Opetushallitus seuraa kansainvälisen liikkuvuuden kehityssuuntia vuosittain. Etenkin korkeakouluopiskelijoiden pitkäkestoisen liikkuvuuden määrät laskivat merkittävästi vuosina 2016-2019. Keskimääräinen lasku korkeakoulusektorilla oli 25 %. Koronapandemia pysäytti kansainvälisen liikkuvuuden hetkeksi lähes kokonaan, mutta tänä päivänä liikkuvuusmäärät ovat palautuneet pandemiaa edeltäneelle tasolle. Matkaa kansainvälisen liikkuvuuden huippuvuosien lukuihin on kuitenkin edelleen.
Kansallisessa työskentelyssä on pohdittu vuosina 2022-2024 yhdessä keinoja kansainvälisen liikkuvuuden määrien lisäämiseksi. Keinoja on tunnistettu monia. Keskeistä on oikea-aikainen ja riittävä tiedonjakaminen sekä opiskelijoille että henkilöstölle, jotta liikkuvuuden edistäminen on yhteinen tehtävä. Viestinnässä korostuvat vertaistarinat sekä kansainvälisen osaamisen hyötyjen ja arvostuksen vahvistaminen.
Opintojen joustavuus tukee liikkuvuutta: esimerkiksi vaihtoikkunat ja yksilölliset opintopolut mahdollistavat vaihtojaksot sujuvammin. Myös monipuoliset liikkuvuusmuodot, kuten lyhyt- ja monimuotovaihdot sekä harjoittelut, tarjoavat vaihtoehtoja erilaisiin elämäntilanteisiin. Lisäksi vaihtoprosessien sujuvoittaminen ja kotikansainvälistymisen kehittäminen voivat lisätä osallistumishalukkuutta.
Liikkuvuuden edistäminen edellyttää korkeakouluilta riittäviä resursseja, henkilöstön kv-osaamisen vahvistamista sekä johdon sitoutumista. Myös rahoitusmallien kehittäminen liikkuvuutta ja kansainvälisyyttä kannustaviksi on keskeistä.