Itsearviointimalli koko eurooppalaisen museokentän käyttöön syntyy Suomesta käsin

Suomen museoissa on ollut jo 2000-luvun alkupuolelta asti tarjolla Museoviraston yhdessä museoiden kanssa kehittämä itsearviointimalli. Mallin avulla museot voivat arvioida ja kehittää toimintaansa vastaamaan muuttuvan maailman tarpeita. Mallia on uudistettu jo pariin otteeseen.

– Uudistamisen ollessa jälleen ajankohtainen, mietimme, mitä uutta voisimme nyt tehdä. Päätimme katsoa Suomen rajojen ulkopuolelle. Muualla maailmassa ei ole vastaavaa itsearviointimallia, vaikka toki museoiden laatua kehitetään muuallakin kuin Suomessa, kertoo Museums of Impact -hankkeen projektipäällikkö Pirjo Hamari Museovirastolta.

MOI! Museums of Impact -hanke alkoi joulukuussa 2019. Museovirasto sai projektiin mukaan 11 partneria kahdeksasta maasta Euroopasta. Tärkeä kumppani on Network of European Museum Organisations (NEMO), jonka asiakkaita ovat kaikki ammatilliset museotoimijat Euroopassa. Tammikuussa 2020 ehdittiin pitää Suomessa kick off -tapahtuma, jonka jälkeen pandemia alkoi ja tapaamiset siirtyivät verkkoon. Viimeinen konferenssi onnistuttiin kuitenkin järjestämään lokakuussa Portugalissa, missä julkistettiin valmis malli.

Luomassa uutta mallia kaikkialle

Tuntuu vaikuttavalta, että juuri Suomesta käsin luodaan museoiden itsearviointimallia koko eurooppalaisen museokentän käyttöön. Hankkeessa ei vain käännetä Suomen mallia käyttöön muille, vaan luodaan moninainen uusi malli, joka toimii maasta riippumatta erilasisissa museoissa. Mallin avulla museot voivat miettiä yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan ja kehittää sitä.

– Aina välillä nousee esiin kysymys, miksi juuri Suomi vetää tätä hanketta. Meillä on kuitenkin jo ennestään olemassa erityinen organisaatio, Museovirasto, museoiden kehittämiseen. Muualla maailmassa ei ole paljonkaan tällaisia viranomaistahoja. Museovirasto onkin herättänyt positiivista huomiota maailmalla, Pirjo Hamari kertoo.

Hamarin mukaan Suomen museokentällä on vahvaa osaamista oman toiminnan yhteiskunnallisen ulottuvuuden miettimisessä ja suomalaiset hankekoordinaattorit on otettu positiivisesti vastaan Euroopassa. Suomalaiset museo-organisaatiot ovatkin valmiita kehittymään.

– Tämä ei ole itsestäänselvää kaikkialla Euroopassa. Yllättävän paljon löytyy vielä museoalueita, joissa ei ole yhdessä keskustelemisen kulttuuria tai ajatusta toiminnan kehittämisestä. Tässä puhutaan ihan tavoista toimia organisaationa.

Monissa museoissa ei ole aiemmin edes kokeiltu henkilöstön valjastamista yhdessä miettimään, missä halutaan olla parempia tulevaisuudessa. Museums of Impact -hanke saa museot kohentamaan vaikutustaan itselleen tärkeillä yhteiskunnallisilla alueilla.

Koska malli on vasta julkaistu, vielä ei ole olemassa tutkittua tietoa siitä, miten malli on vaikuttanut museoihin.

– Kaikki keskustelu on kuitenkin ollut positiivista, ja mallia on pidetty hyödyllisenä. Tosin itsearviointi-sana on herättänyt joskus alkuun negatiivisia reaktioita, koska arviointi mielletään helposti arvottavaksi toiminnaksi, Hamari sanoo.

Työryhmän onkin täytynyt keksiä keinoja puhua arvioimisesta positiiviseen sävyyn. Hamari täsmentää, että mallissa ei ole kysy mittaamisesta ja museoiden vertailusta keskenään, vaan mallin avulla on tarkoitus arvioida vain oman museon toimintaa ja miettiä, miten sitä voisi kehittää.

Kansainvälisen yhteistyön hyödyt

– Yksi merkittävä syy, miksi halusimme lähteä mukaan tähän eurooppalaiseen hankkeeseen oli se, että halusimme saada lisää työvälineitä kansallisen mallin kehittämiseen, kertoo Hamari.

Suomalainen malli on noin seitsemän vuotta vanha. Siitä puuttuivat esimerkiksi kestävyyteen, turvallisuuteen ja resilienssiin liittyvät kysymykset, jotka nousivat nyt esiin eurooppalaisessa yhteistyössä. Kysymysten taustalla on ennen kaikkea pandemia ja Ukrainen sota.

– Ukrainan sota on nostanut esiin kysymyksen siitä, miten kriisitilanteissa voidaan turvata kulttuurinen perintö. Museotoiminnan kehittämiseen liittyvät kysymyksetkin kehittyvät vuosittain.

Museums of Impact -hankkeessa Museovirasto on kuullut hankepartnereiden näkemyksiä itsearviointityökalun kehittämisessä. Hamarin mukaan erilaisissa ympäristöissä toimivilla museoilla on erilaisia haasteita kuin mihin hän on tottunut Suomessa.

– Museoammattilaiset ympäri Eurooppaa toivat projektiin oleellisia havaintoja siitä, mikä heidän näkökulmastaan on tärkeää. Tiedän nyt huimasti aiempaa enemmän museoiden toimintatavoista Euroopassa, ja siitä, millaista yhteiskunnallista vaikuttamista museot pitävät tärkeänä.

Yhteistyön tiimoilta myös Museoviraston kansainväliset verkostot ovat vahvistuneet. Kenties tulevaisuudessa mallin voi viedä Euroopan ulkopuolellekin. Mallissa puhutun organisaation ei myöskään välttämättä tarvitse olla juuri museo.

– Puhumme ylipäätään organisaation kyvystä tehdä vaikuttavaa yhteiskunnallista työtä, joten mallia voisi soveltaa muissakin organisaatioissa kuin museoissa.

Malli jatkaa eloaan ja kehittyy

Valmis malli on julkaistu NEMO-verkoston verkkosivuilla, missä se on kenen tahansa käytettävissä. Kyseessä on pdf-muodossa oleva työkirjamuotoinen työkalu. Lisäksi mallin käyttöä tukemaan on tehty nelikenttämallinen juliste, johon voi post it -lapuilla visualisoida kehittämistavoitteet. Mallin kolmas versio on korttipeli, jonka avulla mallia voi käydä läpi innovoivasti ja pelillisesti.

Mallista on tulossa viisi kieliversiota: englanti, viro, saksa, italia ja islanti. Kielet valikoituivat mukana olevien partnereiden mukaan, ja kieliä voi tulla myöhemmin lisää.

– Toivomme, että malli jatkaa eloaan NEMOn puitteissa, ja varmaan itsekin pysymme mukana. Näin malli kehittyy ja pysyy ajankohtaisena.
 

Teksti: Elisa Helenius