”Vainotut taiteilijat ovat residensseissä nimenomaan taiteilijoina, eivät pakolaisina”

Artist at Risk (AR) syntyi suuresta tarpeesta. Hanke sai alkukipinän niin sanotun Arabikevään aikana vuosina 2010–2011. Samaan aikaa esimerkiksi Istanbulissa, Moskovassa ja Madridissa oli menossa square -liike.

– Teimme silloin kuratoriaalista tutkimusta Ivor Stodolskyn kanssa taiteilijoiden parissa, jotka olivat mukana vallankumousliikkeissä sekä toisinajattelijoiden kanssa. Meillä oli sitä kautta kontakteja kollegoihin ja taiteilijoihin, joiden henki oli uhattuna heidän kotimaassaan. Tarjosimme monelle heistä hengähdystauon AR-residensseissä ulkomailla, kertoo Marita Muukkonen, kuraattori ja toinen AR:n johtajista.

Istumme Muukkosen kanssa AR:n toimistossa ja turvaresidenssitaiteilijoiden työhuoneella. Paikka sijaitsee Lapinlahden Lähteen Venetsia-rakennuksessa, ihan Lapinlahden rannan tuntumassa. Kyseessä on entinen vallattu talo, jossa on rapussa yhä seinämaalauksia.

Muukkonen luotsaa ranskalaisyhdysvaltalaisen kuraattorin Ivor Stodolskyn kanssa Perpetuum Mobile ry:n Artists at Risk (AR) instituutiota. Artist at Risk on toiminut vuodesta 2013 lähtien yhdistyksen alaisuudessa, ja tarjoaa residenssien ohella Euroopassa jo oleville taiteilijoille väyliä verkostoitua eurooppalaiseen taidemaailmaan.

Jo pitkään on ollut olemassa Kansainvälinen kirjailijoiden sananvapausjärjestö PEN, mutta kotimaassaan uhatuille kuvataiteilijoille, muusikoille ja teatteri- ja elokuvatekijöille ei ollut olemassa vastaavaa järjestöä eikä turvaresidenssejä.

– Oli selkeä tarve tämän tyyppiselle toiminnalle. Alusta asti keskeinen ajatus oli, että taiteilijoita kohdellaan nimenomaan taiteilijoina, jotka voivat ulkomailla jatkaa taiteellista työskentelyään.

– Loimme paikallisen AR hosting -verkostomallin, ja myöhemmin muutkin ovat lähteneet luomaan samanlaisia. Ei riitä, että saadaan ihminen ulos maasta ja annetaan asunto. Hänelle pitää myös antaa tukea taiteelliseen työhön, Muukkonen tähdentää.

Tässä mallissa residenssiin saapuvan taiteilijan tukihenkilö vieraassa maassa on yleensä vertaistaiteilija tai -kuraattori.

Luova Eurooppa -rahoitus on vakauttanut toimintaa ja auttanut kasvamisessa

Luova Eurooppa -rahoitteisen Artists at Risk - a European Network of Safe Havens (AR-ENSH) -hankkeen kautta Helsingissä oli vähän aikaa sitten residenssissä valkovenäläinen teatteri- ja elokuvaohjaaja Andrei Kureichik. Hän kirjoitti residenssissä ollessaan muun muassa näytelmän, joka saa ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa helmikuussa 2023. Lisäksi YLEn radioteatterin, Kansallisteatterin ja Artists at Riskin tuottama ääniteos Valko-Venäjän uudet äänet on yhä kuultavissa YLE Areenassa. Kureichik on sittemmin saanut Yalen yliopistosta stipendin ja matkustanut Yhdysvaltoihin.

– Kun taiteilija pääsee ulos kotimaastaan, arvioimme tilanteen ja katsomme, mitä ovat seuraavat askeleet. Monelle isoimmat kysymykset ovat viisumi ja oleskelulupa, Marita Muukkonen kertoo.

Yleensä EU:n ulkopuolelta tullut henkilö saa oleskella Euroopassa viisumilla 90 päivää. Artists at Risk (AR) -residenssit kestävät kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen.

– Teemme jokaisen taiteilijan kanssa töitä tapauskohtaisesti. Keskustelemme, voiko taiteilija jollain aikajänteellä palata kotimaahansa. Esimerkiksi venäläiset toisinajattelijat ja taiteilijat ja afganistanilaiset taiteilijat eivät tietenkään voi nyt palata kotimaihinsa.

Tällä hetkellä esimerkiksi Moskovassa uransa tehnyt ukrainalainen teatterintekijä on residenssissä Barcelonassa kuusi kuukautta.

– Barcelonan kaupunki on tämän hankkeen jälkeen lähtenyt lisärahoittamaan uutta hanketta. Barcelona palkkasi kesällä osa-aikaisen työntekijän hoitamaan AR-residenssejä. Tässä auttoi se, että meillä oli jo Luova Eurooppa -rahoitus. Haluamme toiminnan olevan pitkäaikaista.

Luova Eurooppa -rahoitus on ollut meillä tärkeä silta laajentumiseen. On ollut merkittävää, että meillä on ollut EU-tason rahoitusta. 

– Toimintamme on kasvanut paljon siitä, kun haimme Luova Eurooppa -rahoitusta. Meillä on nyt paljon myös muita rahoittajia, kuten UNESCO, Andy Warhol -säätiö ja Goethe Instituutti, Marita Muukkonen kertoo.

AR sai myös Suomen ulkoasiainministeriöltä rahoitusta ensimmäistä kertaa. Yhdistys sai lisäksi Ruotsista kolmivuotisen rahoituksen.

Sota Ukrainassa kasvatti residenssien määrää hurjasti

AR on luonut Suomeen paikallisen toimijaverkoston, joka auttaa taiteilijoita verkostoitumaan suomalaiseen taidekenttään. Mukana ovat esimerkiksi Teatterin- ja Tanssin tiedotuskeskukset, Kansallisteatteri, Ylen radioteatteri, Suomen Pen, Helsinki Pride ja gallerioita kuten Myymälä 2 ja Lapinlahden Lähde.

Helsinkiin saapuva AR-residenssiläinen työskentelee joko Lapinlahden Lähteen Venetsia-rakennuksessa tai Hietsun paviljongissa. Taiteilijoiden residenssiasunnot taas sijaitsevat kävelymatkan päässä Etu-Töölössä. AR-residenssiläisiä on myös muualla Suomessa, kuten Porvoossa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut toimintaa. Aiemmin hankkeella oli 26 residenssiä 19 eri maassa. Venäjän hyökkäyssodan alettua mukaan tuli yhtäkkiä 500 uutta organisaatiota. Ukrainan sodan myötä Suomeen on syntynyt tänä vuonna paljon uusia residenssejä: Tampereelle, Joutsaan, Tohmajärvelle, Hammaslahdelle, Jyväskylän kirjailijataloon, Hyrynsalmelle ja maaseudulle Mustarindaan. 

– Kuitenkin kun yksi sota syttyy, se ei tarkoita, että muut sodat unohtuvat. Työskentelemme kaikkien uhattujen taiteilijoiden kanssa, Muukkonen painottaa.

Yhteensä Artists at Riskillä on yli 500 residenssiä ympäri Eurooppaa, kuten Belgiassa, Ranskassa, Baltian maissa ja Hollannissa. AR:n omia residenssejä on kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Berliinissä ja Pariisissa.

Artists at Risk (AR) -liikkeellä on residenssejä myös EU:n ulkopuolella, esimerkiksi Turkissa, Intian Goalla, Serbiassa, Georgiassa ja Azerbaidžanissa. Jopa Ukrainassa on residenssejä, koska osa ukrainalaisista taiteilijoista on armeijaikäisiä miehiä, jotka eivät pääse pois maasta. Osa ukrainalaisista taiteilijoista taas ei omasta toiveestaan halua lähteä pois Ukrainasta.

– Meillä on eri alueisiin keskittyviä AR-solidaarisuustiimejä. Esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen liittyen meillä on viisi ukrainalaista henkilökunnan jäsentä, jotka tekevät yhteistyötä kuraattorien kanssa eri maista. Tiimi miettii taiteilijalle sopivan yhteistyökumppanin ja selvittää, onko taiteilija tulossa residenssiin yksin vai perheen kanssa.

Ennen kuin taiteilija saa residenssipaikan, tiimi tarkastaa taiteilijan taustan ja selvittää, onko taiteilija todella vaarassa kotimaassaan ja miten suuressa vaarassa hän on. Analyysin tekevät alueelliset asiantuntijat.

– Tämä siksi, että saamme hakemuksia niin paljon, että emme voi sijoittaa kaikkia halukkaita.

Mieleen voi hiipiä kysymys, ovatko kotimaassaan vainotut taiteilijat henkisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa tehdäkseen taidetta. Muukkonen kumoaa tämän epäilyksen.

– Yleensä vaiennetut taiteilijat ovat taiteellisesti hyvin aktiivisia, koska heillä voi olla takana useiden vuosien tauko työskentelystä. Monelle taiteilijalle taiteen tekeminen on parasta terapiaa. Taidetta tehdessä voi käydä läpi sitä, mitä on kokenut. Länsimaalaiset terapiakäytännöt eivät myöskään ole kaikille ulkomaalaisille taiteilijoille tuttuja, ja vie aikaa, että ihmiset ovat valmiita terapiaprosessiin.

Suomi tarvitsisi humanitaarisen viisumikäytännön

Helsingin kaupunki on tukenut projektia alusta asti ja ollut tärkeä apuvoima.

– Meidän AR-turvaresidenssitoiminta onkin nimetty Helsinki-malliksi. Muuten instituutioiden taholta pitäisi ihan hirveän paljon enemmän antaa työmahdollisuuksia taiteilijoille, jotka tulevat tänne EU:n ulkopuolelta,  Muukkonen sanoo ja tähdentää, että kyseessä on usein korkean profiilin taiteilijoita, jotka Suomi menettää muille maille, kun ei anna heille mahdollisuuksia tehdä töitä Suomessa.

– Esimerkiksi afganistanilaiset naistaiteilijat tulevat yleensä keskiluokkaisista perheistä, ovat kielitaitoisia, korkeasti koulutettuja ja liberaaleja, mutta nyt he istuvat Afganistanissa  turvataloissa eivätkä voi tehdä mitään, koska viisumeja ei ole Suomeen myönnetty Ranskan ja Saksan tavoin.

Muukkonen nostaa esiin sen, että taiteilijoille on huono valinta hakea Suomesta turvapaikkaa, koska turvapaikkaprosessin aikana hakija ei saa matkustaa eikä tehdä töitä.

– Taiteilijat matkustavat paljon työnsä vuoksi. Ajattele vaikka viulistia. Suomessa ei ole humanitaarista viisumikäytäntöä, mikä toimisi taiteilijoiden kaltaisille toisinajattelijoille. Viisumia kun voi hakea omasta maastaan käsin.

Muukkonen kertoo, että esimerkiksi Saksaan tulija voi saada kolme vuoden humanitaarisen viisumin, joka oikeuttaa työlupaan. Eräs vainottu taiteilija saapui Suomeen Latvian humanitaarisella viisumilla.

– Vain pieni ja rajattu määrä hakijoista on oikeutettu humanitaariseen viisumiin, joten niiden myöntäminen ei tule kaatamaan EU-maita. On niin paljon maita ja alueita, joiden ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus saada humanitaarinen viisumi ja voida tehdä poliittista ja taiteellista työtään, ja jäädä ylipäätään eloon. Ei ole kenenkään etu, että prosessit ovat näin pitkiä.

Vaikka tilanne voi tuntua toivottomalta, Muukkonen on täynnä tarmoa.

– Tässä työssä pitää vain olla draivia ja uskoa siihen, että asiat muuttuvat paremmiksi.

Teksti: Elisa Helenius