuaalisena, ja hanketoiminnan sopeuttaminen etätoteutukseen onnistui hyvin. Monelle oppilaitokselle korona tarkoitti siirtymistä virtuaaliyhteistyön suunnittelusta käytäntöön ja merkittävän digiloikan tekemistä.
Myös Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut Erasmus+ -ohjelmaan. Yhteistyö venäläisten organisaatioiden kanssa keskeytyi heti sodan alkuvaiheessa ja ohjelma kehitti nopeasti tukimuotoja myös sotaa paenneille ukrainalaisille. Hankkeita on mm. kannustettu mukauttamaan toimintaansa tästä näkökulmasta. Esimerkiksi liikkuvuushankkeissa on voitu rahoittaa sekä ukrainalaisten opiskelija- ja nuorisovaihtoja, vapaaehtoispalvelu- ja harjoittelujaksoja että henkilöstö- ja opettajavaihtoja Suomeen.
Myös ohjelman kumppanuushankkeissa on ollut mahdollista huomioida ukrainalaisia esimerkiksi integraatiotoimilla, räätälöityjen koulutusten järjestämisellä ja polarisaation ehkäisyyn liittyvällä työllä.
Erasmus+ -ohjelman tulevaisuus näyttää – vihreältä
Saarisen mukaan Erasmus+ -ohjelman tukema toiminta on selkeästi elpymässä pandemiavaiheen jälkeen. Esimerkiksi opiskelijaliikkuvuustilastot ovat nousseet pohjalukemista ja oppilaitoksista lähdetään jälleen hanketapaamisiin ulkomaille ja vastaanotetaan vierailijoita Suomeen.
Pandemia on kuitenkin muuttanut ohjelmaa ja kansainvälistä yhteistyötä pysyvästi: se ohjasi osallistujia kokeilemaan virtuaalista yhteistyötä ja myös liikkuvuuden muotoja, kuten virtuaalisen ja fyysisen jakson yhdistävää monimuotoliikkuvuutta. Tämä on helpottanut ja nopeuttanut näiden vakiintumista käytännöiksi, mikä sopii hyvin ohjelman entistä vihreämpiin arvoihin ja ympäristövastuullisuuden tematiikkaan.
Digitaalisuus on nostettu ohjelmakauden painopisteisiin: sen tuomia mahdollisuuksia hyödynnetään entistä enemmän myös organisaatioiden välisessä yhteistyössä. Ohjelma haluaa tukea mm. opettajien digitaitojen kehittämistä, innovatiivisten virtuaalisten opetusmenetelmien käyttöönottoa ja verkkoteknologian käyttöä.
Virtuaalisen oppimisen katsotaan täydentävän fyysistä liikkuvuutta ja ulkomaanjaksoja. Ja silloin kun ulkomaille lähdetään, pyritään reissaamisen hiilijalanjälkeä pienentämään suosimalla ympäristöystävällisiä matkustustapoja.
– Erasmus+ -ohjelma edistää ympäristövastuullista kansainvälisyyttä monella tavalla. Myös Euroopan parlamentti on todennut, että ohjelma on Euroopan unionille tärkeä keino edistää vihreää siirtymää osaamiseen kehittämisen ja verkostomaisen yhteistyön kautta, sanoo Saarinen.
Ohjelmakaudella painotetaan myös osallisuuden, moninaisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden teemoja. Esimerkiksi osallisuutta halutaan kasvattaa kannustamalla toimintaan mukaan uusia osallistujia, jotka eivät ole aikaisemmin osallistuneet tai joilla on erityisiä haasteita tai muuten huonommat mahdollisuudet kansainvälistyä.
Suomessakin on tunnistettu ongelmia kansainvälistymisen tasa-arvossa: esimerkiksi kaikilla koulutusasteilla sukupuoli, sosioekonominen tausta ja asuinalue ohjaavat sitä, ketkä hankkivat kansainvälistä osaamista ja ketkä eivät. Aktiivisuudessa on myös alueellisia eroja. Opetushallitus on parhaillaan selvittämässä ilmiötä tarkemmin ja pyrkii omalta osaltaan jatkossa poistamaan esteitä tasa-arvon tieltä.
– Toisaalta Erasmus+ -ohjelman rahoitusta on sekä haettu että myönnetty tasaisesti eri puolille Suomea, vaikka on myös selvästi passiivisia kuntia sekä eroja vaikkapa yksittäisten oppilaitosten aktiivisuudessa. Ohjelma tarjoaa organisaatioille myös matalan kynnyksen vaihtoehtoja, kuten pienimuotoista hanketoimintaa, täydennyskoulutuksia ja mahdollisuuksia tutustua toisen maan koulutukseen tai nuorisotoimintaan. Kannattaa muistaa se, että vaikka Erasmus+ -ohjelmasta ovat eniten hyötyneet organisaatiot, joissa kansainvälinen toiminta on strategista ja vahvasti johdon tukemaa, nekin ovat aloittaneet jostakin.