Lapsilla on oikeus elinkelpoiseen tulevaisuuteen ja ihmisarvoiseen elämään. Heillä on myös oikeus vaikuttaa elämäänsä koskeviin toimiin ja päätöksiin. Siitä huolimatta, että varhaiskasvatuksen oppimiskäsitys perustuu näkemykseen lapsista aktiivisina toimijoina, lasten näkemykset ja vaikutusmahdollisuudet kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tulevat usein sivuutetuiksi.

Miten varhaiskasvatuksen kestävään kehitykseen tähtäävää muutosta saadaan aikaan ja juurrutettua pysyviksi käytänteiksi?

Toimintakulttuurin muutos
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

Kirjoittajat: yliopistolehtori Satu Valkonen, Helsingin yliopisto & projektitutkija Ann-Christin Furu, Åbo Akademi

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria luonnehditaan oppivaksi yhteisöksi, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan. Varhaiskasvatuksessa jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus omaksua edellytyksiä kestävään elämäntapaan. Osallisuus ja vaikuttamisen mahdollisuudet kuuluvat kaikille, ja jo pienille lapsille on tarjottava mahdollisuuksia maailman uudistamiseen yhdessä muiden kanssa. 

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri muodostuu vuorovaikutuksessa rakentuneista toimintatavoista, jotka ovat vakiintuneet tietynlaisiksi arjen käytännöiksi. Toimintakulttuurissa ovat läsnä arvot, asenteet ja tavat. On hyvä huomioida, että henkilöstö on keskeisessä asemassa synnyttämässä lapsiryhmässä kestävää elämäntapaa vahvistavia arvoja, joiden perustalle lasten käsitys maailmasta pohjautuu.

Toimintakulttuurin kehittämisessä on keskeistä vahva kestävyysajattelu. Tällä tarkoitetaan mm. sen tunnustamista, että luonnon kantotokyvyn rajat määrittävät ihmisen käyttäytymistä ja asettavat ihmisten toiminnalle ehtoja. Lisäksi sillä viitataan ymmärrykseen kestävyyden eri ulottuvuuksien keskinäisestä riippuvuudesta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan toimintakulttuuria tuleekin kehittää huomioiden kaikessa toiminnassa kestävyyden ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuus:

Sininen pihlajanoksa
  • Ekologinen kestävyys perustuu luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttämiseen.
  • Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan ihmisoikeuksien toteutumista sekä hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä.
  • Kulttuurinen kestävyys kytkeytyy taas moninaisten kielten, kulttuurien ja katsomusten kunnioittamiseen.
  • Taloudellisella kestävyydellä viitataan uusiutumattomien luonnonvarojen kohtuulliseen käyttöön ja jätteiden synnyn vähentämiseen sekä tasapainoiseen kasvuun, joka ei johda velkaantumiseen.

Kestävyyden ulottuvuuksien yhteenkietoutuneisuuteen liittyy velvoite edistää ekososiaalista sivistystä. Varhaiskasvatuksessa tavoitellaan siis sellaisen ymmärryksen muodostumista, jossa omien oikeuksien ja velvollisuuksien käsitetään olevan riippuvaisia luonnosta ja toisista ihmisistä. Tärkeää on myös oppia tunnistamaan oman toiminnan vaikutuksia toisille ihmisille, luonnolle ja yhteiskunnalle.

Takaisin ylös

Kestävyyskasvatuksen toteuttaminen edellyttää, että varhaiskasvatuksen henkilöstö käsittää,

  • mitä kestävyys tarkoittaa oman työn kannalta
  • miten sitä voidaan edistää lapsiryhmässä.

Muutokseen pyrkiessä on tärkeää, että jokainen työyhteisön jäsen löytää mielekkäitä tapoja edistää kestävän tulevaisuuden rakentumista yhdessä lasten kanssa. Muutoksen aineksia tarkasteltaessa huomio tuleekin suunnata työyhteisössä vaikuttavien arvojen, tietojen ja olettamusten merkitykseen sekä kollegiaaliseen, yhdessä tapahtuvaan oppimiseen. Kestävä toimintakulttuuri rakentuu yhteiselle perustalle, jossa jokaisen panostus on tärkeä. 

Sinisävyinen saamelainen kansallispuvussa

Työyhteisössä on hyvä keskustella aluksi siitä, mitä kestävyys kenellekin tarkoittaa. On myös hyvä pohtia, mitä työtä ohjaavissa perusteasikirjoissa esiin nostetut kestävän elämäntavan edistämisen vaatimukset käytännössä merkitsevät työn suunnittelun, toteuttamisen ja arvioimisen kannalta. Pedagoginen johtaminen ja toiminnan ohjaus luotsaavat kestävän toimintakulttuurin kehittämistä kaikissa varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä. Päiväkodeissa varhaiskasvatuksen opettaja on vastuussa lapsiryhmässä toteutettavasta toiminnasta ja hän voi ohjata tiimiä puntaroimaan kestävyyskasvatusta edistäviä ja sitä mahdollisesti häiritseviä tai estäviä tekijöitä. Taustalla saattaa olla erilaisia arvolähtökohtia ja lapsikäsityksiä, joista tietoiseksi tuleminen hyödyttää sellaisen kestävän toimintakulttuurin juurtumista, jossa myös lasten osallisuus on tunnistettu. 

Lisäksi työyhteisössä pitää kartoittaa, millaisia toimia kestävän toimintakulttuurin eteen jo tehdään. Yhteisissä keskusteluissa on tarpeen käsitellä henkilöstön osaamista, vahvuuksia ja kiinnostusta kestävyyskasvatuksen toteuttamiseen. Samoin on arvioitava, millaisia tuen tarpeita henkilöstöllä on. Omaa oppimistaan kannattaa reflektoida toisten kanssa ja omia oivalluksiaan  jakaa muille. Kollegiaalinen tuki, yhteistyö ja oppiminen muodostavat perustan varhaiskasvatuksen toimintatapojen ja käytäntöjen uudistamiselle. Osaamisen kehittämisessä olennaista on, että kaikkien työyhteisön jäsenten kyvykkyys kestävän toimintakulttuurin ja elämäntavan edistämiseen vahvistuu yhteisessä oppimisprosessissa. 

Takaisin ylös

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lapset jäsentävät ymmärrystään oman ja toisten ihmisten toiminnan vaikutuksista luonnolle sekä maailman tilasta yhdessä toisten kanssa. Oppiminen on vahvasti vuorovaikutuksellista ja yhteisöllistä. Oppimisen sosiaalisen luonteen painottaminen ei kuitenkaan vähennä aikuisen merkitystä oppimisprosessissa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tukee lapsen kasvua ihmisyyteen ja keskustelee lasten kanssa arvoista ja ihanteista. Henkilöstö myös ohjaa heitä eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan ja tukee heidän tahtoaan toimia elämän ehtojen pelastamiseksi. 

Vihreä hiekkasanko ja -lapio. Sangossa kasvaa versoja.

Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta kumpuaa vahvasti lasten kasvuympäristöistä ja pyrkii näin lisäämään käsiteltävien sisältöjen mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja omakohtaisuutta. Lisäksi toiminnan suunnittelussa huomioidaan lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet. Jos varhaiskasvatuksessa ei oteta yhteiseen tarkasteluun esimerkiksi lasten ympäristöhuolia, heidän näkemyksensä ja mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin jäävät näkymättömäksi. Henkilöstön ammattitaitoon kuuluu kyky tarttua lasten esittämiin kysymyksiin ilmaston tilasta, luonnonsuojelusta tai muista kestävyyteen liittyvistä asioista. Olennaista on, että oppimiselle luodaan suotuisa ja virittävä tunnelma, jossa vaikeitakin aiheita voidaan käsitellä turvallisesti. Kestävyyskasvatus voidaan näin ollen kehystää toisaalta niin lasten aloitteista ja ihmetyksestä virinneisiin pohdintoihin maailman tilasta ja tulevaisuudesta kuin henkilöstön ennalta suunnittelemaan ja tavoitteelliseen työhön kestävän elämäntavan edistämiseksi. 

Kuitenkin tällä hetkellä kestävyysajattelu huomioidaan varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämisessä, oppimisympäristöjen rakentamisessa sekä pedagogisessa toiminnassa vaihtelevasti eikä lapsen oikeus kestävyyskasvatukseen toteudu yhdenvertaisesti. Lapsilla on oikeus elinkelpoiseen tulevaisuuteen ja ihmisarvoiseen elämään, ja heillä on myös oikeus vaikuttaa elämäänsä koskeviin toimiin ja päätöksiin. Siitä huolimatta, että varhaiskasvatuksen oppimiskäsitys perustuu näkemykseen lapsista aktiivisina toimijoina, lasten näkemykset ja vaikutusmahdollisuudet kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tulevat usein sivuutetuiksi.

Toimijuudessa on kyse

  • lasten kuulemisesta
  • lasten mahdollisuuksista vaikuttaa ja olla osallisena
  • lasten toiminnan vaikutusten näkyväksi tekemisestä.

Kun lapselle tarjoutuu jo varhain mahdollisuuksia käsitellä kestävyyttä yhdessä muiden kanssa siten, että hänen oma osaamisensa ja potentiaalinsa tulevat tunnistetuksi, vahvistetaan samalla lasten sinnikkyyttä eli resilienssiä: kykyä kohdata epävarmuutta, vastoinkäymisiä ja haasteita joustavasti. 

Takaisin ylös

Kestävän varhaiskasvatuksen kartoituslomake eli PROSUS-työkalu (eng. Promoting Sustainable Early Childhood Education and Care) on kestävyyskasvatuksen nykytilan selvittämiseksi laadittu työkalu. Työkalun avulla voidaan tarkastella varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin, oppimisympäristöjen sekä pedagogisen toiminnan kestävyyttä. 

Lomakkeen tarkoituksena on
1) kartoittaa ja arvioida nykytilannetta
2) edistää työyhteisön ja/tai tiimin ammatillista keskustelua
3) kehittää toimintakulttuuria, oppimisympäristöjä ja pedagogista toimintaa.

Lisäksi lomakkeen avulla kerrytetään tietoa kestävyyskasvatuksen toteutumisesta ja kehitetään kestävää varhaiskasvatusta tutkimusperustaisesti.

Kartoituslomake koostuu kolmesta osiosta, joissa jokaisessa kartoitetaan kestävyyttä neljän ulottuvuuden avulla. Ensimmäiseksi keskitytään ekologiseen kestävyyteen, sitten sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen ja lopuksi taloudelliseen kestävyyteen. Kartoituksessa selvitettäviä kysymyksiä ovat esimerkiksi nämä:

  • Miten arvostava luontosuhde ilmenee?
  • Miten ehkäistään ympäristöongelmia tai miten niihin puututaan?
  • Miten sukupuolten tasa-arvo ja sukupuolisensitiivinen kasvatus toteutuu?
  • Millä tavalla huomioidaan hankintojen vastuullisuus, resurssien ja materiaalien käyttö tai veden ja energian kulutus?

Jokaisesta ulottuvuudesta on koostettu lomakkeeseen havainnollistavia esimerkkejä, jotka kuvastavat erilaisia tapoja käsitellä kestävyyttä lasten kanssa. Esimerkit on sijoitettu skaalalle 1­–7. Ne välittävät myös tietoa siitä, millaisia asioita kestävyyden ulottuvuuksiin kuuluu ja miten kestävyysajattelu voidaan yhdistää pedagogiseen toimintaan ja oppimisympäristöjen rakentamiseen. Lisäksi esimerkeissä on huomioitu varhaiskasvatuksen monipuoliset työtavat. 

Kartoituksen vaiheet

Varhaiskasvatuksen kestävyyden kartoitus on prosessimaista ja perustuu kehittävän arvioinnin ajatukselle. Ensimmäisessä vaiheessa jokainen pohtii itsenäisesti, miten kestävyys tulee huomioiduksi nykyisessä toiminnassa ja miten sitä voisi jatkossa edistää. Toisessa vaiheessa jokainen tuo yhteiseen käsittelyyn omat arvionsa ja ajatuksensa. Tässä vaiheessa kartoituslomake täytetään. Kolmannessa vaiheessa tarkastellaan kartoituksen tuloksia ja pohditaan sijoittumista skaalalle. On huomattavaa, että sijoittuminen ei sellaisenaan kuvasta kestävyyskasvatuksen laatua. Sijoittumiseen vaikuttavat muun muassa lasten ikä, lapsiryhmän rakenne, lasten tarpeet sekä käytettävissä olevat resurssit ja johtamisjärjestelmä.

Yhteisen reflektion perusteella voidaan tunnistaa kestävyyskasvatusta ohjaavia periaatteita ja osoittaa myös tuen tarpeita kestävän toimintakulttuurin kehittämiselle. PROSUS-työkalun avulla voidaan tukea henkilöstön ja lasten osallisuutta, vahvistaa oppimista kestävästä elämäntavasta sekä vaikuttaa kestävään tulevaisuuteen.

Takaisin ylös