Vertaisuuden voima – nuoret mielenterveyden edistäjinä

Puhuvatko nuoret mielenterveydestään silloin, kun aikuisia ei ole paikalla? Paras tapa selvittää asia on kysyä nuorilta itseltään.

– Keskustelemme mielenterveydestä ystävien kanssa – miltä meistä tuntuu, mikä harmittaa, mitkä kouluun liittyvät jutut huolettavat ja niin edelleen, kertoo 17-vuotias slovenialainen Petra Švigelj.

Hänen ikätoverinsa Aljaž Pene, myös Sloveniasta, lisää:

– Kyllä, puhumme usein siitä, mitä elämässämme tapahtuu ja millaisia huolia meillä on. Vaihdamme mielipiteitä ja tuemme toisiamme.

Serbialaiset Ana Kovacevic ja Sofija Nedeljkovic, 18, sen sijaan kokevat, että mielenterveys on yhä tabu, josta ihmiset tuntevat häpeää, erityisesti jos kyseessä on diagnosoitu mielenterveysongelma.

– Kun joku mainitsee mielenterveyden, ihmisille tulevat heti mieleen mielenterveyden häiriöt, toteaa Sofija turhautuneena.

– Ihmiset näkevät sairauden eivätkä halua olla tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole normaali, Ana komppaa.

Osallistujasta ohjaajaksi?

Petra, Aljaž, Ana ja Sofija osallistuivat viime marraskuussa Bulgariassa järjestettyyn Peer-to-Peer Mental Health Support -koulutukseen, joka kannusti nuoria toimimaan aktiivisina mielenterveyden edistäjinä vertaistensa parissa.

Koulutuksessa he saivat käytännön kokemusta mielenterveyttä tukevien aktiviteettien ohjaamisesta. Petra myöntää, että vähäisen esiintymiskokemuksen takia ohjaaminen tuntui hermostuttavalta:

– Aljaž ja minä ohjasimme limboa ja numeroiden laskemiseen perustuvan pelin – jotain, mikä on hauskaa ja nostaa mielialaa. Olin iloinen, kun näin, että muutkin pitivät peleistä.

Aljažin mukaan oli vaikeaa keksiä peli, jota kaikki eivät tunne entuudestaan, ja ohjeistaa sitten pelaajia selkeästi vieraalla kielellä.

Ana ja Sofija ohjasivat harjoituksen, jossa osallistujat yliviivasivat arvoja yksi kerrallaan, kunnes jäljelle jäi kolme tärkeintä. Yleisimmin viimeisiksi jäivät perhe, vapaus ja rakkaus.

– Se oli mahtava kokemus, joka opetti meitä ohjaamaan ryhmää. Harjoitus kannusti pohtimaan omia arvoja ja sitä, kuinka elää arvojensa mukaisesti. Uskon, että se lisäsi myös osallistujien itsetuntemusta, Sofija pohtii.

Ana, joka haaveilee psykologian opinnoista, sanoo oppineensa koulutuksessa paljon aktiivisesta kuuntelemisesta, arvottamisen ja tuomitseminen välttämisestä sekä muista tärkeistä seikoista. 

Serbiaan palaamisen jälkeen tytöt ovat jo järjestäneet mielenterveystyöpajoja paikallisessa nuorisojärjestössä. 

– Viime vuonna osallistuimme työpajoihin. Nyt, kun meillä on enemmän kokemusta, vedämme niitä itse, Ana ja Sofija kertovat suunnitelmistaan.

Petra ja Aljaž eivät vielä koe olevansa valmiita ohjaamaan aktiviteetteja, mutta he kertovat saaneensa arvokkaita oppeja koulutuksesta. 

– Käytän oppimaani jokapäiväisessä elämässäni ystävien kanssa, Aljaž tuumaa.

Tarvitaan positiivisempi ja kokonaisvaltaisempi lähestymistapa

Petra, Aljaž, Ana ja Sofija matkustivat Bulgariaan tutun, vertaistoiminnasta kiinnostuneen, nuorisotyöntekijän kanssa.

– Arvostin sitä, että tarkastelimme mielenterveyttä positiivisesta näkökulmasta emmekä keskittyneet pelkkiin ongelmiin, sanoo Leja Terbuc, joka osallistui koulutukseen yhdessä slovenialaisten nuorten kanssa.

Serbialainen Milan Isljamovic, joka työskentelee sekä luonnontieteiden opettajana että paikallisessa nuorisojärjestössä Novotariumissa, on samaa mieltä:

– Useimmiten mielenterveystyö keskittyy ongelmiin – myös kouluissa, joissa on psykologeja. Mielenterveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevä työ puuttuvat lähes täysin.

Strokovni center Mladinski dom Malči Beličeve Ljubljanassa toimivan Terbucin mukaan mielenterveyttä positiivisena voimavarana korostava lähestymistapa auttaa vahvistamaan hyvinvointia tunteiden hallinnan, itsestä huolehtimisen ja vertaisuuden kautta.

– On tärkeää ymmärtää, että mielenterveys on kokonaisvaltainen ilmiö, jossa sekä negatiiviset että positiiviset tekijät kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Tavoitteena tulisi olla tasapaino, joka tukee tervettä kehitystä ja hyvinvointia,” hän tiivistää ajatuksiaan.

Isljamovic kokee, että terveyden kokonaisvaltaista luonnetta ei yleisesti ottaen oikein ymmärretä: 

– Nuoretkin keskittyvät usein näyttämään terveiltä ja hyväkuntoisilta, mutta saattavat samalla laiminlyödä terveyden osa-alueita, jotka eivät näy niin selvästi päällepäin.

Vertaistoiminta avaa uusia mahdollisuuksia

Isljamovicin aivot kuhisevat ideoita mielenterveyden edistämiseen. Hänen kokemuksensa mukaan nuoret täytyy välillä ”huijata” mukaan yhdistämällä mielenterveys nuoria kiinnostavaan aiheeseen.

– Nuoret suhtautuvat avoimemmin ja sitoutuvat toimintaan, jos mielenterveyden yhdistää johonkin, mistä nuoret nauttivat. Olemme jo kokeilleet mielenterveysteeman yhdistämistä supersankareihin ja sarjakuvien piirtämiseen. Nyt minulla on kehitteillä ajatus mielenterveyden linkittämisestä aisteihin, siis makuun, hajuaistiin ja niin edelleen.

Sekä Isljamovic että Terbuc pitivät koulutuksessa esitellyistä luovista ja taiteellisista harjoituksista sekä näkivät niissä paljon potentiaalia. Isljamovicin mukaan ne tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja itseilmaisuun – ”jotain enemmän ja erilaista kuin sanat”.

Terbuc on tyytyväinen koulutuksesta saamiinsa uusiin vertaistoimintaan liittyviin ideoihin:

– Olin iloisesti yllättynyt nuorten valitsemien ja ohjaamien harjoitteiden toimivuudesta sekä siitä, miten hienosti nuoret tukivat toisiaan koko koulutuksen ajan. Petra ja Aljaž joutuivat astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle useita kertoja, mutta saivat arvokasta tukea sekä meiltä mentoreilta että vertaisiltaan.

Terbec kertoo myös havainneensa, kuinka osallistujien välinen yhteys syveni koulutuksen edetessä. 

– Siteiden vahvistuminen johti avoimempaan keskusteluun ja rohkeuteen kertoa henkilökohtaisemmistakin aiheista, kuten vaikeuksista ja hyväksi havaituista selviytymistavoista. Siitähän vertaisuudessa on kyse. 

Sekä Terbuc että Isljamovic toivovat, että koulutus olisi ollut pari päivää pidempi, jolloin vertaisoppiminen ja -tuki olisivat päässeet kehittymään vielä pidemmälle. 

Pojilla on machokulttuureissa hankalaa 

Isljamovic sanoo miehenä olevansa huolissaan pojista. Hänen mielestään pojilla ja nuorilla miehillä on mielenterveysasioissa erityisiä haasteita:

– Serbia on entinen kommunistimaa, jossa vahvan, dominoivan miehen myytti elää edelleen. Miesten odotetaan olevan kovia ja tunteettomia. Vanhemmat siirtävät tätä ajattelutapaa edelleen lapsilleen.

Isljamovic on sitä mieltä, että vanhanaikaisen miehen mallin takia pojat jäävät jälkeen tunneälykkyyden ja mielenterveystaitojen kehittymisessä. Hän on silti toiveikas ja sitoutunut edistämään muutosta yhteisössään.

– On sekä huvittavaa että surullista, että viime vuonna yksikään poika ei osallistunut järjestömme toimintaan. Tänä vuonna mukana on kaksi – saa nähdä, mitä tapahtuu. Miehet ovat yliedustettuja itsemurhatilastoissa, mikä viittaa siihen, että heillä on vaikeuksia, jotka eivät tule esille ennen kuin on liian myöhäistä. 

Isljamovic ei halua syyttää ketään, mutta painottaa, että kulttuurinen muutos vaatii kollektiivisia ponnisteluja. Hän kertoo esimerkin: 

– Muistan tilanteen, jossa nuorilta kysyttiin, mistä he pitävät tai mistä ovat ylpeitä itsessään. Pojat eivät osanneet vastata, vaikka kysymys on ihan yksinkertainen. Myöhemmin he selittivät, että kysymys tuntui vaikealta, koska heiltä ei ole koskaan aiemmin kysytty sellaista. Ehkä juuri sen pitäisi muuttua.

Peer-to-Peer Mental Health Support -koulutus on osa Erasmus+ nuorisoalan ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen kansallisten toimistojen välistä pitkäkestoista Mental Health in Youth Work -yhteistyöhanketta. 

Teksti: Hilma Ruokolainen