Uutinen

Raportti suomen kielen opetuksen haasteista ruotsinkielisissä lukioissa

Ajankohtaista Lukiokoulutus Toinen kotimainen kieli, suomi (finska)
Ruotsinkielisessä koulutuksessa yhä useammilla lukiolaisilla on puutteelliset suomen kielen taidot. Sekä perusopetuksessa että lukiokoulutuksessa haasteet ovat samankaltaisia, kuten kielellinen heterogeenisyys ja opetuksen riittämättömät resurssit. Suurin osa oppilaista ja opiskelijoista kokee kuitenkin hyötyvänsä merkittävästi hyvästä suomen kielen taidosta, ja he ovat motivoituneita oppimaan kieltä. Opetushallitus on julkaissut uuden kartoituksen Anna suomelle mahdollisuus!, joka tuo esiin toisen kotimaisen kielen, finskan, nykytilannetta, haasteita ja kehittämistarpeita.
Kuvassa opiskelija neuvoo vieressä istuvaa opiskelijaa.

Uusi julkaisu Anna suomelle mahdollisuus! täydentää kokonaiskuvaa finskan oppimisen polusta varhaiskasvatuksesta toisen asteen opintoihin ja edelleen jatko-opintoihin. Julkaisu perustuu rehtoreiden kyselyvastauksiin ja opinto-ohjaajien haastatteluihin, ja se syventää käsitystä finskan opetuksesta, haasteista ja kehittämistarpeista. Kyseessä on ensimmäinen Opetushallituksen tekemä selvitys, joka keskittyy nimenomaan finskan opetukseen ruotsinkielisessä lukiokoulutuksessa. 

Opetushallituksen vuoden 2020 raportti keskittyi oppilaiden kielipolkuun sekä haasteisiin ja kehittämistarpeisiin ruotsinkielisissä peruskouluissa vuosiluokilla 1–9. Puutteelliset suomen kielen taidot on todettu jo perusopetuksen oppimistulosten arvioinneissa, ja puutteet heijastuvat myös lukioiden opetukseen. Sekä perusopetuksessa että lukiokoulutuksessa esiintyy samoja haasteita, kuten kielellistä heterogeenisyyttä ja opetuksen riittämättömiä resursseja. 

Julkaisu Anna suomelle mahdollisuus! osoittaa, että ruotsinkielisissä lukioissa on yleensä tarve kolmelle eri finskan oppimäärälle: perinteiselle A-oppimäärälle (nybörjarfinska), äidinkielenomaiselle oppimäärälle (modersmålsinriktad finska, lyhennettynä mofi) sekä B1-oppimäärälle. Oppimäärien tarjonta on paljolti sidottu resursseihin, ja nykytilanteessa kaikkien kolmen finskan oppimäärän järjestäminen samassa lukiossa ei useinkaan ole mahdollista. Usein joudutaan valitsemaan, tarjotaanko A-finskan lisäksi B1-finskaa vai mofi-oppimäärää. Ruotsinkielisten ja suomenkielisten lukioiden kieliohjelmat poikkeavat toisistaan, sillä suomenkielisissä lukioissa tarjotaan usein vain B1-ruotsin oppimäärää. 

Koska sekä opiskelijoiden kielitaustassa että finskan oppimäärissä on suurta vaihtelua, finskan eri oppimäärien välillä on suurta liikkuvuutta. Ruotsinkielisen koulutuksen erityispiirre onkin, että opiskelijat vaihtavat finskan oppimäärää melko usein opintojensa aikana. Suurin osa ruotsinkielisen koulutuksen oppilaista ja opiskelijoista on sitä mieltä, että suomen kielen taidosta on paljon hyötyä, mikä lisää motivaatiota oppia kieltä. Aiemmista raporteista ja kartoituksista käy ilmi, että suomen kielen oppimisen haasteita eivät yleensä selitä nuorten käsitykset siitä, onko kielitaidosta heille hyötyä. Kansalliset, alueelliset ja paikalliset haasteet ja odotukset ympäristössä tai yhteiskunnassa sekä rakenteelliset puutteet vaikuttavat eri tavoin ruotsinkielisen koulutuksen perustaan. 

Suurta vaihtelua siinä, miten opiskelijat suorittavat toisen kotimaisen kielen finskan kokeen ylioppilastutkinnossa 

Finskan kokeen suorittamisessa osana ylioppilastutkintoa on suurta vaihtelua, ja moni opiskelija jättää finskan kokeen kokonaan suorittamatta. Julkaisu sisältää tilastollisen katsauksen finskan opiskelusta sekä siitä, miten opiskelijat suorittavat finskan kokeen ylioppilastutkinnossa. Tilastot ja rehtoreiden vastaukset osoittavat ajallisten muutosten lisäksi sekä alueellisia eroja että eroja lukioiden välillä. Vaikka suurin osa lukiolaisista edelleen aloittaa finskan pitkällä oppimäärällä, yhä useampi suorittaa keskipitkän kokeen tai sekä pitkän että keskipitkän kokeen ylioppilastutkinnossa. Koska toisen kotimaisen kielen koe ei ole pakollinen, suhteellisen suuri osa opiskelijoista jättää finskan kokeen suorittamatta. 

Kartoitus osoittaa, että finskan opetuksessa lukioissa on tällä hetkellä monia merkittäviä haasteita. Arviointien, ylioppilastutkinnon finskan kokeiden ja kartoituksen perusteella suomen kielen osaaminen kehittyy monista eri syistä eitoivottuun suuntaan. Konkreettiset muutokset edellyttävät pitkäjänteistä kehittämistyötä, ja tavoitteellisia panostuksia sekä järjestelmällistä seurantaa kaikilla koulutusasteilla, varhaiskasvatuksesta korkeaasteelle. Kehittämistyön ja finskan opetukseen tehtävien panostusten keskeisiä lähtökohtia ovat jatkuvan oppimisen periaate sekä työelämän, arjen ja yhteiskunnan tarpeet ja vaatimukset suomen kielen taidolle.

Jotta finskan opetuksesta ja kielipolusta ruotsinkielisessä koulutuksessa voidaan tehdä yleispätevämpiä johtopäätöksiä, tarvitaan ajantasaista tietoa finskan opetuksesta lukiokoulutuksessa. 

Lähes kaikki rehtorit vastasivat kyselyyn 

Vuonna 2024 kyselyyn vastasi 33 ruotsinkielisen lukion rehtoria, mikä tarkoittaa 97 prosentin vastausastetta. Lisäksi olimme yhteydessä opintoohjaajiin eri alueilta, jotta saimme mahdollisimman monipuolisen tilannekuvan.

Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa sekä alueellista että kunnallista finskan oppimäärien tarjontaa ja sitä, miten opetus järjestetään käytännössä. Kyselyssä selvitettiin myös trendejä, jotka vaikuttavat opiskelijoiden valintoihin finskan oppimääristä ja ylioppilastutkinnossa suoritettavista kokeista. Tavoitteena oli lisäksi tuoda esiin suomen kielen opetuksen konkreettisia kehittämistarpeita ja –-mahdollisuuksia lukiokoulutuksessa. 

Lisätietoja

Opetusneuvos Yvonne Nummela, p. 029 5331523
Erityisasiantuntija Annika Westerholm, p. 029 5331221