Kuopiosta Kap Verdeen – ura merillä vie tuntemattomiin paikkoihin
Merenkulussa ammattikenttä laajenee valtavasti siirryttäessä kansallisesta ympäristöstä kansainväliseen. Tarjolle tulee paljon enemmän erilaisia alustyyppejä, liikennealueita, työskentelytapoja ja tietenkin kollegoita eri kansalaisuuksista.
Sain ensimmäisen kansainvälisen työpaikkani miehistön jäsenenä suomalaisella rahtialuksella, kun opiskelin toista vuotta ammattikorkeakoulussa. Sen jälkeen olin töissä reilut kymmenen vuotta kansainvälisillä rahti- ja matkustaja-aluksilla miehistö- ja päällystötehtävissä. Suomalaisten laivojen lisäksi työskentelin brittiläisellä ja saksalaisella aluksella. Miehistö oli monenkirjavaa: kollegoita oli Länsi- ja Itä-Euroopan lisäksi muun muassa Filippiineiltä. Työkielinä käytimme suomea, ruotsia ja englantia.
Nyt olen työskennellyt kymmenisen vuotta alusliikenneohjaajana Suomenlahdella kulkeville laivoille, ja asiakkaani edustavat useita kansallisuuksia.
Yhteiset työtavat kansalaisuudesta riippumatta
Työtavat merenkulkualalla ovat saman tyyppiset kansalaisuudesta riippumatta. Työskentely on helppoa, koska ala on kansainvälisesti standardoitua. Jopa operaatioissa käytettävä englannin kieli on YK:n alaisen kattojärjestön määrittelemä (IMO Standard Maritime Communication Phrases, SMCP). Haastavaa on se, että laiva on työympäristönä eristynyt.
Eri puolilta tulevien ihmisten kanssa työskennellessä on hyvä ottaa huomioon tiettyjä kulttuurieroja muun muassa auktoriteettikäsitykseen liittyen. Haasteista selviää positiivisella ja ystävällisellä asenteella.
Työkaverit ovat pääasiassa mukavia, koska merillä työskennellessä vaaditaan mukautuvaisuutta. Se on työssäni erityisen positiivista. Olen kansainvälisessä työympäristössä oppinut ymmärtämään eri taustoista tulevien ihmisten erilaisuutta ja toisaalta kaikkia meitä yhdistäviä asioita.