Kansainväliset kokemukset kasvattivat Petra Nylundista itsevarman, yhteistyökykyisen ja kielitaitoisen

– Paljon kansainvälistä osaamista, minullako? kertoo 24-vuotias Petra Nylund ajatelleensa ensimmäiseksi haastatteluyhteydenoton saatuaan.

Sitten hän laati kansainvälisistä kokemuksistaan aikajanan, joka täytti kokonaisen A4-paperiarkin. Se mikä Nylundille näyttäytyy ihan vain elämänä, näyttäisikin toisenlaisen linssin läpi tiirailtuna olevan kansainvälisen kokemuksen kartuttamista.

Seuraavaksi Nylund kysyy hymyillen Nuorisokeskus Villa Elban kansainvälisten asiain koordinaattori Ritva Saarikettuun viitaten:

– Ritvaltako kuulit? Arvailin, että se on varmasti ollut Ritva, joka musta vinkkasi!

Nylundin tapauksessa paljon selittää lapsuus, joka ulkopuolisen korvin kuulostaa kadehdittavan jännittävältä. Nylundin äiti työskenteli Kaskisilla nuorisosihteerinä, ja heidän kotonaan majoittui 15 vuoden aikana yhteensä 12 Villa Elban vastaanottamaa vapaaehtoista eri Euroopan maista.

Ensimmäisen vapaaehtoisen saapuessa Nylund oli viisivuotias. Hän muistelee vuosien takaista valokuvaa, jossa osallistuu alle kouluikäisenä yläkoululaisten EU-ohjelmien infotilaisuuteen. Kuvassa Nylund istuu tarkkaavaisena eturivissä keskimäärin vähemmän kiinnostuneen oloisten teinien ympäröimänä.

– Opit taisi mennä perille. Olen aina vitsaillut, että olin varsinainen EVS-lapsi, Nylund naureskelee viitaten Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun eli nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistoimintaan. – Myös äitini tykkää vitsailla, että lopputyönään ennen siirtymistä muihin hommiin hän lähetti oman lapsensa vapaaehtoiseksi.

Ennen omaa vapaaehtoisjaksoaan Nylund osallistui läpi nuoruutensa kansainvälisten vapaaehtoisten toimintaan Kaskisilla. Vanhempana hän myös ohjasi lasten toimintaa yhdessä vapaaehtoisten kanssa.

Muistot monikulttuurisesta kodista, jossa englanti oli kolmas kotikieli suomen ja ruotsin lisäksi, ovat Nylundille rakkaita. Saksan ylioppilaskirjoituksiinkin treenaaminen edistyi saksankielisten vapaaehtoisten kanssa kotona rupatellessa.

– Se, että on saanut nuoresta saakka oppia eri kulttuureista ja tavoista ja kuulla ties mistä muista maista omalla kotisohvalla, on mielestäni iso rikkaus. Maailman moninaisuus ei ole sitten myöhemmin tuntunut mitenkään oudolta tai epänormaalilta. Taustani on varmasti tehnyt musta avoimemman ihmisen, pohdiskelee Nylund.

Seuraava siirto selvisi pohjoisunkarilaisessa kylässä WiFi-verkon tuolla puolen

Kun Nylund 18-vuotiaana valmistui ylioppilaaksi, suuntasi hän välivuodeksi silloisen Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun kautta vapaaehtoistöihin 5 000 asukkaan kylään Pohjois-Unkarin harvaanasutulle seudulle.

– En välttämättä olisi ilman kaikkien näiden vapaaehtoisten seuraamista läheltä lapsesta saakka edes keksinyt haluta vapaaehtoiseksi. Mutta tuolloin en jännittänyt, olin enemmän odottavaisin mielin.

Oman käsityksensä mukaan Nylund tiesi prosessista etukäteen kaiken. Todellisuudessa asioiden kokeminen itse osoittautui erilaiseksi kuin sivusta seuraaminen. Välillä oli raskastakin: kulttuurishokkia ja kielimuuria. Talon jakaminen kymmenen eri kansalaisuuden edustajan kanssa loi omat arkiset haasteensa. Oli erilaisia suhtautumistapoja vaikkapa siihen, oliko lämmityksen katkeaminen sydäntalvella asukkaiden reagointia vaativa seikka. Kokemus oli kuitenkin kaikkine sävyineen merkityksellinen. 

Unkari valikoitui Nylundin kohteeksi kiinnostavan hankkeen perusteella. Hänen päätehtävänään paikallisessa järjestössä oli opettaa ympäröivän alueen romanilapsille sekä muille unkarilaislapsille englantia pelaten ja leikkien sekä edistää syrjäisemmän ja matalamman elintason alueella nuorten tietoisuutta ja uskoa mahdollisuuksiinsa. 

– Oma projektini oli opettaa englantia eräälle romanitytölle, joka oli joutunut käymään kuutosluokan neljästi. Seuraava kerta oli viimeinen mahdollisuus läpäistä englannin koe ja päästä yläasteelle. Se oli aikamoinen rumba. Lopulta minä opin unkaria ja tyttö pääsi läpi englannin kokeesta! muistelee Nylund riemuiten. – Oli todellinen jes-fiilis, kun näki, että pystyy oikeasti auttamaan jotakuta.

Kielenopetuksen lisäksi Nylundin vapaaehtoisvuoteen kuuluivat työleirit, joilla kunnostettiin yhden hengen kylästä retriittikylää turistien houkuttelemiseksi.

– Kun olin kolme viikkoa kunnostusleirillä kylässä, jossa ei asunut ketään eikä ollut toimivaa nettiäkään, oli melkein pakko alkaa harkita omaa elämää ja tulevaisuutta. Siellä keksin, että nämä kansainväliset suhteet on se juttu.

Nylund halusi erikoistua diplomatiaan ja kansainväliseen viestintään, niinpä Budapest ja kolmivuotinen kandidaatintutkinto kutsuivat. Kaikkiaan hän asui Unkarissa viitisen vuotta ennen kuin muutti Turkuun Åbo Akademin digitalisaation hallinnon ja tietojärjestelmätieteen englanninkielisten maisteriopintojen perässä.

Nylund uskoo, että kansainvälisestä opiskelutaustasta on hyötyä. Hän korostaa, että työnantajilta olisi virhe kuvitella, että ulkomailla opiskellaan vain, jos oppilaitosten ovet eivät kotimaassa aukene. Toisaalta Nylund myöntää pohtineensa suomalaisten työmarkkinoiden mahdollista ennakkoluuloisuutta ulkomaisia tutkintoja kohtaan, kun ensin harkitsi maisteriopintoja kotimaan sijaan Norjassa tai Ruotsissa.

– Viimeisenä Unkarin vuotenani ympyrä vielä ikään kuin sulkeutui, koska tein harjoittelun samassa järjestössä, jossa olin aikoinaan vapaaehtoisena. Lopulta olin kokenut prosessin kaikki puolet: ollut vastaanottamassa vapaaehtoisia, työskennellyt itse vapaaehtoisena ja viimeiseksi hankehallinnon puolella.

Kansainväliset kokemukset varustivat vaikuttavalla työkalupakilla niin työelämää kuin ihan vain elämää varten

Lopulta kansainvälisillä kokemuksilla on ollut Nylundin elämässä suorastaan käänteentekevä vaikutus:

– Ne ovat saaneet oivaltamaan, että kansainvälinen ura ja esimerkiksi EU kiinnostavat. Voisin asua muutaman vuoden Suomessa ja pohtia sitten taas muuttoa ulkomaille. Jotenkin haluan yhdistää kansainvälisten suhteiden ja kauppatieteiden tutkintoni, Nylund puntaroi.

Yksi tekijä, jonka Nylund kokee avaavan ovia auki kansainväliselle uralle, on kielitaito. Kiitos lapsuudenkodin jakamisen vapaaehtoisten kanssa sekä oman vapaaehtoisjaksonsa Nylund itse puhuu viittä kieltä. Esimerkiksi Unkarissa opintojen ohella hän kerrytti työkokemustakin intialaisessa konsulttiyrityksessä ruotsiksi työskennellen.

Siinä missä useimmat toki luettelevat työhakemuksessaan tulevansa toimeen erilaisten ihmisten kanssa, on Nylundilla kielitaidon lisäksi varsin konkreettista, vuosien varrella kertynyttä kulttuurienvälistä osaamista. Sekä tietysti pitkäaikaisia ystäviä ympäri Eurooppaa ja maailmaa.

– Mielestäni on tärkeää karsia mustavalkoisuutta ja ymmärtää eri kulttuureja ja maita muutoinkin kuin mitä lehdissä lukee. Näkemykset eivät aina ”mätsää”, mutta monikulttuurisissa ympäristöissä olen oppinut keskustelemaan asiallisesti ja tekemään yhteistyötä erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa.

Lopulta kaikista merkittävin kansainvälisen kokemuksen tuoma elämänoppi on Nylundin mukaan vaikeammin sanoitettava kokonaisuus uskallusta, sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisukykyä.

– Isoin asia minkä kansainväliset kokemukset ovat tuoneet elämääni on se, että pystyn heittäytymään ulos mukavuuskuplastani. Ulkomailla asuessa oppii uskaltamaan ja kasvaa itsevarmaksi. Pitää ratkaista ongelmia, ja vähitellen alkaa luottaa, että tilanteessa kuin tilanteessa kaikki kyllä järjestyy jollain tavalla, vaikkei heti siltä vaikuttaisikaan.

Samaa hyppyä tuntemattomaan Nylund suosittelee kannustavasti muillekin nuorille:

– Vapaaehtoisjakso on turvallinen tapa päästä asumaan ulkomaille. Siinä on lähettävän ja vastaanottavan organisaation tuki ja erilaisia ja eripituisia projekteja, mistä valita. Jos on pienikin kipinä kokeilla lähteä ulkomaille, vapaaehtoisuus on erinomainen väylä. On mahtavaa, että EU:ssa periaatteessa kaikilla nuorilla on tämä mahdollisuus!

Teksti: Laura Mettälä