Ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä tulevaisuus
Kestävän tulevaisuuden osa-alueet määrittyvät YK:n Agenda 2030 tavoitteista käsin ja liittyvät toisiinsa. Agendan avulla pyritään maailmanlaajuisesti kehitykseen, jossa ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön näkökulmasta kestävällä tavalla. Uskonnon oppiaineessa karttuva ymmärrys uskonnoista ja katsomuksista sekä niiden vaihtelevista merkityksistä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan elämässä yhdessä kehittyvien dialogitaitojen kanssa tukevat kestävän tulevaisuuden rakentamista.
Elämänkatsomus
Elämänkatsomuksella viitataan yksilölliseen hahmotukseen elämästä ja maailmasta, sekä niiden merkityksestä, tarkoituksesta ja arvosta. Elämänkatsomus on sekä tiedollinen että eletty, sillä se ohjaa tiedostettuna tai tiedostamatta yksilön olemassaoloa, ajattelua ja valintoja. Elämänkatsomus muovautuu koko elämän ajan. Elämänkatsomuksen muodostumisprosessin voidaan katsoa olevan tärkeä osa yksilön kasvua ja kehitystä.
Identiteetti
Käsitteellä tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetti muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kehittyy koko ihmisen elämän ajan. Identiteetin rakentumiseen vaikuttaa esimerkiksi sukupuoli, ikä, etnisyys, kansallisuus ja uskonto tai katsomus. Yksilön identiteetti voi olla vahvasti sidoksissa myös jonkin ryhmän, kuten uskonnollisen yhteisön, ryhmäidentiteettiin.
Ihmisoikeusnäkökulma uskontoihin ja katsomuksiin
Tarkasteltaessa uskontoja ja katsomuksia ihmisoikeusnäkökulmasta on keskeistä tuntea ihmisoikeuksia, niiden historiallista taustaa ja perustaa sekä ajankohtaista soveltamista uskontoihin ja katsomuksiin liittyen. Ihmisoikeusnäkökulma pohjautuu YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. Esimerkiksi käsiteltäessä ajatuksen-, uskonnon- ja omantunnonvapauden suhdetta mielipiteen- ja sananvapauteen on huomioitava ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyvä oikeuksien väärinkäytön kielto: yksikään artikla ei oikeuta sellaista toimintaa, jonka tarkoitus on tehdä tyhjäksi jokin muu sopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus.
Katsomus
Käsiteparissa uskonnot ja katsomukset, katsomus-käsitteellä viitataan erityisesti uskonnottoman vakaumuksen muotoihin ja ei-uskonnollisiin katsomuksiin, kuten sekulaari humanismi. Yleiskäsitteenä katsomuksella voidaan viitata sekä uskonnollisiin että uskonnottomiin katsomuksiin. Elämänkatsomus ja maailmankatsomus voidaan hahmottaa katsomuksen eri ilmenemismuotoina. Molemmat näistä sisältävät kokonaiskäsityksen todellisuudesta, sen luonteesta, arvosta ja käsityksen tiedosta ja sen mahdollisuudesta (ks. myös elämänkatsomus ja maailmankatsomus)
Kieli-, katsomus- ja kulttuuritietoinen
Kieli-, katsomus- ja kulttuuritietoisuus viittaa sekä kykyyn tiedostaa kielten, katsomusten ja kulttuurien moninaisuutta, että kykyyn toimia tämän tiedon pohjalta yhdenvertaisuutta edistäen. Kieli -, katsomus- ja kulttuuritietoinen henkilö ymmärtää kielen, katsomuksen ja kulttuurin merkityksiä, niiden roolia osana yksilön ja ryhmien identiteettiä sekä osaa kriittisesti tarkastella kielen, katsomuksen ja kulttuurin pohjalta tehtäviä luokitteluja ja niihin liittyviä stereotypioita. Tietoisuuteen kuuluu kyky nähdä, mitkä tekijät vaikuttavat yksilön oman aseman muotoutumiseen ja kyky ymmärtää yhteiskunnassa vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä, jotka edistävät ja estävät kielten, katsomusten ja kulttuurien yhdenvertaisuutta. Tietoinen henkilö ymmärtää myös kieleen, katsomukseen ja kulttuuriin sekä niiden määrittelemiseen liittyviä valta-asetelmia.
Kulttuurinen lukutaito
Käsitteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä eri kulttuureihin ja kulttuurin eri muotoihin liittyvien erilaisten tekstien tulkitsemisen, hyödyntämisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat opiskelijaa ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään. Kulttuurinen lukutaito on osa monilukutaitoa, ja monilukutaidon tapaan kulttuurinen lukutaito perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä. Teksti voi olla sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa, ja tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, toiminnallisessa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Ks. myös uskontoihin ja katsomuksiin liittyä monilukutaito.
Kulttuuriperintö
Kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan menneisyydestä juontuvia aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka tietty ryhmä tunnistaa arvojensa, uskomustensa ja perinteidensä ilmaisuksi. Kulttuuriperintöä voivat olla esimerkiksi esineet, rakennukset, museoiden ja arkistojen kokoelmat, maisemat, kertomukset, laulut ja tavat. Kulttuuriperinnössä katsotaan yleensä olevan kyse tietoisesti tuotetusta kulttuuripoliittisesta toiminnasta, jonka päämääränä on usein erilaisten yhteisöllisten identiteettien esittäminen, ylläpitäminen, rakentaminen ja vahvistaminen. Kulttuuriperintönä voidaan pitää myös kiinteästi uskontoihin liittyviä aineellisia ja aineettomia resursseja, Suomen kontekstissa vaikkapa keskiaikaisia kivikirkkoja tai Suvivirren laulamista. Kulttuuriperinnön käsitteellä viitataan usein Unescon yleissopimuksiin maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta.
Maailmankatsomus
Maailmankatsomus viittaa jaettuun käsitykseen maailmasta. Maailmankatsomukset voivat olla uskonnollisia tai maallisia ja niihin liittyviä käsityksiä on usein kirjattu esimerkiksi pyhissä kirjoissa, dokumenteissa, opeissa tai uskontunnustuksissa. Maailmankatsomukseen voidaan katsoa kuuluvan maailmankuva eli käsitys maailmasta, epistemologia eli käsitys tiedosta ja sen lähteistä sekä etiikka eli arvojärjestelmä, jonka pohjalta muodostetaan moraalisia toimintaohjeita. Maailmankatsomukset toimivat usein erilaisten yhteisöjen perustana.
Populaarikulttuuri
Käsitteellä viitataan kansantajuisiin ja suosittuihin, usein viihdeteollisuuden tuottamiin kulttuurituotteisiin, jotka ovat läsnä ihmisten arjessa. Näihin on katsottu kuuluvan esimerkiksi elokuvat, sarjakuvat, radio- ja televisio-ohjelmat, aikakauslehdet, viihdekirjallisuus, populaarimusiikki, mainokset ja sosiaalisen median ilmiöt. Populaarikulttuurin ja korkeakulttuuriksi ymmärretyn taiteen välille ei voida vetää tiukkaa rajaa.
Turvallinen tila
Turvallisella tilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä tilaa, jossa jokainen kohdataan yksilönä ja jossa sitoudutaan yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Turvallisessa tilassa pyritään siihen, ettei kenestäkään tehdä stereotyyppisiä oletuksia. Turvallisessa tilassa ei sallita syrjintää eikä vihapuhetta. Jokaisella on oikeus ilmaista itseään vahingoittamatta muita, oppia lisää ja kehittyä sekä antaa palautetta.
Uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys
Uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys on osa laajempaa yleissivistystä. Uskonnolliseen ja katsomukselliseen yleissivistykseen kuuluvat laajat tiedot erilaisista uskonnoista ja katsomuksista sekä monipuoliset taidot liittyen katsomusten tarkasteluun, niiden kohtaamiseen ja niistä keskustelemiseen. Tietojen ja taitojen lisäksi uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys pitää sisällään oman ajattelun ja elämänkatsomuksen reflektion sekä valmiudet eettiseen toimijuuteen uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa yhteiskunnassa.
Uskonnottomuus
Käsitteellä tarkoitetaan elämänkatsomusta ja tapakulttuuria, jotka eivät ole uskonnollisia. Uskonnottomuus sinällään ei merkitse kielteistä asennetta uskontoon, mutta osa uskonnottomista suhtautuu kielteisesti esimerkiksi kirkon vaikutukseen yhteiskunnassa tai uskontoon yleisemmin.
Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvä monilukutaito
Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvällä monilukutaidolla tarkoitetaan taitoa hankkia, tulkita, yhdistää, tuottaa, esittää ja arvioida uskontoihin ja katsomuksiin liittyvää tietoa ja tekstejä eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Käsite perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä. Teksti voi olla sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa, ja tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, toiminnallisessa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvään monilukutaitoon kuuluu esimerkiksi taito havaita ilmiöiden uskonnollisia ja katsomuksellisia ulottuvuuksia, tunnistaa ja ymmärtää uskonnollisia symboleja ja rituaaleja sekä käyttäytyä sensitiivisesti eri tilanteiden edellyttämällä tavalla. Ks. myös kulttuurinen lukutaito.
Uskontojen ja katsomusten välinen dialogi
Käsitteellä tarkoitetaan kunnioittavaa vuoropuhelua vakaumukseltaan erilaisten ihmisten kesken. Dialogin osapuolet voivat edustaa eri uskontoja, saman uskonnon eri suuntauksia ja tulkintoja tai ei-uskonnollisia katsomuksia. Kyse voi olla joko yksilöiden tai ryhmien välisestä vuorovaikutuksesta. Dialogin muotoja ovat esimerkiksi keskustelu opillisista kysymyksistä, neuvottelu arjen käytänteistä tai jonkin tapahtuman järjestäminen yhdessä.
Uskontojen sisäinen moninaisuus
Käsitteellä viitataan siihen, että uskonnon muodot ja tulkinnat vaihtelevat jokaisen uskonnon sisällä. Monimuotoisuutta ovat esimerkiksi uskonnon eri suuntaukset ja uskonnon saamat muodot eri kulttuureissa. Monimuotoisuuteen kuuluu myös se, miten esimerkiksi ikä, koulutus, yhteiskunnallinen asema ja sukupuoli vaikuttavat uskonnollisiin käsityksiin ja aktiivisuuteen.
Uskontokritiikki
Käsitteellä tarkoitetaan uskonnon arvostelemista erilaisilla perusteilla. Arvostelu voi kohdistua esimerkiksi uskonnon totuusväittämiin (esimerkiksi näkemys, jonka mukaan jumalan olemassaololle ei ole perusteita) tai uskonnon aikaansaannoksiin (esimerkiksi näkemys, jonka mukaan uskonnot aiheuttavat kärsimystä ja lietsovat väkivaltaa). Uskontokritiikkiä esiintyy esimerkiksi tieteen ja taiteen piirissä sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Uskontoperinne
Käsitettä käytetään usein laajassa merkityksessä viitattaessa uskonnollisiin maailmankatsomuksiin. Uskonnon opetussuunnitelmassa käsitettä käytetään viitattaessa muinaissuomalaisiin uskontoperinteisiin eli Suomen alueella vaikuttaneisiin etnisiin luonnonuskontoihin, joihin liittyy merkittävä ajallinen ja paikallinen variaatio. Uskonnon oppiaineen näkökulmasta keskeistä on myös näiden uskontoperinteiden saamat merkitykset suomalaisessa kulttuuriperinnössä.
Vakaumus
Vakaumuksella tarkoitetaan yksilön tietoista ja perustavaa käsitystä jostakin asiasta tai asian luonteesta. Usein vakaumus liitetään uskontoihin ja esimerkiksi vakaumukseen uskon oppien totuudellisuudesta, mutta vakaumus voi viitata myös muihin elämänkatsomuksellisiin seikkoihin, esimerkiksi poliittisiin tai eettisiin vakaumuksiin.