JOPPI-seminaari nosti esiin ratkaisuja jatkuvaan oppimiseen

Jatkuvan oppimisen tulevaisuus luodaan yhdessä

Seminaarin avasi opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Sirkku Linna, joka korosti, että jatkuva oppiminen on koko yhteiskunnan elinehto. Linna nosti esiin ministeriössä käynnissä olevan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyön, jonka tavoitteena on suunnata alan tekemistä vuoteen 2040. 

Linna taustoitti, että Suomen menestys perustuu koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen. Osaaminen voidaan nähdä strategisena resurssina. Puheenvuorossa korostui tarve tiivistyvälle yhteistyölle työelämän kanssa, jotta koulutus vastaa todellisiin tarpeisiin. Esimerkiksi tutkintoa pienemmät osaamiskokonaisuudet ovat nopea keino hankkia työelämää uudistavaa osaamista.

Linna kuvasi korkeakoulujen roolin muutosta: "korkeakoulut ovat perinteisesti olleet tiedon tuottajia ja jakajia. Nykyään niiden tehtävä on kuitenkin laajempi: ne ovat oppimisen ekosysteemejä, joissa opiskelijat, tutkijat ja työelämästä tulevat kohtaavat". Teknologian kehitys, työelämän murros ja globaalit haasteet edellyttävät meiltä kaikilta kykyä oppia, uudistua ja sopeutua, Linna muistutti.

Oppimisen muutos on jo täällä

Keynote-puheenvuorossaan Karoliina Jarenko, tulevaisuuden johtamisen ja oppivien organisaatioiden asiantuntija, kuvasi muutosta: "30–40 % työtehtävien taidoista vanhenee viidessä vuodessa.” Oppiminen on nykyään jatkuvaa, ketterää ja itseohjautuvaa.

Jarenko haastoi miettimään, miten oppimisen infrastruktuuri voi näkyä organisaation arjessa: onko oppiminen osa strategiaa, millaisia käytäntöjä tiimeissä on, ja mitä digitaalisia alustoja hyödynnetään? Hän vinkkasi esimerkiksi Skillhive-alustasta.

Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan usein oppimispoluista. Jarenko nosti esiin, että nykyään ei pitäisi olla kyse vain yhdestä polusta, vaan koko avaruudesta! Hän rohkaisi suuntaamaan katseen koulutuksesta oppimiseen: miten mahdollistaisimme monimuotoisen ja joustavan oppimisen? 

Eri termeistä huolimatta, sisäinen motivaatio on yksi tärkeimmistä avaimista, joka avaa oven jatkuvaan oppimiseen, Jarenko lopetti.

Pienet osaamiskokonaisuudet – ketterä ratkaisu

Neljän jatkuvan oppimisen valtakunnallisen teeman hankkeen paneelikeskustelussa pohdittiin, millainen ratkaisu pienet osaamiskokonaisuudet ovat muuttuviin osaamistarpeisiin. Toni Leander (TAMK, POKOT-hanke), Elina Iloranta (Haaga-Helia, AMKMicro-hanke), Miisa Vierikko (Centria, Pinko-hanke) ja Emmi Salmikangas (Laurea, Edumedia-hanke) toivat esiin, kuinka koulutuksen järjestäjät voivat rohkeasti kehittää uusia kokonaisuuksia ja hyödyntää henkilöstön osaamista. Keskustelussa korostui yhteiskehittämisen tarve.

Pienet osaamiskokonaisuudet ovat ajankohtainen ja kehittyvä osa jatkuvan oppimisen kenttää. Opetus- ja kulttuuriministeriössä niiden viitekehys on parhaillaan työn alla. 

Osaamismerkit vahvistavat minäpystyvyyttä

Iltapäivän toisessa osiossa keskityttiin kansallisten aikuisten perustaitojen osaamismerkkien mahdollisuuksiin. Vilma Kosonen (KVS-säätiö, Tunnusta työelämäosaamisesi-hanke), Päivi Niemelä (Kalajoen Kristillinen Opisto, Opitaan ilolla-hanke) ja Johanni Larjanko (Bildningsalliansen, Kompetenslyftet-hanke) esittelivät, kuinka osaamismerkit vahvistavat koulutuksiin osallistuvien minäpystyvyyttä ja kuinka kehittämishankkeiden työ etenee. 

"Tärkeintä on saada oivallus omasta osaamisesta ja alkaa luottaa omiin taitoihin," kiteytti Niemelä Suunta-koulutuksen kokemuksia.

Tavoitteena on jatkuvan oppimisen mahdollistaminen kaikille, myös heikommassa asemassa oleville.

Tulevaisuutta rakennetaan yhdessä

Seminaarin päätöspuheenvuorossa korostettiin, että jatkuvan oppimisen kehittäminen on yhteinen tehtävä, jossa JOPPI – Jatkuvan oppimisen Suomi -verkoston hankkeet ovat jo hyvässä vauhdissa. Jatkuvan oppimisen ratkaisut syntyvät yhteistyössä.