Opetushallitus kannustaa kouluja ja oppilaitoksia vahvistamaan tapakasvatusta esimerkiksi viikolla 38 erillisellä tapakasvatuksen teemaviikolla. Tapakasvatuksen teemaviikko on tilaisuus yhdistää oppilaiden osallistuminen sekä tapakulttuurin opettaminen kouluissa.
Ryhmätöitä tekemässä.
Kuva: Tuukka Järventausta

Tapakasvatus on yksi sekä esi- ja perusopetuksen että toisen asteen koulutuksen tärkeimmistä kaikki oppiaineet ja koulun toimintakulttuurin läpäisevistä kokonaisuuksista. Nykymaailmassa korostuvat sosiaaliset-, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot. Tapojen tunteminen kasvattaa itseluottamusta ja vahvistaa uskoa omaan pärjäämiseen.

Tapakasvatusviikkoa on vietetty Suomen kouluissa vuodesta 2013 alkaen. Tapakasvatusviikkoa suositellaan vietettäväksi kouluissa edelleen vuosittain, koska tapakasvatus on kiinteä osa opetussuunnitelmaa. Koululla on mahdollisuus toteuttaa viikon teemoja omalla tavallaan. Oppitunneilla voidaan tarkastella tapojen ja tapakulttuurin merkitystä eri oppiaineiden näkökulmasta – välitunneilla ja kouluruokailussa viedään yhdessä tuumattuja asioita käytäntöön.

Tapakasvatusviikon avulla pyritään sitouttamaan kouluja tapakasvatukseen ja luomaan ymmärrystä hyvien tapojen merkityksestä yhteiskunnassa. Samalla tavoitellaan kouluissa tilaisuuksia herättää oppilaissa tahtoa kehittää koulun omaa toimintakulttuuria. Oppilaskuntatoimintaa ja tapakasvatusta yhteen tuomalla on kouluissa ja oppilasryhmissä teemaviikolla mahdollista käydä keskustelua yhteisistä pelisäännöistä sekä kannustaa ottamaan kantaa ja tekemään päätöksiä ryhmässä.

Tapakasvatus näkyy opetussuunnitelman perusteissa osana arvopohjaa, toimintakulttuuria, oppiaineita sekä laaja-alaisia osaamiskokonaisuuksia. Opetuksen valtakunnallisiin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa yhteistyö, vastuullisuus sekä kasvu hyviin tapoihin.

Seitsemästä laaja-alaisesta osaamisalueesta jokainen sisältää tapakasvatuksen elementtejä, jotka heijastuvat kaikkiin oppiaineisiin. Osaamisalueet ovat

  1. Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1)
  2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)
  3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)
  4. Monilukutaito (L4)
  5. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5)
  6. Työelämätaidot ja yrittäjyys (L6)
  7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7)

Tapakasvatus ilmenee perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esimerkiksi

  • opettajien ohjauksena ja kannustuksena toisten kuuntelemiseen, yhdessä tekemiseen ja yhteisten sääntöjen luomiseen
  • tieto- ja viestintäteknologian vastuulliseen ja turvalliseen käyttöön
  • vastuunottoon oppimisympäristön viihtyisyydestä ja ilmapiiristä.

Oppiaineista kotitalous, yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi, terveystieto, liikunta, uskonto ja elämänkatsomustieto sekä äidinkieli ja muut kielet vahvistavat erityisesti tapakasvatusta.

Tapakasvatusviikon avulla pyritään sitouttamaan kouluja tapakasvatukseen ja luomaan ymmärrystä hyvien tapojen merkityksestä yhteiskunnassa. Samalla aktivoidaan oppilaiden oma halu kehittää koulun toimintakulttuuria. Oppilaskuntatoiminnassa ja muissa oppilasryhmissä on teemaviikolla mahdollista käydä keskustelua yhteisistä pelisäännöistä sekä kannustaa ottamaan kantaa ja tekemään yhteisiä päätöksiä ryhmässä.

Takaisin ylös

Tavattoman tärkeät tavat kuuluvat kaikille

Hyvät tavat kaunistavat, innostavat ja kannustavat. Tapakasvatus on yksi sekä esi- ja perusopetuksen että toisen asteen opetuksen tärkeimmistä kaikki oppiaineet läpäisevistä kokonaisuuksista – suuressa maailmassa ei kirjasivistys riitä, vaan lapset ja nuoret tarvitsevat myös hyviä käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja. Tapojen tunteminen kasvattaa itseluottamusta ja vahvistaa uskoa omaan pärjäämiseen.

Kullakin koululla on mahdollisuus toteuttaa tapakasvatusviikon teemoja omalla tavallaan. Oppitunneilla voidaan tarkastella tapojen ja tapakulttuurin merkitystä eri oppiaineille ominaisesta näkökulmasta; välitunneilla ja kouluruokailussa viedään yhdessä suunniteltuja ja sovittuja asioita käytäntöön. Myönteinen ja ratkaisukeskeinen ajattelu sekä muiden kunnioittaminen, hyvien tapojen ottaminen osaksi jokaista hetkeä, pienet sanat kuten anteeksi, kiitos, päivää – kaikki ne lisäävät hyvinvointia, viihtymistä ja välittämistä koulussa ja kotona.

Esimerkin voima on vahva

Tapakasvatusviikon tarkoituksena on tietoistaa käyttäytymisen ja myönteisyyden merkitys sekä kiinnittää huomio hyviin tapoihin ja käytänteisiin, joita yhdessä harjoitellaan ja noudatetaan koko kouluvuoden ajan. Aikuisen vastuulla on ymmärtää oma asemansa esimerkkinä ja roolimallina. Hyvät tavat ja kaunis käytös jäävät korupuheiksi, jollei aikuinen – oli hän sitten opettaja, koulun muuta henkilökuntaa tai oppilaan vanhempi – itse käyttäydy kuten kannustaa lasta käyttäytymään.

Myönteisen ja oppilaidensa yksilöllisyyden huomioivan ja erilaisuutta ymmärtävän opettajan luokassa ei huvita niskoitella. Viisas aikuinen osaa ohjata lapsia oikeaan suuntaan, mutta saa nämä myös ymmärtämään, että vastuu omasta käytöksestä on vain itsellä. Koulun asenne ratkaisee. ”Kiva kun tulit!” sanoo tunnustusta antava opettaja myöhässä tulleelle oppilaalle. Vuorovaikutukseen ohjatessaan muistuttaa: ”Miten tähän vastataan?” "Pyydetään anteeksi, kun tullaan myöhässä." ”Tulethan huomenna ajoissa!” sanoo opettaja, joka välittää. Välittäminen ja tunnustuksen antaminen ovat korkeinta, mitä voi antaa. Kun koulun arkipäivään kuuluu vaatimusten, moitteiden ja rangaistusten sijaan tunnustusta, kannustusta ja motivointia sekä näkyvää hyvien tapojen arvostusta, toteutusta ja muiden ihmisten kunnioitusta, kasvavat koululaiset kohteliaan käytöksen, kunnioittavan ja taitavan vuorovaikutuksen kulttuuriin.

Kouluruokailussa aikuisilla on ohjaajan rooli, ja tehtävään sisältyy kauniiden pöytätapojen opettelua ja hyväntuulista pöytäkeskustelua ja myönteistä ruokapuhetta oppilaiden kanssa. Opetustilanteessa opettajan esimerkki näkyy muun muassa puheenvuorojen jaossa, keskustelun herättelyssä ja muussa välittömässä vuorovaikutuksessa. Oppilaiden oikeudenmukainen arviointi, palaute- ja evästyskeskustelut sekä tunnustuksen antaminen ovat myös tärkeä osa tapakasvatusta.

Pojat syömässä ruokalassa
Kuva: Satu Haavisto
Kouluruokailussa aikuisilla on ohjaajan rooli

Yhteiset tavoitteet, jaetut onnistumiset

Koulun yhteisissä tilaisuuksissa opettaja ohjaa oppilaitaan edustamaan itseään, omaa luokkaansa ja käyttäytymään asianmukaisesti. Uusista tilanteista ja niiden mahdollisista sudenkuopista kannattaa keskustella sekä etukäteen että jälkeenpäin. Lapsikin ansaitsee sekä mahdollisuuden käyttäytyä hyvin että kiitoksen hyvien tapojen noudattamisesta – ja myös hyvästä yrityksestä. Positiivisen ja kannustavan palautteen voima, joka ponnistaa yksilön vahvuuksista ja onnistumisista, kannattaa muistaa ihan pienissäkin asioissa. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja hyvät tavat juurtuvat rutiineiksi vasta pitkäjänteisen työn ja harjoittelun tuloksena. Kun onnistumisia tavoitellaan yksissä tuumin, niistä myös iloitaan yhdessä.

Hyvien tapojen perusta on toisten ihmisten kunnioitus. Vuorovaikutus, kohtaamiset ja suvaitsevaisuus toistuvat myös tapakasvatusviikon teemoina. Koululaisista varttuu ennen pitkää työntekijöitä, ja työelämässä hyviä tapoja ja vuorovaikutuskykyä tarvitaan ammatista ja työnkuvasta riippumatta. Maailman yhdentyessä eri kulttuurien ja niihin liittyvien tapojen tuntemus, myönteinen suhtautuminen ja ennen kaikkea ymmärrys ovat korvaamattomia taitoja. Kouluvuosina käytöstavat kehittyvät, ja koululaisista kasvaa itsenäisesti pärjääviä ja toimivia yhteiskunnan jäseniä. Siinä kasvuprosessissa aikuisella on korvaamaton tilaisuus olla mukana ohjaamassa, kannustamassa ja motivoimassa.

Tapakasvatusta käytännössä

Tapakasvatusviikko voidaan huomioida eri oppiaineissa monin tavoin ja myös yli oppiainerajojen sekä koulun kaikessa toiminnassa. Oppilaat voivat esimerkiksi ideoida ryhmissä, miten hyvät tavat ja kaunis käytös liittyvät eri asioihin ja tilanteisiin ja miten niitä voisi eri oppitunneilla yhdistää ja harjoitella. Matematiikan tunnilla voidaan vaikkapa pohtia, minkälaisissa vuorovaikutustilanteissa matematiikassa opittuja taitoja saatetaan tarvita ja miten näissä tilanteissa olisi sopivaa käyttäytyä. Kuvataiteen tunnilla voidaan järjestää vaikkapa taideraati, jossa harjoitellaan myönteisen palautteen antamista ja vastaanottamista. Vain mielikuvitus on rajana.

Tapakasvatusviikko voidaan huomioida erityisesti kouluruokailun ja välituntien yhteydessä. Yhteisesti voidaan valita koko koulun käytöslähettiläs tai asettaa tavoitteita kuluvalle kouluvuodelle. Oppilaiden vanhemmat voidaan haastaa mukaan tapakasvatusviikkoon ja kerätä heiltä vaikkapa perinteitä ja tapoja tunneilla pohdittaviksi. Koulun monikulttuurisuus suo erilaisia mahdollisuuksia tapakasvatusviikon teemojen tarkasteluun. Parhaita ideoita voidaan toteuttaa muulloinkin kuin vain teemaviikolla – hyvistä käytännöistä ja tapakasvatuksesta voi punoa punaisen langan koko kouluvuoden ajaksi!

Takaisin ylös

Tavattoman tärkeät tavat kuuluvat kotiin, kouluun ja koko elämään

Kouluja kannustetaan järjestämään positiivisen ilmapiirin täyttämä ja osallistava Tapakasvatusviikko, jonka aikana tuotetaan ja järjestetään erilaista toimintaa teemaan liittyen. Myönteinen ajattelu ja muiden kunnioittaminen, hyvien tapojen ottaminen osaksi jokaista hetkeä, pienet sanat kuten anteeksi, kiitos, päivää – kaikki ne lisäävät hyvinvointia, viihtymistä ja välittämistä koulussa ja kotona.

Hyvät tavat kaunistavat, innostavat ja kannustavat

Hyvien tapojen perusta on toisten ihmisten kunnioittaminen kaikissa kohtaamisissa. Se on pohja, jolle rakentuvat kohtelias käytös, sujuva vuorovaikutus ja erilaisuuden ymmärtäminen. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää myös itseään ja osata tulkita omaa käytöstään. Ihmisen, jolla on hyvä itsetunto, on helppo kunnioittaa myös toisia.

Nykypäivän maailmassa on mahdotonta pyöriä vain omassa ympyrässään – koululaisista kasvaa ennen pitkää jäseniä yhteiskuntaan, joka koostuu erilaisista ja eri kulttuureista tulevista ihmisistä sekä uudenlaisista työskentelytavoista. Maailman yhdentyessä nuorten aikuisten täytyy osata sopeutua muutoksiin. Ymmärrys tapakulttuurin merkityksestä ja halu sekä taito soveltaa oppimaansa käytäntöön antavat hyvät eväät tälle sopeutumiselle.

Hyvätapainen ei synny pakosta, vaan halusta. Ystävällisten ajatusten ilmaiseminen ja hyvätapaisuus ovat taitoja, joiden osaaminen edellyttää omien käytänteiden tietoistamista ja harjaantumista erilaisissa tilanteissa toimimiseen.

Kodin ja koulun yhteistyöstä voimaa tapakasvatukseen

Tapakasvatus alkaa kotoa. Koulussa opetellaan vuorovaikutustaitoja ja syvennetään tapakulttuurin ymmärrystä. Työelämässä tätä osaamista tarvitaan käytännössä ammatissa kuin ammatissa. Hyvät tavat eivät juurru hetkessä, vaan ne hioutuvat osaksi noudattajaansa vuosien kuluessa ja toistojen myötä.

Kodin ja koulun yhteistyö on tapakasvatuksessa – kuten muussakin kasvatustyössä – ensiarvoisen tärkeää. Kun lapsi tai nuori saa samanlaisia viestejä sekä kotoa että koulusta, niiden merkitys ja teho vahvistuvat. Yhteiset arvot ja normit auttavat jäsentämään ympäröivää maailmaa.

Jokainen perhe noudattaa tapakulttuuria ja perinteitä omalla tavallaan. Tätä täytyy myös kunnioittaa. Kotona tapakulttuuri näkyy sekä arjen pienissä asioissa että juhlahetkien suurissa tunteissa. Päivittäin otetaan toiset huomioon esimerkiksi yhteisillä aterioilla ja kotiaskareissa. Perhejuhlissa taas harjoitellaan isäntänä tai emäntänä olemista, vieraiden huomioon ottamista tai itse kutsuvieraana olemista. Tapakasvatus on alati läsnä perhe-elämässä: se alkaa jo pikkulapsivaiheessa ja jatkuu, kunnes nuori on valmis maailmalle. Hedelmällisintä se on, jos myös vanhemmat peilaavat omaa käytöstään ja pohtivat omaksumiaan tapoja lapsiaan kasvattaessaan – siis oppivat opettaessaan.

Menestyjä osaa käyttäytyä

Ensivaikutelma ihmisten kohtaamisessa syntyy kolmessa sekunnissa ja perustuu havaintoon ulkokuoresta. Sen jälkeen ihmistä arvioidaan hänen käyttäytymisensä perusteella. Hyvät tavat eivät vain kaunista, vaan ovat käyntikorttimme kaikkialla. Tapakasvatus on lapsen oikeus ja hyvät tavat ovat osa hyvinvoivan lapsen arjen taitoja. Hyvät ja yhtenäiset käytöstavat ovat perusedellytys toimivalle vuorovaikutukselle, jossa luodaan turvallisuutta ja sivistyneen kanssakäymisen perusta.

Viisas vanhempi ymmärtää tapakasvatuksen arvon lapsensa tulevaisuuden kannalta. Kirjaviisaus ei yksin takaa menestyksen avaimia, vaan elämässä onnistumiseen tarvitaan myös muunlaista sivistystä. Työhaastattelussa voi erottua joukosta vuorovaikutustaidoillaan, ja työuralla eteneminen edellyttää kykyä ymmärtää erilaisuutta ja sopeutumista uusiin tilanteisiin.

Kohteliaan ja toiset huomioivan ihmisen kanssa on mukava olla tekemisissä. Pienissä sanoissa ja eleissä piilee suuria merkityksiä. Hyvät tavat ovat tavattoman tärkeä tuki matkalla aikuisuuteen ja elämässä pärjäämiseen. Ne osoittavat yksilön taitoa ottaa muut huomioon, halua ymmärtää ympäristöään ja kykyä hallita omaa elämäänsä.

Takaisin ylös

Opetushallitus kannustaa kouluja osallistumaan tapakasvatusviikkoon viikolla 38. Tapakasvatuksen teemaviikko on tilaisuus yhdistää oppilaiden osallistuminen sekä tapakulttuurin opettaminen kouluissa. Hyödynnä vapaasti kaikkea sivustolta löytyvää sisältöä viikon suunnittelussa!

Takaisin ylös