Pedagogisen laatutyön kehittämisen ytimessä on perusteiden mukaisesti oppilaan taiteenalalle ominaisen oppimisen ja osaamisen edistäminen sekä hänen merkityksellisen taidesuhteensa vahvistaminen. Koulutuksen järjestäjän on arvioitava antamaansa koulutusta ja osallistuttava toimintansa ulkopuoliseen arviointiin taiteen perusopetuksesta annetun lain mukaisesti. Opetussuunnitelman toteutumista tulee seurata ja edelleen kehittää osana oppilaitoksen hallinnon ja koulutuksen järjestäjän tehtävää.

Käsillä oleva Neliapila on opas, jonka tarkoituksena on tukea taiteen perusopetuksen järjestäjiä ja oppilaitoksia oman toimintansa arvioinnissa ja laadunhallinnassa sekä selkiyttää ja vahvistaa niiden roolia ja merkitystä laatutyössä.

Neliapilan kaikkia yhdeksää taiteenalaa koskevat pedagogiset indikaattorit perustuvat vuonna 2017 määrättyihin taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän ja yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteisiin. Taiteen perusopetuksen viitearkkitehtuurityö käynnisti laajemman taiteen perusopetuksen kehittämisen prosessin, jossa syntyneitä tuloksia ovat jo valmistuneet taiteen perusopetuksen strategiset tavoitteet ja niistä johdetut strategiset indikaattorit, jotka on määritelty opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen yhteistyössä. Strategiset ja pedagogiset indikaattorit ovat yhteydessä toisiinsa ja tukevat samoja päämääriä.

Taiteen perusopetuksen keskeiset laatutekijät – Neliapilan ”lehdet” – on tunnistettu koulutusmuodon lainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Vaikka eri lehdissä on samantapaisia tai samojakin asioita, tulokulma asiaan määräytyy kunkin laatutekijän mukaan. Esimerkiksi ensimmäinen laatutekijä eli merkityksellinen taidesuhde on kirjoitettu erityisesti yksilön näkökulmasta. Kolmannessa laatutekijässä tulokulma on puolestaan oppilaitosyhteisössä. Kaikkien laatutekijöiden kuvauksissa käytetään johdonmukaisesti lainsäädännön mukaista käsitettä oppilas, jolla viitataan myös aikuisopiskelijaan.

Jokainen laatutekijä muodostuu pedagogisista indikaattoreista. Ne ovat opetussuunnitelman perusteista johdettuja laatukuvauksia, jotka tiivistävät taiteen perusopetuksen keskeisiä ja tavoiteltavia ominaisuuksia hallittavampaan muotoon. Pedagogiset indikaattorit ovat työkaluja, joiden todentumisen tasoa voidaan arvioida oppilaitosten oman toiminnan itsearvioinnilla.

Indikaattorien hyödyntämisen tueksi on laadittu esimerkkikysymyksiä. Ne eivät ole tyhjentäviä tai normittavia, vaan niitä on tarkoitus hyödyntää esimerkiksi ideoinnin ja suunnittelun tukena sekä keskustelun käynnistämisessä. Esimerkkikysymykset eivät käsittele indikaattorin sisältöä perusteellisesti, vaan ne ovat avauksia laatutekijän näkökulmiin. Laatutyön tarpeisiin parhaiten soveltuvat kysymykset laaditaan kuitenkin varmasti paikallisesti. Oppilaitoksessa kannattaa ideoida lisää esimerkiksi oppilaille ja huoltajille suunnattuja kysymyksiä.

Neliapilan kehittämisessä on hyödynnetty Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) asiantuntemusta ja sen tuottamia kehittävän arvioinnin periaatteita. Neliapila-opas jatkaa taiteen perusopetuksen järjestäjien laatutyön tukemista edellisiin opetussuunnitelman perusteisiin perustuneen Virvatuli-itsearviointimallin viitoittamalla tiellä. Neliapilan kehittämiseen ovat vaikuttaneet myös muut laadun arvioinnin mallit, kuten Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset -asiakirja ja Perusopetuksen laatukriteerit -julkaisu. Lisäksi indikaattorien määrittelyssä on hyödynnetty soveltuvaa tutkimustietoa, kuten ArtsEqual-tutkimushankkeen saavutettavuussuosituksia sekä eri taiteiden visiotöitä.

Oppilaitoksen toiminnan arvioinnin kehittäminen on jatkuva prosessi, johon tarvitaan koko henkilöstön, oppilaiden, huoltajien ja muiden tahojen osallisuutta. Oppilaitosten vahvuudet, kehittämiskohteet, toimintaympäristöt, resurssit ja haasteet ovat erilaisia. Tärkeää on ensin kartoittaa ja tunnistaa yhdessä oman oppilaitoksen nykyinen laadukkuus mahdollisimman kattavasti. Sen jälkeen on ratkaistava, miten sitä kehitetään – vaikka pieninkin askelin.