Tanssijat ja sirkustaiteilijat ottavat loikan digimaailmaan

Korona-aika pakotti monen esiintyvän taiteilijan tekemään tallenteita ja striimejä verkkoon, kun esitykset peruuntuivat kuukausi toisensa jälkeen. Tanssin tiedotuskeskus halusi tarjota taiteilijoille mahdollisuuden päästä pidemmälle ja syvemmälle digitaalisten alustojen hyödyntämisessä, kuitenkin aina esittävän taiteen ehdoin.  

-    Mietimme, miten käyttää hyväksi digitalisaation mahdollisuuksia niin, että taidemuoto ei kärsisi siitä. Mitä taiteellisessa työssä pitää ajatella toisin, kun tavoitteena on tehdä digitaalinen tuote, kertoo projektikoordinaattori Johanna Terhemaa Tanssin tiedotuskeskuksesta.  

Ideasta muotoutui kahdeksan eurooppalaisen kumppanin hanke, joka tarjoaa taiteilijoille tilaisuuden syventää osaamistaan digitaalisista ympäristöistä ja löytää mahdollisuudet, joita ne avaavat esiintyville taiteille. 

Koulutus antaa tilaisuuden digikokeiluihin

Sirkus- ja tanssitaiteilijoille on tarjolla neljä viiden päivän opintojaksoa, joissa lähestytään asiaa eri näkökulmista. Ensimmäinen niistä pidettiin Tsekissä huhtikuussa 2022 ja siinä esiteltiin keinoja viestiä taiteilijan työstä sosiaalisessa mediassa. 

Seuraavan, Vilnassa pidetyn opintojakson teemana oli esitysten mukauttaminen digitaalisiin alustoihin. Elävän esityksen kopioiminen sellaisenaan ei ole mahdollista, ja työtavatkin ovat toisenlaisia.

-    Esimerkiksi työskentely koodaajan kanssa on erilainen työprosessi. Siinä täytyy varata aikaa käydä asiat yhdessä läpi ja ottaa aikataulutuksessa huomioon, että tekninen henkilö tarvitsee tiettyjä asioita tietyssä vaiheessa, kuvaa Terhemaa.

Kaksi viimeistä opintojaksoa antavat eväitä taiteellisen työn ja ideoiden levittämiseen digitaalisesti sekä yhteyden luomiseen yleisöjen kanssa. 

-    Jaksojen tavoitteena on kapasiteetin ja ymmärryksen luominen. Tekniikka on mukana oppimiskokonaisuuksissa, mutta se ei ole lähtökohta. Kyllä tekniikkaakin täytyy tuntea, ja tekniikan sanastoa, sillä se on olennaista esimerkiksi silloin, kun käydään dialogia alan asiantuntijoiden kanssa. 

Opintojaksot nivovat yhteen teoriaa ja käytännön tekemistä. Ensimmäisessä tapaamisessa osallistujat jaettiin noin viiteen pienryhmään, joista kukin loi oman Instagram-tiliänsä ja tuotti sinne sisältöä. Lopuksi kaikki yhdessä tutustuivat toistensa aikaansaannoksiin ja saivat mahdollisuuden hyödyntää syntyneitä ideoita.

Kakkostapaamisessa ryhmät toteuttivat virtuaalitodellisuutta tai muita digitaalisia menetelmiä hyödyntävän esityksen.

Haasteita ja iloisia yllätyksiä 

Yhdessä oppiminen on tuonut iloisia yllätyksiä. 

-    Ensimmäiseen seminaariin oli kutsuttu kovan tason someasiantuntijoita ja yllätyin, kuinka rohkeasti osallistujamme haastoivat heitä. Se oli kriittistä mutta hedelmällistä keskustelua, itsellänikin aivot alkoivat raksuttaa uudella tavalla, kertoo Terhemaa. 

Kriittisestä asenteesta huolimatta taiteilijat ovat ottaneet käyttöön somealustoja, kuten Tiktokin, ja alkaneet tuottaa niille sisältöä omilla ehdoillaan. Yksi työryhmä on myös jatkanut koulutuksessa aloittamaansa yhteystyötä, ja tulossa on aivan uusi digimenetelmin toteutettu teos. Terhemaa seuraa prosessia ja odottaa innokkaana lopputulosta.

Ennakoitua haasteellisempaa sen sijaan on ollut laatia ”keittokirjoja”, joissa on tarkoitus koota yhteen seminaareissa saatua oppia. Työ on edennyt suunniteltua hitaammin eikä yhtään koulutuspakettia ole vielä saatu julkaistua verkossa. 

-    Meille tuli pienenä yllätyksenä, että oppimateriaalin tuottaminen oli niin työlästä. Osasyynä siihen on varmasti se, ettei meillä ole yhtään oppilaitosta hankkeessa mukana, joten työ on kaikille uutta. 

Yhteistyö on tuonut esiin myös kulttuurieroja maiden välillä. Pohjoismaissa digitaalisuus herättää kiinnostusta, ja taiteilijoilta tuli runsaasti hakemuksia hankkeen opintokokonaisuuksiin. Eteläisessä Euroopassa into ei ollut aivan yhtä suurta. 

-    Täällä laitteita käytetään sujuvasti ja verkkopalvelut ovat osa arkea. Etelä-Euroopassa asia ei ehkä ole niin läsnä, pohtii Terhemaa.

Livenä vai diginä 

Hankkeessa vahvistui ajatus, että digitaalisuus ja läsnäoloon perustuva kohtaaminen eivät ole joko–tai vaan sekä–että. Molempia tarvitaan, sillä niillä saavutetaan eri asioita. Opintokokonaisuudet haluttiin pitää kasvokkain ja yhdessä kokeillen. Kun koronatilanteen paheneminen esti ensimmäisen seminaarin järjestämisen keväällä 2022, oli heti selvää, että se siirretään aikaan, jolloin voidaan kokoontua yhteen. 

-    Uusien ideoiden synnyttäminen on helpointa, kun ollaan yhdessä. Erityisesti se on tärkeää, kun on kyse sellaisista hyvin ruumiillisista ilmaisumuodoista kuin tanssi ja sirkus. Yhteistyötä voidaan sitten jatkaa myöhemmin verkon kautta.  

Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen on paitsi kätevää myös ekologista, ja ilmastonäkökulma onkin juonne, joka on kulkenut mukana hankkeessa alusta asti. Tavoitteena on etsiä keinoja erityisesti matkustamisen vähentämiseen. Esiintyvien taiteilijoiden on usein välttämätöntä matkustaa. Kumppanimaissa toteutetussa etukäteiskartoituksessa nousi sen sijaan esiin tuottajien ja taiteellisten johtajien toive tutustua taiteilijoihin ja teoksiin kotoa käsin sen sijaan, että he joutuvat itse osallistumaan lukuisille festivaaleille.  

-    Laadukas digitaalinen materiaali on keino saada taiteilijoille näkyvyyttä ja säästää samalla sekä ilmastoa että paljon matkustavien tuottajien aikaa.  

Toimiva kumppanuus  

Digital Leap – hankkeen hakemus laadittiin pikavauhtia, kun Erasmus+ -ohjelmassa avattiin ylimääräinen, erityisesti kulttuuritoimijoille suunnattu haku vuonna 2020. Urakoinnissa auttoi se, että Tanssin tiedotuskeskus ja sen kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiva Sirkuksen tiedotuskeskus olivat hyvin verkottuneita. Ne kutsuivat hankkeen kumppaneiksi aikaisemmista projekteista tuttuja toimijoita kuudesta Euroopan maasta. 

Hanke jatkuu vuoden 2023 kesään saakka ja sitä ennen toteutetaan vielä viimeinen neljästä opintokokonaisuudesta, julkaistaan verkossa opetusmateriaalit ja järjestetään kussakin maassa seminaari laajemmalle paikalliselle osallistujajoukolle. 

Hankekumppanit ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön ja pohtivat mahdollisuuksia jatkaa samojen aiheiden käsittelyä.  

-    Olisi mukavaa jatkaa näiden teemojen työstämistä samojen kumppanien kanssa. Tällä kertaa muoto ei välttämättä ole uusi Erasmus+ -hanke vaan esimerkiksi koulutusta tai residenssitoimintaa, kertoo Johanna Terhemaa.  

Terhemaa pohtii hetken, kun häneltä kysytään kokemuksia Erasmus+ -ohjelmasta. 

-    Olemme aiemmin tehneet hankkeita taiteen alan EU-ohjelmien rahoituksella ja Erasmus+ oli uusi kokemus. Se on toisaalta ollut kevyt hallinnoida, kun jokaista lippua ja lappua ei tarvitse raportoida. Toisaalta se tuntui myös vähän jäykältä.

Silloin kun elävä todellisuus ei ole mennyt aivan yksiin ohjelman raportointimallien kanssa, on Opetushallitus antanut vinkkiä siitä, miten kulut kannattaa kirjata. Sen tuella pulmiin on aina saatu ratkaisu. 

Digital Leap: Capacity building for circus and dance professionals

• Hanketyyppi: Erasmus+ aikuiskoulutukselle, kumppanuushanke
• Hankeaika: 06/2021 - 05/2023
• Koordinaattori: Tanssin Tiedotuskeskus ry
• Kumppanit: ARTCENA (Ranska), Consorci de l'Institut Ramon Llull (Espanja), Danscentrum (Ruotsi), INSTITUT UMENI - DIVADELNI USTAV (Tsekki), Lietuvos šokio informacijos centras (Liettua), SIRKUKSEN TIEDOTUSKESKUS RY (Suomi), Stiftelsen Danse- og teatersentrum (Norja)
• Rahoitus: 244 660  €

Kirjoittaja: Päivi Kärnä