Nuorten solidaarisuushankkeet rakentavat maailmaa, jossa on toivoa ja myönteisiä tarinoita

Kyseessä on noin 8000 euron solidaarisuushanke, jolla monikulttuurisista taustoista tuleville nuorille suunnataan samaistumisen kokemuksista inspiroituvaa toimintaa. Nuoret vetävät erilaisia vertaisryhmiä, liikunnallisia aktiviteetteja, piknikkejä ja monenlaista muuta itse suunniteltua toimintaa, joilla edistetään nuorten osallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja eurooppalaista solidaarisuutta.

Iloon oli helppo yhtyä. Kun EU vuonna 2018 käynnisti uuden rahoitusinstrumentin, Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman, tunsimme itsekin epäuskoa. Miten upea juttu, että tällaista voidaan tehdä EU-rahalla! 

Solidaarisuushankkeet mahdollistavat nuorille vaikuttamisen heille itselle merkittäviin asioihin sekä hyvän tekemisen muille Suomessa. Nuorten ryhmät voivat hakea avustusta suoraan itse tai organisaation tukemina. Nykyisellä ohjelmakaudella on tähän mennessä (2021–2024) tuettu 102 solidaarisuushanketta, ja avustusta on myönnetty jo lähes miljoona euroa.

”Solidaarisuushankkeet tarjoavat mahdollisuuksia oppia tekemällä, saada kokemusta projektinhallinnasta sekä nähdä omien tekojensa merkitys ja vaikutus.”

Nuoret ovat tarttuneet solidaarisuushankkeissa moniin ajankohtaisiin teemoihin, kuten maahanmuuttajataustaisten nuorten osallistumismahdollisuuksiin, hyvinvointiin ja mielenterveyteen, ilmastonmuutokseen ja sen herättämiin tunteisiin, oikeudenmukaisuuteen sekä eläinten oikeuksiin. Taustalla vaikuttavat vahvat osallisuuden, solidaarisuuden sekä oppimisen elementit. Sen lisäksi, että nuoret tekevät lähiyhteisöään solidaarisemmaksi paikaksi, kehittävät he omaa osaamistaan. Hankkeet vaikuttavat niin toteuttavan ryhmän jäseniin kuin paikalliseen yhteisöön – täydellinen win-win!

Opetushallituksen nuorison, kulttuurin ja liikunnan kansainvälistymispalveluiden yksikkö kutsui syksyllä 2024 koolle joukon Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman nuoria. Halusimme kuulla heidän ajatuksiaan solidaarisuushankkeiden toteutuksesta, vaikutuksista ja merkityksistä. Tilaisuus järjestettiin osana syksyn 2024 Kansallisia dialogeja, joiden aiheena oli ”Mikä tuo meidät yhteen?” Käydyistä keskusteluista kävi ilmi, miten suuri hankkeiden merkitys nuorten elämään ja heidän lähiyhteisöihinsä voi olla.

”Sitä on hyvällä tavalla velvollinen auttamaan muita, kun on itsekin saanut”

Valtaosa dialogeihin osallistuneista nuorista kertoi halunneensa käynnistää solidaarisuushankkeen auttaakseen muita ihmisiä. Useampi nuorten käynnistämistä hankkeista liittyikin toisten nuorten kanssa toimimiseen. Hankkeissa nähtiin muun muassa teatteritoimintaa, podcasteja, omaan asuinalueeseen vaikuttamista, uusien kohtaamispaikkojen luomista, tukea ja neuvontaa nuorille tärkeissä asioissa sekä kulttuuritapahtumia.

Muutama dialogin osallistuja kuvasi omiksi motivaatioikseen esimerkkinä toimimisen toisille. Erityisesti maahan muuttaneet nuoret kokivat, että Suomessa ei ole riittävästi näkyvillä myönteisiä esikuvia muista kulttuureista tulleista ihmisistä. Yksi osallistuja kuvasi omaa motivaatiotaan seuraavasti:

”Itse olen elänyt tosi haasteellisen nuoruuden, tyhmyyksiä on tullut tehtyä, halusin kääntää uuden elämän, halusin olla esimerkki muille. En muista, että mulla olisi ollut hyviä roolimalleja.”

Esikuvana toimimisen lisäksi haluttiin auttaa toisia nuoria ymmärtämään paremmin, millaisia mahdollisuuksia suomalainen yhteiskunta tarjoaa. Useampi osallistuja kertoi havainneensa, että erityisesti maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät välttämättä tiedä riittävästi suomalaisen yhteiskunnan tarjoamista palveluista ja tuesta.

Tärkeänä motiivina hankkeita toteuttaneille nuorille oli myös yhteisöjen rakentaminen. Nuoret kertoivat havainneensa, että omassa lähiympäristössä ei ole riittävästi paikkoja, joissa ihmiset voivat mielekkäällä tavalla kohdata toisiansa, tutustua ja kenties jopa solmia uusia ystävyyksiä. Maahan muuttaneet nuoret puolestaan kertoivat itse kokemistaan vaikeuksistaan integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Uusi kotipaikkakunta ei välttämättä tunnu omalta, eikä siellä ole helppoa löytää omaa paikkaansa. Monet olivat kokeneet, että Suomen virallinen järjestelmä ei aina kuuntele maahan muuttaneita, eikä ymmärrä muista kulttuureista tulevien nuorten elämäntilanteita ja heidän todellisia tarpeitaan.

Merkittävänä kimmokkeena keskustelijoilla oli myös oman toimijuuden vahvistaminen. Osalla hankkeiden toteuttajista oli jo käynnissä omaa toimintaa, johon hanke sopi hyvin. Toisille solidaarisuushanke oli ensimmäinen yritys saada itse aikaiseksi haluamaansa muutosta omassa ympäristössään ja yhteiskunnassa laajemmin. Moni myös ajatteli, että solidaarisuushankkeen avulla voi vahvistaa toisten ihmisten toimijuutta, kun ”näyttää ihmisille, että heillä on mahdollisuuksia ja antaa välineitä heille muuttaa elämäänsä.”

”Parhaimmillaan oli syntynyt yhdessä jaettu kokemus siitä, että maailmassa voi toteuttaa omia unelmia.”

Osa keskustelijoista kertoi ajattelevansa, että yhteiskunnassa kiinnitetään liikaa huomioita negatiivisiin tarinoihin. Solidaarisuushankkeet voivat tarjota toisenlaisia, myönteisiä tarinoita, joissa ihmiset auttavat ja tukevat toisiansa vieden yhdessä asioita eteenpäin. Vaikka yksi solidaarisuusprojekti voi tuntua pieneltä teolta maailmassa, niin hankkeella voi olla suuri vaikutus sen piirissä olevien ihmisten mielenmaisemaan. Ne ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten voi käyttää omaa voimaansa tehdäkseen maailmasta hiukan paremman paikan.

”Me tuodaan positiivisia tarinoita nuorille, toivoa.”