Suomen kielen ja kulttuurin kesäkurssi II, Vaasa 2025
Hunor Ruben Molnár, Universitatea Babeş-Bolyai, Cluj-Napoca, Romania
Opiskelen tällä hetkellä Babeș–Bolyai yliopistossa Romaniassa, suomalais-unkarilaisen opettajankoulutuksen ohjelmassa. Minua ovat aina kiehtoneet suomalais-ugrilaiset kielet, ja siksi haluaisin tulevaisuudessa opiskella myös inarin tai pohjoissaamea.
Kesäkurssi Vaasassa ei ollut ensimmäinen kokemukseni Suomesta, mutta se oli varmasti syvin ja tärkein. Koulutusjärjestelmä teki minuun suuren vaikutuksen, ja ajattelenkin, että haluaisin aloittaa maisteriopinnot juuri täällä. Sain paljon ystäviä kurssilla eri maista, ja opettajat olivat todella ystävällisiä ja välittömiä. Kurssi oli yksi elämäni parhaista kokemuksista: sain tutustua monien eri kulttuurien opiskelijoihin, oppia heidän opiskelijaelämästään ja saada samalla katsauksen suomalaiseen koulutusjärjestelmään.
Parasta olivat ehkä retket ja laivamatka, mutta myös se, että sain puhua paljon suomea ja huomata, miten nopeasti kielitaito kehittyi. Minua yllätti positiivisesti se, että suomalaisia pidetään usein hyvin sulkeutuneina, mutta kun puhuin heille heidän äidinkielellään, heistä tuli paljon kiinnostuneempia ja avoimempia.
Olen ollut Suomessa aiemminkin: vuonna 2023 olin kolmen viikon matkalla Rovaniemellä, Ivalossa, Inarissa, Utsjoella ja Nuorgamissa (sekä Karasjoella, Honningsvågissa ja Altassa). Tuolloin rakastuin lopullisesti Lapin suomalaiseen ja saamelaiseen kulttuuriin, ja pystyin keskustelemaan monien ihmisten kanssa suomalaisten, kveenien ja saamelaisten. Ehkä juuri siksi vaihdoin pääainettani ja päätin, että haluan jatkaa tätä polkua.
Unkaria äidinkielenäni puhuvana koen usein hämmästystä siitä, että voin tuntea niin kaukaisen kielen ja kulttuurin läheiseksi omaani. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä työtä, jossa voisin osallistua opetukseen tai tutkimukseen ja käyttää suomen, saamen sekä myös unkarin kieltä.
Kesäkurssi Vaasassa vahvisti entisestään sen, että haluan rakentaa tulevaisuuteni suomen kielen ja kulttuurin parissa.
Tomasz Woźniak, Uniwersytet Gdański, Gdansk, Puola
Suomen kielen ja kulttuurin kesäkurssi III, Oulu 2025
Olen opiskellut suomea yliopistossa kaksi vuotta ja ennen sitä epävirallisesti noin kaksi vuotta; yhteensä siis neljä vuotta. Kun aloitin yliopistossa, oli todella vaikea puhua. Ajattelin, että kielioppitaitoni olivat huonot ja pelkäsin sanoa jotakin väärin. Suomen kielestä kiinnostuin sattumalta: löysin Puolassa pari suomenkielistä kirjaa kirpputorilta. Se tuntui kuin kohtalolta. Mikä oli todennäköisyys? Eihän suomalaisiin kirjoihin törmää puolalaisessa antikvariaatissa joka päivä. Suomi on harvinainen kieli, hyvin erilainen kuin monet muut, ja juuri siksi kiinnostava. Löysin ne kirjat, ja ne herättivät kiinnostukseni, mutta sitä ylläpiti ennen kaikkea musiikki. Suomella on niin paljon loistavia muusikoita, jotka tekevät monenlaista musiikkia eri tyylilajeissa. Yritin oppia ruotsia aiemmin, mutta en löytänyt yhtä paljon musiikin monipuolisuutta. Oulun kesäkurssi oli minulle iso koe, sillä en ollut aiemmin puhunut niin paljon suomea. Vuosi ennen kesäkurssia olin käynyt Helsingissä. Yritin silloin puhua suomea, mutta se oli vielä vaikeaa. Suomen opiskelu ei ole helppoa. Joku kurssilla sanoi, että se on kuin iso kivi ja me kaikki olemme niin kuin Sisyfos. Se on totta.
Sisyfos työnsi aina uudestaan kiveä ylös vuorelle, ja sama tunne tulee joskus suomen kielestä. Kielioppi ja kirjoittaminen voi olla painava kivi. Mutta toisin kuin Sisyfoksen, meidän kiveämme ei työnnetä turhaan. Jokainen yritys vie meidät hieman ylemmäs, ja vähitellen näemme yhä enemmän. Koko kurssin ajan käytimme vain suomea, ja se oli todella tehokasta. Kaikki puhuivat suomea koko ajan, ihmiset olivat mukavia ja ilmapiiri rohkaiseva. Olen opinnut paljon ja en enää pelkään puhumista suomeksi.
Oulu on ihana kaupunki. Se ei ole liian iso, mutta ei myöskään pieni - täydellinen. Tunsin oloni heti kotoisaksi. Pyöräileminen Oulussa on paras pyöräilykokemus, mitä olen koskaan saanut. Ja olin Oulussa parempana mahdollisina aikana, koska oli kesä.
Suomessa minua yllättänyt, että myytti suomalaisesta vaikeasti lähestyttävistä introvertista ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Tutorit ja opettajat olivat todella avuliaita ja ystävällisiä. He rohkaisivat meitä puhumaan suomea arjessa ja järjestivät yhteisiä tapahtumia. Vietimme aikaa yhdessä myös tuntien jälkeen, ja yllätyin siitä, kuinka avoimia ja helposti lähestyttäviä ihmiset olivat. Tapasin siellä todella upeita ihmisiä ja sain paljon hyviä muistoja. Voin rohkeasti sanoa, että se oli tärkeä virstanpylväs, ja olen kehittänyt tämän kurssin avulla suomen taitojani merkittävästi.
