Digitaalista oppimista Ghanaan – yliopistot Tampereelta, Tallinnasta ja Accrasta ratkovat opetusta Erasmus+-hankkeella

Kun koronapandemia laittoi yliopistojen luentosalit ja kampukset kiinni, Länsi-Afrikan Ghanassa ei oltu valmiita siihen. Digitaalisen oppimisen keinoja ja strategioita ei juuri ollut mietitty, kampusten ulkopuolella verkkoyhteydetkään eivät aina olleet kummoiset ja niin opettajien kuin opiskelijoiden digitaaliset lukutaidot olisivat voineet olla paremmat.

Samalla pandemian vaatima digiloikka oli mahdollisuus. Ghanassa on Suomen kaltainen valtion ohjaama yliopistojärjestelmä, ja digitaalisten palvelujen avulla opetusta voitaisiin hyvinkin ulottaa laajemmille joukoille ja myös maan syrjäisempiin kolkkiin, missä kärsitään työvoimapulasta esimerkiksi koulutuksessa.

Kun Euroopan komission Erasmus+-ohjelma aloitti oppimiseen liittyvän haun kapasiteetinvahvistamishankkeille, päättivät Tampereen yliopisto, Tallinnan yliopisto ja ghanalaiset Winneban yliopisto sekä Cape Coastin yliopisto tarttua mahdollisuuteen.

”Meidän yksikössämme ja itsellänikin on pitkä kokemus Erasmus+-hankkeista”, sanoo yliopistotutkija Jussi Okkonen Tampereen yliopistosta. Kumppanitkin olivat tuttuja: niin virolaisten kuin ghanalaisten kanssa oli tehty yhteisiä hankkeita aiemminkin, ja Ghanan digitaalisen oppimisen haasteet olivat käyneet tutuiksi. Niinpä tuttujen tekijöiden kanssa oli luontevaa käydä ratkomaan tuttua ongelmaa, Okkonen kertoo. Hakemus menestyi haussa, ja nyt kolmivuotinen hanke, Building Capacity for Online Tuition in Ghana, on juuri alkanut.

Vastauksia opettajapulaan

Ghana on suorakaiteen muotoinen valtio Länsi-Afrikan rannikolla. Valtaosa maan aktiviteeteista on keskittynyt etelärannikolle, ja pohjoisen maaseutu on vaatimattomampaa.

Toinen mukana olevista paikallisista yliopistoista – Winneban yliopisto – on kasvatustieteellinen yliopisto, joka kouluttaa opettajia koko maahan. Opintoihin kuuluu harjoittelujakso jossain päin maata, minkä jälkeen palataan pääkaupunki Accraan suorittamaan opinnot loppuun.

”Sen jälkeen lähteminen kaupungeista takaisin maaseudun pienempiin kaupunkeihin ei olekaan enää houkuttelevaa”, Okkonen sanoo. ”Yksi paikallinen kollega sanoi, että pääkaupungissa on todella koulutettuja taksikuskeja ja siivoojia, koska ansiotaso suorittavissa ammateissa on kohtuullinen verrattuna siihen, mikä elintaso maaseudulla olisi.”

Hankkeen yksi hypoteesi onkin, että jos harjoittelussa ja työssä olevia opettajia voisi tukea digitaalisin ratkaisun koko maassa, erityisesti pohjoisessa, se voisi auttaa heitä juurtumaan sinne. Jos kampukselle ei tarvitsisi palata harjoittelun jälkeen ollenkaan, nuoret voisivat rakentaa elämäänsä sinne, missä opettajista on huutava pula.

Hankkeessa tehdäänkin tutkimusta siitä, millainen potentiaali verkko-opetuksella Ghanassa on, Okkonen sanoo. ”Onnistuimme virittämään kokonaisuuden sellaiseksi, että tässä päästään tekemään myös tieteellistä tutkimusta, jolla pyritään saamaan aikaan konkreettisia vaikutuksia. Meillä on hyvä pooli asiantuntijoita, joiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää.”

Tutkimusyhteistyötä ja opettajan taitoja

Ghanalaiset toivovat yhteistyöltä myös tutkimusyhteistyön syvenemistä. ”Haluamme rakentaa pitkän aikavälin suhteita Tampereen ja Tallinnan yliopistojen kanssa digitaalisen oppimisen tutkimuksessa”, sanoo tutkijatohtori Christopher Yarkwah Cape Coastin yliopistosta. ”Tutkimusten avulla voimme parantaa tietotekniikan käytänteitämme ja kehittää opetusstregioita aktiiviseen opettamiseen ja oppimiseen, joka perustuu vuorovaikutukseen.”

”Voimme myös jakaa oppimaamme muille yliopistoille Ghanassa ja Afrikassa”, sanoo Winneban yliopiston apulaisprofessori Benjamin Ghansah. Samalla kaikki hankkeeseen osallistuvat saavat tukea kehittymiseen opettajina, sanoo Tallinnan yliopiston nuorempi tutkija Kadri Mettis. ”Kun näen, miten eri yliopistoissa työskennellään, kehitän samalla omia opettajantaitojani ja muokkaan kursseistani edistyneempiä. Henkilökohtaisen kehittymisen tasolla tämä on hyvä ja helppo tapa saada uusia näkökulmia.”

Ulos siiloista

Kansainvälinen yhteistyö oli kumppanuksille entuudestaan tuttua, mutta silti tästäkin hakuprosessista tuli uusia ideoita ja näkökulmia, sanoo Benjamin Ghansah. ”Tieto auttaa meitä myös tulevissa hauissa.” Yarkwah puolestaan toteaa, että monikulttuurisessa joukossa oli upeaa tehdä hakemusta. ”Oli ilo pystyä vaihtamaan ideoita, osaamista ja oppimista, sillä Erasmus+ on varsin kilpailtu haku.”

Arviossa hakemusta kiiteltiin siitä, että kaikki yliopistot osallistuvat joka työpaketin toteuttamiseen, vaikka joka paketissa onkin joku päävastuussa. Tällaista ”ristiin pölyttymistä” arvostettiin Jussi Okkosen mukaan, sillä se pitää koko hankkeen yhtenäisempänä. Se on myös osoittautunut hyväksi ratkaisuksi.

”Olemme tietysti hyvin alkuvaiheessa ja teemme ensimmäistä työpakettia, mutta se on edennyt todella hyvin. Ei tarvitse odotella, että joku tekee jotain ennen kuin itse pääsee tekemään seuraavaa pakettia, vaan kaikki tehdään yhdessä.” Perinteisempi tapa, jossa jokainen siiloutuu omiin paketteihinsa tuntuu hänestä nyt byrokraattiselta ja hankalalta ajatukselta. ”Mitä enemmän ollaan yhdessä, se helpottaa työtä.”

Okkosen mukaan kumppanit olivat niin tuttuja keskenään, että työnjako sujui helposti ja kursailematta. Hänestä onkin hyvä, että ainakin osa yhteistyökumppaneista on vanhastaan tuttuja. Samaa sanoo Kadri Mettis. ”Tärkeintä on tunnistaa, miksi juuri tämä kumppani on hyödyllinen tässä hankkeessa ja millainen rooli kullakin instituutiolla olisi. Siinä mielessä on tärkeää tuntea kumppanit ja kontaktit, ja valita jo tutuista partnereista sellaiset, joihin oikeasti luottaa.”

Jos valmiita kontakteja ei ole, kapasiteetinvahvistamisohjelman sivuilla on myös toiminto, jolla voi etsiä mahdollisia kumppaneita. Erasmus+ on myös hyvä keino kehittää luottamussuhteita, Mettis muistuttaa. ”Tässä tutustuu kumppaneihin ja tietää kenen kanssa voi hakea seuraavaa, ehkä isompaa hanketta, koska voi jo luottaa heihin.”

Ei liian vaikea

Erasmus+-avustuksia haetaan suoraan EU:n komissiolta. EU-rahoituksella on byrokraattinen ja vaikea maine, mutta Jussi Okkosen mielestä haku ei ole vaikea, vaan oikeastaan varsin suoraviivainen. ”Toki tausta ja perustelut on syytä olla hyvin mietitty ja ajatus projektista kirkas”, hän sanoo. ”Mutta minusta komission parjattu portaali on mahtava. Se on käytännössä automatisoitu ja se ohjaa hyvin, että mitä pitää kirjoittaa mihinkin.”

Benjamin Ghansahin mielestä hakemusprosessi oli läpinäkyvä ja perinpohjainen. ”Kannattaa olla tarkka ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Kun tiimillä on yhteinen visio ja tarkoitus, Erasmus+-rahoituksen tai minkä tahansa muun rahoituksen voi kyllä saada.”

Christopher Yarkwah korostaa, että hakemuksen pitää olla luova ja innovatiivinen. “Pitää olla selkeä visio siitä, miten vaikuttaa maailmaan positiivisesti.”

Teksti: Esa Salminen