Kansainvälisyys tukee lastensuojelun piirissä olevien nuorten henkilökohtaista kasvua ja itsenäistymistä
”Oltiin niin innoissamme, että lähdettiin heti suunnittelemaan uutta”
SOS-Lapsikylän kohdalla kansainvälisyyden porttiteoria pitää 100-prosenttisesti paikkansa: heti ensimmäisen nuorisovaihtokokemuksen jälkeen organisaatio tiesi, että tämä toimii ja että tätä pitää saada lisää.
Ensimmäinen kansainvälinen nuorisovaihto toteutettiin Göteborgissa elokuussa 2023. Suomesta vaihtoon osallistui SOS-Lapsikylän kehittäjänryhmä ja Ruotsista SOS-Lapsikylän nuorisoryhmä.
– Me oltiin niin innoissamme vaihdosta ja sen annista, että lähdettiin heti suunnittelemaan uutta, nauraa SOS-Lapsikylän kehittämissuunnittelija Tessa Kouvolainen.
Tämän vuoden heinäkuussa tarina sai jatkoa, kun nuoret tapasivat Suomessa. Tällä kertaa mukaan tuli uusi yhteistyökumppani, SOS-Lapsikylän vaikuttajaryhmä Espanjasta.
Ei liene vaikea arvata, että ensi kesänä yhteistyö jatkuu Espanjan kuuman auringon alla…
Jasmin Viljakainen on ollut mukana molemmissa jo toteutuneissa vaihdoissa vertaisohjaajan roolissa.
– Mitä olen muiden kanssa puhunut, niin vaihto oli tosi tärkeä juttu. Meidän nuorille on aina merkityksellistä päästä tapaamaan toisiaan. Siitä tulee tunne, ettei ole yksin eikä tarvitse selittää ns. perusasioita, vaan tietää, että nämä about ymmärtää ja tajuaa mun fiilistä, Viljakainen selittää.
Myös Viljakainen työskentelee SOS-Lapsikylän ehkäisevässä työssä. Hän ylläpitää SOS-kehittäjänuorten supersuosittua TikTok- ja Instagram-tiliä sekä YouTube-kanavaa, joilla hän puhuu lastensuojelun arjesta ja vastailee lasten ja nuorten lastensuojelua koskeviin kysymyksiin.
Kehittäjät kehittämässä
SOS-kehittäjänuorten toimintaan Jasmin Viljakainen on osallistunut jo useamman vuoden. Kehittäjänuoret ovat nuoria, joilla on jonkinlainen henkilökohtainen suhde lastensuojeluun – he ovat joko lastensuojelun entisiä tai nykyisiä asiakkaita tai sijaissisaruksia - ja halua olla mukana kehittämässä lastensuojelua kokemusasiantuntijan näkökulmasta käsin.
Toiminnan tavoitteena on muun muassa vaikuttaa lastensuojelua koskevaan stigmaan, tehdä yhteistyötä päättäjien kanssa, kouluttaa sosiaalialan opiskelijoita sekä osallistua tempauksiin.
SOS-kehittäjänuorten kesken järjestetyillä nuorisovaihdoilla on kahtalaisia tavoitteita: yhtäältä tarjota nuorille itsetuntoa vahvistavia kokemuksia, toisaalta kehittää lastensuojelua ja vaikuttajaryhmien toimintaa.
Viljakainen täsmentää, mistä on kysymys:
– Kokemusasiantuntijat ei ole vertaistukiryhmä. Me ei oleteta, että työpajoissa jokainen avaa kaiken elämästään. Esimerkiksi stigmasta ja sen rikkomisesta voi puhua ilman, että tarvitsee jakaa omaa tarinaansa. Tosi monet olettavat, että kokemusasiantuntijoiden pitäisi kertoa omista kokemuksistaan, vaikka se ei ole lähtökohta. Lastensuojelun kehittäminen kokemusasiantuntijana on eri asia kuin sun tausta ja tarina.
Viljakaisen mukaan kansainvälisyyden lisäarvo on siinä, että pääsee vertailemaan eri maiden käytäntöjä:
– Tämän kesän vaihdossa puhuttiin esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollosta. Keskusteltiin pienryhmissä, mikä missäkin maassa on hyvää ja mitä pitäisi kehittää. Siinä pääsee jakamaan sitä, mitkä asiat meillä toimii ja voi napata hyviä käytäntöjä muista maista kokeiluun.
Tällaisessa yhteistyökuviossa yhteistyökumppaneiden tavoitteiden ja toimintatapojen yhteensopivuus on ensiarvoisen tärkeää.
– Meille organisaationa oli arvokasta löytää kumppani, jolla on tosi samanlaiset ajatukset kuin meillä. Hekin näkevät nuoret osaavina, arvokkaina ja nohevina toimijoina, Kouvolainen kuvailee.
Aikuistaitoja ja boostia itsetunnolle
Kouvolaisen mukaan nuorten on tärkeää tavata muita nuoria, joilla on ollut samanlaisia kokemuksia. Yhdessä on turvallista olla, kun kukaan ei utele, kauhistele tai ihmettele. Osataan kunnioittaa jokaisen omaa kokemusta, menneisyyttä ja tarinaa.
Ensimmäisessä yhteisessä vaihdossa nuoret käsittelivät muun muassa itsenäistymistä, taloustaitoja sekä luottamusta omiin kykyihin ja tulevaisuuteen. Lisäksi pohdinnassa olivat lasten oikeudet ja se, mitä kukin voi tehdä lastensuojeluun liittyvän leiman vähentämiseksi.
– Jasmin esimerkiksi opetti muille someen liittyviä juttuja ja miten somea voi käyttää työkaluna stigman rikkomiseen. Toisen vaihdon teemoiksi nuoret halusivat itsensä kehittämisen ja itsetuntemuksen sekä mielenterveyden, Kouvolainen kertaa.
Kouvolainen muistuttaa, että lastensuojelunuorille ulkomailla käyminen ei ole itsestäänselvyys. Matkustamiseen liittyvät käytännöt ja uskallus kommunikoida ovat kuitenkin tärkeitä kansalais- ja työelämätaitoja, joiden opetteluun hän ammattilaisena haluaa luoda tilaisuuksia:
– On ollut hienoa nähdä onnistumisen kokemuksia ja olla valamassa uskoa pärjäämiseen, kielitaitoon ja mahdollisuuksiin matkustaa jatkossa myös itsenäisesti, hän iloitsee.
Sanavalmis ja somessa varsin suvereenisti esiintyvä Jasminkin vahvistaa, että alussa pelotti:
– Kun eka vaihto oli suunnitteilla, niin mähän kysyin monta kertaa, että oletteko te ihan varmoja, että haluatte mut mukaan. Että mä en puhu englantia – että enhän mä tule pärjäämään siellä!
Jo nuorisovaihdon ensimetreillä kuitenkin selvisi, että totta kai hän pärjää. Ihmiset eivät olleetkaan häntä vastaan, vaan he tsemppasivat ja tukivat.
Kansainvälistä vapaaehtoistyötä Lapin erämaamaisemissa
Siinä missä SOS-Lapsikylä on hyödyntänyt lastensuojelun piirissä olevien nuorten kansainvälisessä toiminnassa Erasmus+ -ohjelman nuorisovaihtoja, Nuoriso- ja luontomatkailukeskus Vasatokka on ottanut tehot irti Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelmaan kuuluvasta vapaaehtoistyöstä.
– Ajatus lähti liikkeelle siitä, että minulla oli ystävä töissä lastensuojelun jälkihuollossa Keski-Suomessa, aloittaa Johanna Kilponen. – Tuli puhetta vapaaehtoistyöstä ja koettiin, että se voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.
Johanna Kilponen toimii kansainvälisen nuorisotyön ohjaajana Vasatokassa, joka sijaitsee Suomen suurimmassa kunnassa Inarissa.
Tavallisesti nuoret lähtevät Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistöihin ulkomaille. Lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten kohdalla Vasatokka on hyödyntänyt ohjelmaan kuuluvaan maansisäisen vapaaehtoistyön mahdollisuutta, joka on avoinna nuorille, joille ulkomaan jakso on liian suuri hyppy tuntemattomaan tai jostain käytännön syystä vaikeasti toteutettavissa.
Toistaiseksi Vasatokkaan on tullut vapaaehtoistöihin kolme suomalaista nuorta lastensuojelun jälkihuollosta. Jokaisen kohdalla toteutus on ollut hieman erilainen, mutta perusajatus on ollut, että ensin nuori voi tulla lyhyelle yksilöjaksolle ja sen jälkeen osallistua kansainväliseen vapaaehtoishankkeeseen, johon tulee myös muita nuoria useasta eri maasta.
Myös optio ulkomaanjaksolle on auki.
– Vielä kukaan nuorista ei ole vielä lähtenyt ulkomaille. Ekalla vapaaehtoisista kipinä kansainvälisyyteen syttyi, ja aloinkin jo kartoittaa mahdollisia vastaanottavia organisaatioita... Mutta prosessi keskeytyi, koska kävi niin onnellisesti, että nuori haki ja pääsi opiskelemaan matkailualaa, Kilponen hymyilee.
Eikä aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Muddusjärven rannalla, lähellä Muotkatunturien erämaa-aluetta, sijaitsevan Vasatokan ympäristö on monelle nuorelle uusi ja eksoottinen kokemus. Kokemukseen heittäytymistä helpottaa tieto siitä, että vastassa on porojen ja villin luonnon lisäksi joukko omaa äidinkieltä puhuvia ja turvallisia nuorisoalan ammattilaisia.
Ohjattavasta ohjaajaksi
Nuorisokeskuspedagogiikkaan kuuluu kansainvälisten mahdollisuuksien tuominen muita haavoittuvammassa asemassa olevien nuorten ulottuville. Myös työntekijät kokevat sen tuovan erityistä merkityksellisyyttä omaan työhön.
– Meidän hankkeisiin osallistuu oikeastaan vain sellaisia suomalaisia nuoria, joilla on enemmän tarvetta tuelle. Lastensuojelun jälkihuollon lisäksi hankkeisiin tulee nuoria mm. työpajoilta, etsivästä nuorisotyöstä ja ammatillisesta kuntoutuksesta, Kilponen täsmentää.
Vasatokkalaisille palkitsevinta on, kun nuoren vapaaehtoisjaksosta muodostuu onnistunut kokemus, ja työyhteisö pääsee näkemään, miten nuoret itseluottamus ja rohkeus kasvavat jakson aikana.
– Uskoisin, että nuorille tärkeintä on päästä mukaan työyhteisöön tasa-arvoisena jäsenenä. Meille tullut nuori on saattanut olla koko nuoruutensa toisten ihmisten ohjattavana ja työn kohteena erilaisissa sosiaalipalveluissa. Vapaaehtoistyössä vastuun saaminen ja siirtymä kohteesta aktiiviseksi toimijaksi voi olla käänteentekevää, Kilponen pohtii.
Uuteen roolin hyppääminen ei välttämättä tapahdu aivan kädenkäänteessä. Kilponen kuitenkin kehuu Euroopan solidaarisuusjoukkojen rahoituksen antamia mahdollisuuksia järjestää nuorille tehostettua tukea:
– Kahdella meidän kolmesta vapaaehtoisesta on ollut tukihenkilö jatkuvasti käden ulottuvilla varmistamassa, että työt sujuvat. Onneksi EU-rahoitus mahdollistaa vaikkapa ylimääräisen tuntityöntekijän palkkaamisen tätä varten.
Vapaaehtoistyön konkreettisista vaikutuksista Kilponen kuulee usein jälkikäteen nuorilta itseltään tai heidän ohjaajiltaan. Monille on iso juttu olla hetki poissa omasta arkiympäristöstä ja omista piireistä.
– Usein taustalla on se, että halutaan jotain muutosta omaan elämään. On tosi palkitsevaa kuulla, että jakson jälkeen asiat ovat menneet eteenpäin siellä nuoren arjessa, Kilponen sanoo. – Nuoret ovat itse sanoittaneet asiaa niin, että lisääntyneen rohkeuden myötä on uskaltanut muuttaa omilleen tai palata jonkin vanhan harrastuksen pariin, jonka on jossain vaiheessa lopettanut hankalan elämäntilanteen takia.
Ruotsi on eksoottinen maa ja muuta opittua
Sekä SOS-Lapsikylän että Vasatokan kokemus osoittaa, että kansainvälisyys sopii erinomaisesti lastensuojelutyön keinovalikoimaan. Kansainväliset kokemukset palvelevat nuorten henkilökohtaisen kasvun tavoitteita jopa poikkeuksellisella tavalla.
Vasatokan Johanna Kilponen painottaa, että lastensuojelunuorten kanssa työskennellessä tärkeintä on tehdä ennakkotyöt todella huolellisesti:
– Tällaisten jaksojen järjestäminen vaatii huomattavan määrän ennakkosuunnittelua, tukitoimien miettimistä, nuoren taustoihin tutustumista, riskeihin varautumista sekä työpaikan henkilökunnan briiffaamista – ja silti voi tulla yllätyksiä.
Myös SOS-Lapsikylän työntekijät korostavat, että nuoren vakaakin tilanne voi äkillisesti keikahtaa päälaelleen vaikkapa jonkin itsestä riippumattoman asian takia, jolloin kansainvälinen jakso on voitava perua tai siirtää tuonnemmaksi.
Keskeiseksi onnistumisen elementiksi resurssien riittävyyden ja luotettavien yhteistyökumppanien rinnalle SOS-Lapsikylän Tessa Kouvalainen nostaa osallisuuden.
– Nuoret kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun aivan alusta lähtien, Kouvolainen sanoo ja jatkaa: - Kun nuorille antaa tilaisuuden ja rauhan suunnitella, sieltä tulee aivan timanttisia juttuja. Meillä ensi vuoden vaihto on syntynyt täysin nuorten toiveista.
Kouvolaista huvittaa, miten vääriä kuvitelmia ohjaajilla on ollut siitä, miten nuoret näkevät tai kokevat asiat:
– Esimerkiksi me ohjaajat oltiin ajateltu, että englannilla mennään, mutta kun asia tuli nuorten kanssa puheeksi, olikin vastaus ”ei, ei, aivan ehdottomasti halutaan oppia espanjankielisiä sanoja ja lisää ruotsia”.
Samoin kävi aivan prosessin alussa, kun SOS-Lapsikylä etsi kuumeisesti sopivaa yhteistyökumppania. Kun sopiva kandidaatti löytyi lopulta naapurimaasta, ohjaajat arvelivat nuorten mahdollisesti pettyvän, kun vaihdon kohdemaa ei olisikaan kovin eksoottinen.
Toisin kuitenkin kävi. Eksotiikka alkoi jo laivamatkalla, kun nuoret toivoivat opastusta rapujen oikeaoppiseen syömiseen. Maa on myös Suomea merkittävästi monikulttuurisempi.
– Ruotsi oli kulttuurisesti yllättävän kiinnostava juuri siksi, että meidän ennakko-oletus oli, että sehän on melkein kuin Suomi. Ryhmässä oli monta yksin alaikäisenä maahan tullutta, mikä tarkoitti, että monikulttuurisuus ja eri uskonnot piti ottaa alusta asti huomioon, Viljakainen huomauttaa.
Kouvolainen kertoo, että haavoittuvassa asemassa olevien kanssa turvallisen ja hyvän olon luominen on kaiken a ja o. Niinpä kumppaniorganisaatiot panostivatkin paljon turvallisuus- ja riskienhallintasuunnitelmiin.
Kumppanien kesken sovittiin ennen tapaamisia kaikki peruspalikat päihteiden käytöstä turvallisen tilan säilyttämisen käytäntöihin. Vaihdon alussa myös nuoret pohtivat yhdessä vaihdon sääntöjä ja sitä, miten turvallista fiilistä luodaan sekä yhteistä vaihtoa ja muita kunnioitetaan.
– Ainahan reissussa jotain pientä sattuu, mutta ilokseni voin sanoa, että vakavammilta tilanteilta ollaan vältytty, Kouvolainen kuittaa.
Teksti: Hilma Ruokolainen
Mitkä hankkeet?
Rahoitusohjelma ja toiminto: Erasmus+ nuorisoalalle, nuorisovaihto, KA-152
Hankkeen nimi: Sijaishuollossa kasvaneiden nuorten itsenäistymisen tukeminen vertaistuen avulla
Kumppaniorganisaatiot: SOS Barnbyar (Ruotsi), SOS-lapsikyläsäätiö (Suomi)
Myönnetty rahoitus: 21 995 €
Rahoitusohjelma ja toiminto: Vapaaehtoistiimi toteutettiin osana Euroopan solidaarisuusjoukoista rahoitettua vuotuista vapaaehtoistoimintaa
Organisaation nimi: Nuorisokeskus Vasatokka (Nuoriso- ja luontomatkailukeskus Inari Oy)