Kahdenkeskisen taiteen tarjonta ja verkostot vahvistuvat One-to-One Art -hankkeessa

Kolmen maan hankkeen taustalla on kahdenkeskisen taiteen tuottaja ja runoilija Timo Harju.

– Kehä-festivaali syntyi vuonna 2015, kun olin juuri muuttanut Ouluun enkä tuntenut paikkakunnalta vielä ketään. Tuli ajatus, että voisi kutsua yhteen ihmisiä, jotka tekevät kahdenkeskistä taidetta. Sellaista tapahtumaa ei ollut Suomessa, niin me sitten perustimme tänne Kehä-festivaalin, Harju muistelee.

Kahdenkeskisen taiteen festivaali järjestettiin tänä vuonna yhdeksättä kertaa, ja tapahtuma on kasvanut koko ajan hieman suuremmaksi.

– Tapahtuman laajentuessa tuli luontevasti ajatus, että tälle voisi olla kansainvälistäkin potentiaalia. Siitä muotoutui sitten Luova Eurooppa -hanke, Harju kertoo.

Kahdenkeskisen taiteen foorumeille suuri tarve

One-to-One Art -hankkeessa tehdään kahdenkeskistä taidetta, mikä tarkoittaa, että teos toteutetaan vain yhdelle kokijalle kerrallaan. Teosta toteutettaessa taiteilija ja kokija voivat olla tilassa kahdestaan, tai heidän vuorovaikutustaan voi seurata laajempi yleisö. Hankkeeseen mahtuu monen eri taiteenalan teoksia performansseista kuvataiteeseen.

– Verkostoituminen ja tapahtumien järjestäminen juuri kahdenkeskisen taiteen näkökulmasta on puuttunut tähän asti kentältä lähes kokonaan. Hankkeen isoimpana tavoitteena onkin löytää ja tuoda yhteen kahdenkeskisen taiteen tekijöitä, jotka työskentelevät yksinään ja hankalasti marginaalissa eri puolilla Eurooppaa, Harju kertoo.

Kun tapaa tekijöitä oman maansa ulkopuolelta, niin heiltä saa todella hyviä ja laadukkaita ideoita, mikä taas auttaa omaa ajattelua eteenpäin. Kansainvälinen yhteistyö nostaa selkeästi taiteen tekemisen tasoa.

Käytännössä verkostoituminen toteutetaan tapahtumien avulla. Hankekauden aikana nähdään neljä taidefestivaalia, joista kaksi järjestetään Oulussa ja kaksi Lissabonissa. Kolmas hankemaa Kroatia järjestää kaksi residenssiä ja tuottaa podcastia.

Oulussa taidefestivaalina toimii juurikin Kehä-festivaali, jonka aikana kahdenkeskisen taiteen teoksia esitellään kulttuuritalo Valveella ja viedään myös hoitolaitoksiin.

– Jos ajatellaan esimerkiksi vuoteen äärellä laulamista tai sairaalaklovneriaa, niin tosi iso osa hoitolaitoksissa tehdystä taiteesta on kahdenkeskistä, koska siinä pystyy huomioimaan kokijan tarpeet ihan eri tavalla, Harju pohtii.

Lisäksi hankkeen yhteydessä luodaan nettiportaali, johon kerätään tietoa kahdenkeskisistä taiteilijoista, organisaatioista ja tapahtumista.

Festivaaleille teosehdotuksia myös Euroopan ulkopuolelta

Kun Harju alkoi työstämään hanketta, hänellä ei juurikaan ollut tiedossa mahdollisia hankekumppaneita. Partnerit löydettiin lopulta Suomen Luova Eurooppa -yhteyspisteen kautta, josta autettiin laittamaan kumppaninhakuilmoitus jakoon ohjelmamaihin. Tätä kautta yhteydenottoja tuli runsaasti ja kahdenkeskisen taiteen eurooppalainen toimijakenttä avartui. 

Hankkeeseen valikoituneet partnerit ovat hoitaneet osansa ammattimaisesti ja yhdessä tekeminen on ollut mielekästä.

– Kun tapaa tekijöitä oman maansa ulkopuolelta, niin heiltä saa todella hyviä ja laadukkaita ideoita, mikä taas auttaa omaa ajattelua eteenpäin. Kansainvälinen yhteistyö nostaa selkeästi taiteen tekemisen tasoa, Harju kertoo.

Organisaatioiden lisäksi hanke on kiinnostanut myös taiteilijoita niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

– Festivaalien teoshaussa oli edustettuna 33 eri maata! Suurin osa teosehdotuksista tuli Euroopasta, mutta mukaan haettiin myös Japanista, Brasiliasta, Iranista ja muutamasta eri Afrikan maasta. Sana hankkeesta levisi paremmin kuin odotimme ja tarvetta tälle selkeästi on, Harju iloitsee.

Hanketyö luo pohjaa laajemmalle kansainväliselle toiminnalle

Hanketyö on kasvattanut osaamista toimia kansainvälisesti ja mahdollistaa osaltaan myös jatkon hankkeelle.

– Kyllä minusta tuntuu, että tässä on tulevaisuus hankkeen jälkeenkin. Ajattelen jatkuvasti, että nyt tehdään tämä hanke, ja sitten meillä on pohja, jolle rakentaa taas jotain lisää, Harju kertoo.

Harjun mukaan hankkeessa ei kuitenkaan tavoitella valtavien yleisöjen saavuttamista: kahdenkeskinen taide ei lähtökohtaisesti pysty vastaanottamaan isoja yleisömääriä, sillä yksi taiteilija pystyy ottamaan vain rajatun määrän kokijoita vastaan.

– Tämä taide on marginaalista, eikä sen tarvitsekaan olla muuta. Mutta niille ihmisille, jotka me tavoitamme, saamme toivottavasti kommunikoitua kaikkea sitä potentiaalia, mikä näissä teoksissa on. Asiat, jotka ei ole mahdollisia isomman yleisön teoksissa, ovat mahdollisia kahdenkeskisessä taiteessa, Harju pohtii.

Teksti: Anni-Leena Alanen